Toista yksinäistä äitiä?

Hei kaikki!

Ajattelin kirjoittaa tämän viestin, jos vaikka jossain olisi kaltaiseni äiti, joka tuntee itsensä perinjuurin yksinäiseksi. Olen ollut pari vuotta kotona lasten (vanhin nyt 3-v) ja nyt tuntuu, että tämä yksinäisyys alkaa vyöryä liikaa päälle. Olisi ihanaa löytää ystävä, oikea sellainen.

Olemme sellainen tylsän(?) tavallinen perhe Tampereen seudulta, kolmekymppiset vanhemmat ja kaksi pientä lasta. Asumme kaupungissa, mutta huolimatta suuresta määrästä ihmisiä tässä ympärillä, tuntuu, että olen jäänyt yksin - tai no lasten kanssa kolmistaan. Tykkään lukemisesta, vanhoista tavaroista, erilaisista tapahtumista, syksystä ja musiikista. Ja vaikka olenkin iloinen ja puhelias, en vain ole löytänyt itseäni perhekerhoista tai vastaavissa, joissa tunnen lähinnä ulkopuoliseksi.

Haaveilen äitikaverista ja lapsista, joista olisi leikkiseuraksi omilleni. Myös ystäväperheen löytäminen olisi mukavaa. Ehkä joku siellä jakaa saman haaveen? Ihmisestä, jolle soittaa, kun elämä tuo mukanaan niin suuren ilon kuin surunkin? Tukiverkostosta, jonka olemassaolon muistaminen keventää taakkaa harteilla? Illanistujaisista, piknikeistä, retkistä leikkipuistoon? Tai ovikellon pirauksesta, jota seuraa yllätysvieraat kahvi- ja leikkiseuraksi?

Jos yhtään tuntui, että meillä voisi olla jotain yhteistä, kirjoittele. Olitpa sitten läheltä tai kaukaa. Ei olla enää yksin, eihän?

jolta.kulta@luukku.com
 

Yhteistyössä