Toista lasta synnyttäneet mammat! (ja esikoisia myös)

Heippa hei,

kertokaahan mulle kokemuksianne toisen lapsen synnytyksestä. Onko ollut helpompaa vai vaikeampaa? Onko kestänyt kauemmin synnytys kuin esikoisen kohdalla ja muutenkin miten on mennyt?
Täälläpäin kohta toista lasta synnyttävä mamma 24+1 haluaa kuulla tarinoitanne

JA ilman muuta voi kertoa myös miten on synnytys mennyt jos oletkin synnyttänyt esikoisesi!

 

kerron esikoisesta joka nyt 10kk.
minulle oli tehty aijemmin raskaudessa synnytys arvio n.4kg mahtuu ulos.
supistukset alkoivat noin 2-3 aikaa yöllä. aloin merkkaamaan lapulle ylös kuinka usein supistuksia ja kuinka pitkiä. linnottauduin myös suihkuun,, kun alko tuntua suihkussa tuskaselta aloin herättelee miestäni. supistukset tuli noin 5minuutin välein kestivät yli minuutin ja niitä oli tullut nyt 2 tuntia,soitin synnärille ja päätettiin lähteä.klo6:00 (rv 41+5).
matka sairaalaan tuntui ikuisuudelta ja kivut yltyivät, käskin miestä ottaa sairaalan aulasta rullatuolin ja viedä minut sillä. tilanne tarkistettiin 3cm auki synnytys alkanut.
seuraavaksi tapahtumat ovat hyvin pimennossa joten kerron mitä muistan:
sinnittelin ehkä tunnin kunnes aloin ottaa ilokaasua. en muista enää missä vaiheessa ilokaasu ei auttanut,minulle laitetin epiduraali. olin toisessa taivaassa ja sain nukuttua(olin nukkunut noin 1 tunnin tätä ennen) kello juoksi eteenpäin ja epiduraalia pistettiin monta kertaa, kumminkin synnytys eteni normaalisti. jossain vaiheessa synnytystä alettiin vauhdittaa oksitosi tipoilla. hoitajat vaihtuivat ja koko ajan oli joku hoitaja haarojeni välissä ja toinen hoitaja kääntelemässä minua,silti hoitajat osasivat pitää minut rauhallisena en osannut epäillä mitään. myös kalvot puhkastiin mutta synnytys oli "pysähtynyt" olin uuvuksissa ja minulle tultiin antaa spiraali kun epiduraalia ei enää voitu antaa. olin 8cm auki. hoitajat kannustivat hyvin yrittivät pitää minut tyynenä. kello n 2;00 yöllä tuli sektio päätös tällöin olin siis synnyttänyt noin 23tuntia. ja rv 41+6. kello 3.02 minulle syntyi kaunis tytär. sain nähdä tyttäreni vilaukselta,mutta kuulema vauvalla kaikki hyvin, lääkäri joka alkoi ompelemaan mua takas kasaan totesi että käy vaan nukkumaan. seuraava muistikuva on n.6 aikaa aamulla kun herään tytär kainalossa ja mieheni torkkumassa tuolila. tytöllä oli painoa 4.5kg , mutta viellä sairaalassa rötgenistä selvis että mun lantiolla ei synnytetä mitään. myös hoitokertomuksesta selvisi miksi hoitajat ramppasivat luonani koko ajan,vauvan syke tippui aina välillä liian alhaseks. seuraavaku kun tulee, tulee olemaan pikkusen helpompaa varataan vaan aika keisarin leikkaukseen . pahaksi mauksi suuhun jäi vauvan arvioitu paino 4kg,synnytysarviointi että voin synnyttää ja se että miksi eivät voinneet keisarinleikata aijemmin kun vasta n,23tunnin jälkeen. todellakin sen jälkeen kun sairaalassa sain ilokaasua meni ajankäsite ynnä muu ihan kokonaan eli asiat joita kerroin eivät välttämättä tapahtuneet tuossa järjestyksessä. MUTTA kaikki pääty hyvin ja tli tervee 9-9-9 pisteen vauva

 

Sanon sen, että ainakaan kulusta ei voi yhtään tietää. Voi lähteä käyntiin ihan eri tavalla ja myös mennä ihan eri tavalla. Tässäpä minun:

Esikoinen: synnytys käynnistyi ennakoivilla supistuksilla joskus viikkoa ennen ja muutamia päiviä supistelu jo ihan säännöllisestikin välillä ennenkuin sitten mentiin lähes laskettuna päivänä sairaalaan ajatuksella "että mennään nyt katsomaan vaikka kotiin varmaan laittavat". No ei laitettu, paikat jo kunnolla auki ja suoraan saliin. Salissa oltiin ennen synnytystä noin 10 tuntia, mutta avautuminen kuitenkin eteni kokoajan ihan luonnollisesti eteenpäin. Kivut olivat kovia, mutta kestin ne ilman lääkkeitä (se on kyllä sanottava että kakkosen synnytyksessä, jossa olin lääkitty, niin jäi kyllä selvästi vahvempia muistikuvia eli ilmeisesti olin kipujen takia melko out tässä esikoisen synnytyksessä). Ponnistusvaihe noin 50 minuuttia ja ponnistuskivut paikoitellen voimakkaat. Lapsi kokoajan hyväkuntoinen eikä mitään sykkeen laskuja ollut.

Kakkonen: synnytys alkoi kuukautta ennen laskettua aikaa ihan yhtäkkiä ilman mitään ennakkomerkkejä vesien menolla keskellä yötä. Siitä sitten sairaalaan mutta supistuksia ei tullut säännöllisinä ollenkaan, kunnes sitten noin 20 tunnin päästä vesien menosta alettiin käynnistää. Kivut ensin ihan ok, mutta kun käynnistyslääkettä lisättiin niin kivut lähtivät aivan lapasesta - kiputila tässä käynnistetyssä synnytyksessä oli aivan toista luokkaa kuin luonnollisesti edenneesä synnytyksessä. Ilokaasusta ei ollut apua joten Epiduraalihan se oli sitten otettava, muuten olisi mennyt kaikki voimat jo ennen ponnistusvaihetta. Siinä sitten nukuin tunnin (tämä oli siis hyvin eri juttu kuin eka synnytys jossa kärvistelin supistuksia 10h ilman lääkkeitä - siinä ei paljon nukuttu) ja sinä aikana paikat avautuivat parista sentistä loppuun saakka ja sai alkaa ponnistaa. Ei ponnistuskipuja ja muutoinkin ponnistusvaihe oli helpompi kuin esikoisen osalta (johtuen varmasti sekä siitä että oli kakkonen että siitä että tämä syntyi kk etuajassa ja oli pienempi). Vauvan sydänäänet kuitenkin heitteli tällä kertaa ja se jännitti minua ja miestä kamalasti, joten tämä synnytys jäi siinä mielessä mieleen dramaattisempana kuin esikoisen synnytys oli. Synnyttyään vauva kuitenkin hyvinvoiva.

Tällaista Kuten huomaat niin aika erilaiset tarinat. Lähtien ihan jo käynnistymistavasta, mutta sitten tosiaan myös nuo kivut - ne voivat olla eri synnytyksissä täysin eri luokkaa. Varmasti tosin tässä kakkosen synnytyksessä teki sekin, että oli tavallaan jo valmiiksi vähän väsynyt kun takana olivat esikoisen pari vauvavuotta, joten sietokynnys kivuille oli eri.

Synnytys on aika ennakoimaton tapahtuma, mutta ei se silti poista sitä, että kyllä sitä vähän etukäteen kannattaa miettiä, että millaista synnytystä toivoo ja odottaa. Minulla ainakin on ehdottomasti molemmissa synnytyksissä auttanut se, että olen ollut hyvin perehtynyt mahdollisiin kivunlievityksiin ja synnytyksen lääketieteelliseen kulkuun. Tietyllä tapaa joutuu tietysti aina heittäytymään kätilöiden armoille, mutta kyllä siinä silti itsekin on hyvä vähän kartalla olla.

 

Aikamoinen tarina! .. mutta hyvin oot pärjännyt! ..
vaiheittain tietysti neuvolatkin vähän neuvovat ja lääkärit miten sattuu. Mun neuvola neuvos mut kaikkiin sokerirasitustesteihin esim. ja vauvan painoarvioihin sun muuta, vaikka vauva oli ihan normaali kokoinen. Enkä itsekään ole mitenkään isonkokoinen. Mutta harmi, että osuvatki ne "arviot" joskus päin peppua! .. mutta onneksi on kaikki on hyvin ja vauva voi hyvin!

 

Sanon sen, että ainakaan kulusta ei voi yhtään tietää. Voi lähteä käyntiin ihan eri tavalla ja myös mennä ihan eri tavalla. Tässäpä minun:

Esikoinen: synnytys käynnistyi ennakoivilla supistuksilla joskus viikkoa ennen ja muutamia päiviä supistelu jo ihan säännöllisestikin välillä ennenkuin sitten mentiin lähes laskettuna päivänä sairaalaan ajatuksella "että mennään nyt katsomaan vaikka kotiin varmaan laittavat". No ei laitettu, paikat jo kunnolla auki ja suoraan saliin. Salissa oltiin ennen synnytystä noin 10 tuntia, mutta avautuminen kuitenkin eteni kokoajan ihan luonnollisesti eteenpäin. Kivut olivat kovia, mutta kestin ne ilman lääkkeitä (se on kyllä sanottava että kakkosen synnytyksessä, jossa olin lääkitty, niin jäi kyllä selvästi vahvempia muistikuvia eli ilmeisesti olin kipujen takia melko out tässä esikoisen synnytyksessä). Ponnistusvaihe noin 50 minuuttia ja ponnistuskivut paikoitellen voimakkaat. Lapsi kokoajan hyväkuntoinen eikä mitään sykkeen laskuja ollut.

Kakkonen: synnytys alkoi kuukautta ennen laskettua aikaa ihan yhtäkkiä ilman mitään ennakkomerkkejä vesien menolla keskellä yötä. Siitä sitten sairaalaan mutta supistuksia ei tullut säännöllisinä ollenkaan, kunnes sitten noin 20 tunnin päästä vesien menosta alettiin käynnistää. Kivut ensin ihan ok, mutta kun käynnistyslääkettä lisättiin niin kivut lähtivät aivan lapasesta - kiputila tässä käynnistetyssä synnytyksessä oli aivan toista luokkaa kuin luonnollisesti edenneesä synnytyksessä. Ilokaasusta ei ollut apua joten Epiduraalihan se oli sitten otettava, muuten olisi mennyt kaikki voimat jo ennen ponnistusvaihetta. Siinä sitten nukuin tunnin (tämä oli siis hyvin eri juttu kuin eka synnytys jossa kärvistelin supistuksia 10h ilman lääkkeitä - siinä ei paljon nukuttu) ja sinä aikana paikat avautuivat parista sentistä loppuun saakka ja sai alkaa ponnistaa. Ei ponnistuskipuja ja muutoinkin ponnistusvaihe oli helpompi kuin esikoisen osalta (johtuen varmasti sekä siitä että oli kakkonen että siitä että tämä syntyi kk etuajassa ja oli pienempi). Vauvan sydänäänet kuitenkin heitteli tällä kertaa ja se jännitti minua ja miestä kamalasti, joten tämä synnytys jäi siinä mielessä mieleen dramaattisempana kuin esikoisen synnytys oli. Synnyttyään vauva kuitenkin hyvinvoiva.

Tällaista Kuten huomaat niin aika erilaiset tarinat. Lähtien ihan jo käynnistymistavasta, mutta sitten tosiaan myös nuo kivut - ne voivat olla eri synnytyksissä täysin eri luokkaa. Varmasti tosin tässä kakkosen synnytyksessä teki sekin, että oli tavallaan jo valmiiksi vähän väsynyt kun takana olivat esikoisen pari vauvavuotta, joten sietokynnys kivuille oli eri.

Synnytys on aika ennakoimaton tapahtuma, mutta ei se silti poista sitä, että kyllä sitä vähän etukäteen kannattaa miettiä, että millaista synnytystä toivoo ja odottaa. Minulla ainakin on ehdottomasti molemmissa synnytyksissä auttanut se, että olen ollut hyvin perehtynyt mahdollisiin kivunlievityksiin ja synnytyksen lääketieteelliseen kulkuun. Tietyllä tapaa joutuu tietysti aina heittäytymään kätilöiden armoille, mutta kyllä siinä silti itsekin on hyvä vähän kartalla olla.

No nni, siinäpä oli aivan eri kokemukset synnytyksistä! onhan se niin, että ei koskaan tiedä miten toinen etenee kun on kerran käynyt yhden läpi. Itselläni esikoisen kohdalla meni liiankin helposti kaikki (itse yllätyin). Synnytys kesti 9h, josta ehdin olla sairaalassa vain 3 tuntia ennen kun prinsessamme syntyi. Ilokaasua en tarvinnut ja epiduraalikaan ei auttanut, koska synnytin heti 20 minuutin päästä kun se laitettiin. Ponnistusvaihe 15 min. eikä yhtään repeämää (vauva syntyi 41+0, 50cm ja 3904g).
Ehkä mussa elää se toivo että toinen synnytys kävisi yhtä sulakkaasti ja PALJON nopeammin. Mutta näin se ei välttämättä tule olemaan (ainahan sitä saa haluta).

Hyvä neuvo on tietysti ottaa selvää tosiaan kaikista kivunlievityksistä, mitä on tarjolla ja missä vaiheessa hyvä ottaa!!!!
Kiitos tarinastasi!

 

Minulla kaksi lasta. Synnytys toisen kohdalla oli paljon nopeampi. Kumpikin syntyi etuajassa (vko 36+3 ja 36+4). Ei mitään erikosita syytä etuajassa syntymiselle.

Ekalla alkoi säännölliset supistukset iltapäivällä. Puolenyön maissa mentiin sairaalaan. Epiduraalin sain ja tyttö syntyi aamulla puoli kahdeksalta. Ei repeymää.

Toisella oli koko aamupäivän jomotusta selässä. Esikko (silloin 3,5 v) hieroi selkääni. Ajattelin mennä sairaalaan näytille. Kerkesin olla 1,5 h sairaalassa kun poika oli rinnallani. Luomuna. Ei repeymää.

Toinen raskaus tosin oli aivan erilainen. Lääkärit kun seurasi sen takia että esikko syntyi ennenaikaisesti. Sitten tehtiin arvio että lapsi on isokokoinen. Sokerirasituksessa tuli käytyä. Sitten tuli tukos jalkaan ja senkin vuoksi seurattiin. Meinasi sekoa pää loppuvaiheessa kun piti ravata lääkärissä vähän väliä. Poika oli kuitenkin ihan normi kokoinen (3200 g ja 47 cm).

 

Elisabeth,

kiitos vastauksestasi. On hienoa kuulla, että jollain menee synnytys just niin, että toinen on nopeampi kuin se edellinen. Se on tietysti ainutlaatuista jokaisen tapauksessa, mut sitä lähin kans miettii että millä todennäköisyydellä mullaki käy se tuuri että toinen tuleekin nopeammin ulos

 

Toisen lapsen synnytys oli PALJON helpompaa. Teknisesti aivan samanlaiset synnytykset kestoa lukuunottamatta, mutta kakkonen oli henkisesti huomattavasti helpompi. Sitä oli jotenkin paljon valmistautuneempi, ja ehdottomasti suurin ero oli se että toisessa synnytyksessä pysyin rauhallisena vaikka kuinka hemmetin kipeää otti. Pidin leuan rentona, pompin jumppapallolla, hengittelin rauhallisesti ilokaasua, ja tunsin että hallitsen tilanteen.

Molemmat syntyneet rv 39+4. Esikoisen kesti muistaakseni 5h15min, ja kakkosen 2h55min. Aika nopeita molemmat siis, mietinkin nyt että kuinkahan nopeasti kolmonen talvella sitten tuleekaan...

 

Esikoisen synnytys kesti kaiken kaikkiaan kaks vuorokautta, vaikka supisteluiden väli piteni niin että kestoksi merkittiin vain 18h. Tosi kivulias ja hankala oli kaikin puolin. Kyllä hirvitti tuleva synnytys kun toista lasta odotin, ei auttanut vaikka kaikki sanoivat että toinen syntyy helpommalla. Mutta niin vain kävi että toisen lapsen syntymä oli lapsen leikkiä esikoiseen verrattuna, kesto vain 6h ja ponnistusvaihekin 9min. Toisessa synnytyksessä oli iso etu siitä että tiesi miten oma synnytys etenee ja osas ja kehtas vaatiakin asioita, esikoisen synnytyksessä sitä oli enemmän muiden armoilla kun ei tiennyt mitä tulevan pitää eikä osannut mitään pyytää. Molemmat synnytyksen on käynnistyneet yöllä kun viikkoja on ollut kasassa 40+5. Nyt odotan kolmatta ja ihan levollisin mielin synnytystä odotan vaikka ei siitä koskaan mitään mun mielipuuhaa tulekaan
Mutta toki ensisynnytyskin voi olla helppo, en halua ketään pelotella sillä että aina esikoinen tulee vaikeimman kautta

 

Kiitos tytöt!

Mahtavaa infoa! Nyt oikein itteäkki alkaa jännittää kuinkas käy kun se toinen hetki tulee

 

Meillä on pojat 1v8kk ikäerolla

Eka syntyi rv 39+2, synnytyksen kesto 9h30min ponnistusvaihe 25min. synnytys käynnistyi vesien menolla. Synnytystä vauhditettiin oksitosiinilla ja ponnistusvaiheessa leikattiin eppari. mitat 3760g ja 51cm pipo 33

Toka syntyi rv 38+1, synnytyksen kesto 1h30min ponnistusvaiheen pituutta ei tiedetä, kun ponnistutti jo ambulanssissa matkalla sairaalaan ja kaikkihan nyt tietää, että kun ponnistuttaa, niin sitä on lähes mahdoton pidätellä.. . synnytys käynnistyi supistuksilla. luomuna mentiin ilman kivunlievityksiä, kun alle 10 min sairaalassa ehdittiiin olla ennen kun poika syntyi, taisteluvammoina pieni 2cm repeämä, joka ommeltiin parilla tikillä.. mitat 4036g ja 51cm pipo 36

 

Wow, siis puoltoista tuntia!!!! Uskomatonta! meille tulee noin 1V 11kk eroo. Oletko käynyt töissä raskautesi aikana / liikuitko paljon? Mietin täs et saattaako asiaan vaikuttaa esim et liikkuu paljon

 

kotiäitinä oon ollut.. Lenkkeilin päivittäin koko raskauden ajan.. TIetenkin loppua kohden lenkit lyheni ja hidastu.. ja päivittäin tuli leikittyä/puuhasteltua ton vilkkaan taaperon kanssa..

Mullahan alkoi kipeitä supistuksia tulemaan jo pari päivää ennen synnytystä välillä jopa säännöllisesti, mutta sitten ne aina loppui kesken ja sitten kun ne taas alkoi sillon sinä päivänä kun poika syntyi, niin samantien supistusten väli oli alle 6min ja ihan hetkessä välit muuttui vähes 3 minuuttiin ja siinä vaiheessa vasta tajusin, että nyt on kiire jos sairaalaan haluun ehtiä. Pääsin rappuun saakka portaat alas kolmannesta kerroksesta, kun tuli sairas paineen tunne persauksiin, mulle soitettiin ambulanssa, sillä kesti 6min tulla ja sitten alkokin jo ponnistuttaa, onneksi ei ollut pitkä matka sairaalaan, että sen verran sain pidäteltyä että sinne saakka päästiin..

 

Wow, nyt pitää olla sitten tarkkana ku meil ei oo niinkää lyhyt matka sinne sairaalaan kiitos hei ku kerroit kokemuksestasi

 

mulla 4 alatiesynnytystä takana ja kaikki on ollu edellistä lyhyempiä.
1. 8h ponnistus 14min käynnistettiin lievän raskaumyrkytyksen takia 38+
2. 5h20min ponnistus 2min normaali synnytys 39+3
3. sektio istukan irtoaminen 30+1
4. 3h20min ponnistus 1min ballonkikäynnistys verenpaineen takia 39+5
5. 2h ponnistus 0min.
tuos viimeses kätilö tuumas et jos oisin ollu kotona nii autoon olis syntyny.
menin siis synnärille tarkastukseen/käynnistykseen 39+3 ja supparit alko siel odotusaulassa kun odotin käyrille pääsyä.
jäin sitte tarkkailuun ja yksin kärvistelin supistuksissa jotka tuli 2min välein.
hoitajan vaihtuessa tuli tervehtimään jolloin teki myös sisätutkimuksen. olin 5cm auki ja saliin. toivoin jotain kivunlievitystä.
salissa alko ponnistuttaa lievästi joten puhkastiin kalvot. sitte tuliki hommaan vauhtia. yhellä ponnistuksella poika synty käsi poskella,kätilö ei ees ehtiny toista hanskaa laitaa
siis viim 5cm avauduin kun kävelin tarkkailusta saliin,noin 5min. sillon supparit oli jo nin tiheitä ettei oikeestaan ollu taukoo niiden välillä.

 

No jopas jotakin

Nyt tosiaan alkaa mietyttää pitääköhän mun alkaa lähteä sinne sairaalaan myös sitten hyvissä ajoin kun eka synnytys meni kans nopeasti niin jospa se toinenkin sitten...

Ekassa ite istuskelin loppuun asti kotona, ja halusin jo alkaa imuroimaan kun mies käski autoon, että nyt on lähdettävä

 

sitähän ei tosiaan voi ennustaa,et kuin kauan kestää,mut jos on pidempi matka niin minä ainaki lähtisin hyvissä ajoin.
meilläki puolen tunnin ajo ja soitin miehelle sieltä tarkkailuhuoneesta oli sillon just päässy hommista sisälle),et alkaa ajella mut ei silti ehtiny,tuli 20min myöhässä.

 

Ainukainen lapsi vaan, mutta kerron kuitenkin miten mun käynnistyksessä kävi

Eli mulla käynnistettiin, rv37-38 en muista tarkkaan, ja käynnistelyä kesti 3 päivää (ballonki, lääkkeet). Kolmantena iltana puhkaistiin kalvot ja vietiin synnytyssaliin oksitosiinitipalle, siihen asti olin varmaan just ja just kahdelle sormelle ollu auki pari päivää ja pieniä supistuksia oli tullu suunnilleen 5-10min välein, aina yöksi loppui.

Salissa sit oksitosiinin voimalla tuli aivan kauheet supistukset, lopulta sain jotain kipulääkettä selkään (ei epiduraali) kun tärisin kivusta ja ilokaasustahan ei ollut mitään apua. Yöksi otettiin oksitosiini pois, sain vielä kipupiikin kankkuun, josta ei myöskään ollut mitään apua.

Koko yön supisteli tosi kipeästi, nukuin 5min - suppari, ilokaasua - nukuin 5min ja tätä koko yö (kätilö aatteli antaa mun nukkua aamuun kun alunperin piti jatkaa yöllä parin tunnin jälkeen). Aamulla sitten laitettiin taas tippaa tulemaan ja supparit tuli niin kipeiksi nopeasti että sain taas selkään kipulääkettä, eivät suostuneet antaa epiduraalia koska olin yhäkin vain muutaman sentin auki.

Kipulääkkeen jälkeen olikin sitten helpotus mutta tunsin heti että ei tunnu alavatsassa samalla tavalla kuin illalla, vaan tuntuu painetta aina kun tulee supistus. Kätilö sitten tutki (jos ajantaju ei ollu ihan hukassa niin max 10-15min ed.tutkimuksesta) ja sanoi että nyt kannattaa soittaa miehelle, koska tää tulee täältä nyt heti.

Ei siinä, pari supistusta, imukuppi ja se oli ulkona (sykkeet lähti raukalla vielä laskee, oli napanuora kaulan ympärillä kun oli varmaan niin nopeasti sitten humpsahtanu alaspäin). Mies myöhästy 15 minuuttia, eikä ollu pitäny kiirettä kun aatteli että mä taas hoputan turhaan. Oli siis istunu sairaalassa mun kanssa sen kolme päivää melkeen koko ajan.

Että ei voi koskaan tietää miten käy.

 

No nni,

ja toi oli ihan aivan erilainen kokemus. Wow
Mutta hyvin selvisit!!!!

 

Eka 2008:
Käynnistys (1tbl cytotec kohdunsuulle) klo14, syntyi rv41+0 klo03 jälkeen. Säännöllisistä supistuksista n.9 tuntia ja pikkumies oli maailmassa. Kipulääkkeinä ilokaasu ja epiduraali, pienellä pinni päässä joten olin "sidottuna" petiin. Lopuksi eppari, imukuppi + kätilö mahan päällä painamassa sydänäänten laskun ja mun voimien uupumisen takia, pikkumiehellä napanuora paristi kaulanympärillä syntyessään. Vauva elämänsä ekat 45 min happikaapissa.

Toka 2011:
Käynnistyi suppareilla kotona rv40+3 klo5 paikkeilla, synnärillä n. klo9 ja pikkulikka maailmassa klo11 jälkeen; kesto n.6 tuntia. Luomua koko synnytys, huomattavasti helpompi ja mukavampi kokemus kuin eka =)

Katotaan mitä tuo kolmas tullessaan syyskuun lopulla