tosta abortista..

Itsellä tuli tänään 5. rv täyteen ja huomenna on viikko siitä, kun sain tietää raskaudesta. Se oli täysi vahinko ja yllätys, ehkäisy petti. Itsellä on jo ikää ja opiskelut takana, mutta äidiksi ei silti vielä ollut tarkoitus ryhtyä ennen kuin on vakaa parisuhde alla ja kaksi vanhemmiksi haluavaa ihmistä koossa. Isäkandidaatti on paljon nuorempi, ja vasta päässyt opintojensa alkuun toisella paikkakunnalla. Seurustelua on takana reilu puoli vuotta ja kun kerroin raskausuutisesta, niin hän romahti. Hänestä tuntuu, että isäksi tuleminen olisi hänelle maailman loppu ja että hänestä ei olisi siihen. Hän on kunnollinen ja vastuuntuntoinen ihminen ja haluaa joskus olla hyvä isä, mutta tässä tilanteessa hänen kantansa on selkeä abortti. Tällä hetkellä hän on sitä mieltä, että jos pidän lapsen, luultavammin jään sen kanssa lopulta yksin, koska hänestä ei vielä ole isäksi. Tiedän, että kukaan ei voi minulle sanoa, mitä pitää tehdä, mutta onko kellään mitään kokemuksia tai ajatuksia tähän tilanteeseen?

 

http://www.silikonitieto.net/artikkeli_haku.phtml?arID=794&ID=24

 

nii niitä kuvia on tuola :kieh: järkyttävää!!!!!! abortti=murha!

 

\

http://www.silikonitieto.net/artikkeli_haku.phtml?arID=794&ID=24

Täytyy oikeasti olla vähän sairas mieleltään et HALUAA varta vasten noita nähdä... Yöks...

 

no mitähän sairasta siinä on jos haluu nähä mitä se oikein on? se ku ei aina oo niin yksinkertasesti ymmärretty toimenpide!ihan samalla oikeudella aortista kuvia ku muistaki toimenpiteistä ja hyvä niin. yök on koko abortti!!!! :headwall:

 

\

Itsellä tuli tänään 5. rv täyteen ja huomenna on viikko siitä, kun sain tietää raskaudesta. Se oli täysi vahinko ja yllätys, ehkäisy petti. Itsellä on jo ikää ja opiskelut takana, mutta äidiksi ei silti vielä ollut tarkoitus ryhtyä ennen kuin on vakaa parisuhde alla ja kaksi vanhemmiksi haluavaa ihmistä koossa. Isäkandidaatti on paljon nuorempi, ja vasta päässyt opintojensa alkuun toisella paikkakunnalla. Seurustelua on takana reilu puoli vuotta ja kun kerroin raskausuutisesta, niin hän romahti. Hänestä tuntuu, että isäksi tuleminen olisi hänelle maailman loppu ja että hänestä ei olisi siihen. Hän on kunnollinen ja vastuuntuntoinen ihminen ja haluaa joskus olla hyvä isä, mutta tässä tilanteessa hänen kantansa on selkeä abortti. Tällä hetkellä hän on sitä mieltä, että jos pidän lapsen, luultavammin jään sen kanssa lopulta yksin, koska hänestä ei vielä ole isäksi. Tiedän, että kukaan ei voi minulle sanoa, mitä pitää tehdä, mutta onko kellään mitään kokemuksia tai ajatuksia tähän tilanteeseen?

Unohda hetkeksi lapsen isä ja mieti tilannetta vain ja ainoastaan itsesi kannalta. Miltä sinusta tuntuisi tulla äidiksi? Jos huomaat että lämpimiä tunteita herää, niin ole rohkea, ja synnytä lapsesi ja anna hänelle rakastava koti. Lapsen kanssa eläminen on raskasta, mutta hyvin antoisaa! Olette seurustelleet hyvin vähän aikaa. Voihan olla että suhteenne päättyisi joka tapauksessa vuoden sisällä, tai voi olla että vuodessa poikaystäväsi kasvaakin raskautesi myötä niin että onkin valmis isäksi.
Jos minä olisin sinä, pitäisin lapsen ja nauttisin raskaudesta ja ajatuksesta uudesta elämästä. Älä painosta lapsen isää, vaan anna hänelle aikaa. Kerro että aiot pitää lapsen (siis minä en painosta sinua tähän päätökseen, mutta ehdotan miten voisit toimia jos päätät pitää lapsen), ja että voisitte yrittää jatkaa seurustelua niin normaalisti kuin on mahdollista, ja että poikaystävälläsi on itsellään mahdollisuus päättää haluaako olla tekemisissä tilanteesi kanssa vai ei.

Voimia vaikean päätöksen edessä :hug:
Toivottavasti kaikki menee niin kuin on tarkoituskin, mitä ikinä se sitten onkin!

 

\

Itsellä tuli tänään 5. rv täyteen ja huomenna on viikko siitä, kun sain tietää raskaudesta. Se oli täysi vahinko ja yllätys, ehkäisy petti. Itsellä on jo ikää ja opiskelut takana, mutta äidiksi ei silti vielä ollut tarkoitus ryhtyä ennen kuin on vakaa parisuhde alla ja kaksi vanhemmiksi haluavaa ihmistä koossa. Isäkandidaatti on paljon nuorempi, ja vasta päässyt opintojensa alkuun toisella paikkakunnalla. Seurustelua on takana reilu puoli vuotta ja kun kerroin raskausuutisesta, niin hän romahti. Hänestä tuntuu, että isäksi tuleminen olisi hänelle maailman loppu ja että hänestä ei olisi siihen. Hän on kunnollinen ja vastuuntuntoinen ihminen ja haluaa joskus olla hyvä isä, mutta tässä tilanteessa hänen kantansa on selkeä abortti. Tällä hetkellä hän on sitä mieltä, että jos pidän lapsen, luultavammin jään sen kanssa lopulta yksin, koska hänestä ei vielä ole isäksi. Tiedän, että kukaan ei voi minulle sanoa, mitä pitää tehdä, mutta onko kellään mitään kokemuksia tai ajatuksia tähän tilanteeseen?

kuten jo tossa aikaisemmin kirjoitin,minulla kokemusta juuri tällaisesta tilanteesta.oltiin molemmat 19-20(?)vuotiaita,mulla oli ammatti jo silloin,miehellä ei..itse olisin ollut ainaki henkisesti valmis ja halusinkin sitä lasta...kaikki neuvoivat että "tee niinkuin itse haluat ja miltä itsestä tuntuu,älä kuuntele muita..".oliskin ollu niin helppoa..mut ku mies ei ollu valmis(ollaan seurusteltu 16-vuotiaista asti) ja sanoi et se pilaa hänen elämän(kiihkoilijoille:en väitä etteikö siinä joku menetä..)yhteen väliin sanoi kyllä et tee niinku itse haluat mut hän ei haluais...
näin myöhemmin ajateltuna,hän olisi kyllä kasvanu isäksi ja ketäpä se ei pelottaisi,mutta toisaalta olen onnellinen että en tehnyt vastoin hänen tahtoaan,sillä nyt odotamme molemmat innolla lastamme rv27..ja täytyy sanoa että on ihanaa kun toinen tukee ja on paikalla!
Ei sillä etteikö abortti ollut vaikea päätös ja vaikeaa aikaa,ja edelleen on mielessä millainen lapsesta olisi tullu/minkäikäinen olisi nyt ym... :'( mutta toisaalta, pitäisi taas miettiä myös miehen mielipidettä(ilman häntä mitään lasta ei olisi..)ja vaikka hän sanoisi ettei ole valmis ym. ja päättäisit pitää lapsen, olisi hänellä lapsi maailmalla ja siitä ei pääsisi yli eikä ympäri,ja vaikka siitä ei muut tietäisi niin hän itse tietää..kun miettii et mies olis se raskaana oleva..

MUTTA en kuitenkaan ole "sillä puolella",vaan tee todellakin niinkuin itse näet parhaaksi ja mikä tekee sinut onnelliseksi ja mieti että oletko valmis kasvattamaan lapsen mahdollisesti yksin..

:hug: voimia sulle tiedän että on todella vaikeaa aikaa ja yritä jaksaa :hug:

 

En voi kuin ihmetellä sitä,kuinka sanavalmiita me ihmiset olemmekaan arvostelemaan ja antamaan neuvoja toisille-mutta,kun omaan nilkkaan kolahtaa-mieli muuttuu niin kovin nopesti! :\| Itselle on kaikki sallittua. Tai vastaavasti senkin voi ilmoittaa kertovansa oman mielipiteen..ihan kuinka tahtoo. Jokainen tietysti miettii asiat erilailla,näkee eri kantilta.Minä itse ollessani 15vuotta,seurustelin 3vuotta erään pojan kanssa. Söin pillereitä ja niinpä kuukautiset tuli ajallaan..onneksi tajusin mennä neuvolaan,kun sain pahoinvointia.Tietysti luulin niiden johtuvan pillereistä,mutta kappas-olin raskaana,16rv:lla! Oikeusministeriöön lupalähetys-en voinut kuvitella,että minusta tulisi äiti-olinhan vielä itsekkin melkolailla lapsen kengissä. Lupa saatiin ja menin säiraalaan..Aloitettiin kohtua pehmentävien lääkkeiden syönti ja sitten,pitkän odotuksen jälkeen synnytin sikiön-nukutukseen-kaavintaan. Ehkä olen joidenkin mielestä julma,kylmä ja ehkä myös sydämetön kertoessani,että omasta mielestäni tein oikean ratkaisun.En olisi pystynyt tarjoamaan lapselle siinä elämän vaiheessa kaikkea sitä rakkautta,turvaa..-hyvää elämää,jonka jokainen lapsi ehdottomasti tarvitsee ja joka on jokaisen lapsen etuoikeus. En kadu tekoani,en syytä itseäni. Tällä hetkellä olen 23vuotta-minulla on neljän kuukauden ikäinen pieni,kaunis,äärettömän suloinen ja ainutlaatuinen tytär,jolle voin olla äiti-täysipainoisesti.Paljon olen kokenut,paljon nähnyt,paljon ehkä myös olisi pitänyt jättää tekemättä-mutta nyt,voin keskittyä vain ja ainoastaan oman lapseni hyvinvointiin,mikä pitäisi mielestäni olla jokaisella vanhemmalla tärkeintä elämässä-tehdä parhaansa lapsen etua ajatellen. :heart:

 

Hohhoijaa teidän kanssa. Tiedätte kyl teoriassa mistä puhutte, mutta antakaa asioiden olla. Abortit ei ole teidän päätettävissä, jotka sitä vastustatte ja jonka tekijöitä halveksitte. Astukaa jonku abortin tekijän saappaisiin ja miettikää sit mitä mieltä olette. Tuosta aiheesta on niin paljo mielipiteitä ku on ihmisiäkin. Kuin myös keskeytyksen tekijätkin ovat ihmisiä siinä missä muutkin.

Ette voi elää muiden puolesta!

Abortti on tietty omalla tavallaan julmaa, mutta ei sentään murha tai edes tappo. Se on jokaiselle ihmiselle suotu helpotus tiettyihin tilanteisiin ja olosuhteisiin. Kuka ne kaikki adoptoisi tai kuka perustaisi koteja näille lapsille jos abortti olisi kielletty??? Kertokaa se minulle!

Jos ihminen on henkisesti sairas vakavasti ja tulee raskaaksi, niin mitä tehdä jos aborttia ei saa? ja jos tämä ihminen on vielä sellainen joka ei ole ihan tässä päivässä, anteeksi ilmaisuni, eli vammainen jollain tavalla. Mitä sen lapsesta tulee? Kuka sen kasvattaa? Tämä ihminenkö joka on ehkä itsekkin 10-vuotiaanb tasolla?


Järki käteen!

Inttäkää vaikka äiti-venäjästä....

 

\

\

Itsellä tuli tänään 5. rv täyteen ja huomenna on viikko siitä, kun sain tietää raskaudesta. Se oli täysi vahinko ja yllätys, ehkäisy petti. Itsellä on jo ikää ja opiskelut takana, mutta äidiksi ei silti vielä ollut tarkoitus ryhtyä ennen kuin on vakaa parisuhde alla ja kaksi vanhemmiksi haluavaa ihmistä koossa. Isäkandidaatti on paljon nuorempi, ja vasta päässyt opintojensa alkuun toisella paikkakunnalla. Seurustelua on takana reilu puoli vuotta ja kun kerroin raskausuutisesta, niin hän romahti. Hänestä tuntuu, että isäksi tuleminen olisi hänelle maailman loppu ja että hänestä ei olisi siihen. Hän on kunnollinen ja vastuuntuntoinen ihminen ja haluaa joskus olla hyvä isä, mutta tässä tilanteessa hänen kantansa on selkeä abortti. Tällä hetkellä hän on sitä mieltä, että jos pidän lapsen, luultavammin jään sen kanssa lopulta yksin, koska hänestä ei vielä ole isäksi. Tiedän, että kukaan ei voi minulle sanoa, mitä pitää tehdä, mutta onko kellään mitään kokemuksia tai ajatuksia tähän tilanteeseen?

Unohda hetkeksi lapsen isä ja mieti tilannetta vain ja ainoastaan itsesi kannalta. Miltä sinusta tuntuisi tulla äidiksi? Jos huomaat että lämpimiä tunteita herää, niin ole rohkea, ja synnytä lapsesi ja anna hänelle rakastava koti. Lapsen kanssa eläminen on raskasta, mutta hyvin antoisaa! Olette seurustelleet hyvin vähän aikaa. Voihan olla että suhteenne päättyisi joka tapauksessa vuoden sisällä, tai voi olla että vuodessa poikaystäväsi kasvaakin raskautesi myötä niin että onkin valmis isäksi.
Jos minä olisin sinä, pitäisin lapsen ja nauttisin raskaudesta ja ajatuksesta uudesta elämästä. Älä painosta lapsen isää, vaan anna hänelle aikaa. Kerro että aiot pitää lapsen (siis minä en painosta sinua tähän päätökseen, mutta ehdotan miten voisit toimia jos päätät pitää lapsen), ja että voisitte yrittää jatkaa seurustelua niin normaalisti kuin on mahdollista, ja että poikaystävälläsi on itsellään mahdollisuus päättää haluaako olla tekemisissä tilanteesi kanssa vai ei.

Voimia vaikean päätöksen edessä :hug:
Toivottavasti kaikki menee niin kuin on tarkoituskin, mitä ikinä se sitten onkin!

kannattaa tosiaan harkita huolella mitä tehdä. siis tosi_huolella. älä ajattele että mitä muut ajattelee jos saisit lapsen vaan kysele itseltäsi haluatko äidiksi? Aikaa sulla on vielä harkita, olkoon päätöksesi vaikka abortti. Raskausaika on niin pitkä, että siinä minä ainakin kypsyin äitinä olo ajatukseen, joten tsemppiä sulle ja voihan isäkin kypsyä ajatukseen lapsesta. Jos teet abortin etkä sitä oikeesti olisi halunnut niin se kalvaa mielessä loppuelämän..

mutta voimaa sulle :hug:


mamma ja Luka 4kk

 

On surullisia asioita abortit. En tiedä ketään, kuka olisi ollut jälkeenpäin tyytyväinen ratkaisuun tehdä abortti. Koskaan ei ole ns.oikeaa aikaa välttämättä tehdä lapsi. Suomessa on niin hyvät ehkäisymenetelmät, ettei vahinkoja satu. Ja katumuspillereitä kannattaa käyttää, jos ehkäisy pettää. Mutta silti abortoidaan viattomia vauvan alkuja :'(

 

\

On surullisia asioita abortit. En tiedä ketään, kuka olisi ollut jälkeenpäin tyytyväinen ratkaisuun tehdä abortti. Koskaan ei ole ns.oikeaa aikaa välttämättä tehdä lapsi. Suomessa on niin hyvät ehkäisymenetelmät, ettei vahinkoja satu. Ja katumuspillereitä kannattaa käyttää, jos ehkäisy pettää. Mutta silti abortoidaan viattomia vauvan alkuja :'(

Hohhoijaa.. \|O taidat olla melko yksinkertainen tai yksinkertaisesti et tajua,että elämässä ei aina kaikki mene aivan suunnitelmien mukaisesti. Olisi sinun ehkä pitänyt miettiä hetki ennen kirjoitelmaasi.. Ei vahinkoja satu?Sattuuhan niitä kuule melkolailla päivittäin!Hyvää elämää sinulle.

 

\

Voi pyhät pyssyt näitä kirjotuksia!!! "Miksi kostetaan lapselle raiskaus blaablaa" jne jne. Siis MILLE LAPSELLE jos on kerta keskeytys tehty!!!?! Eihän silloin ole mitään lasta mille kostetaan. Ihan älyvapaata peen jauhantaa. Eläviä jo syntyneitä eläimiä ei surra,kun niitä kohdellaan julmasti ja tapetaan,mutta jonkun limamöykyn tunteista ollaan kovin huolissaan. Pistäkää asioita hieman oikeisiin mittasuhteisiin vauhkot. Mahdatteko itkeä aina menkkojen tai siemensyöksyn yhteydessäkin,siinähän julmasti tapetaan pieniä mahdollisia ihmisenalkuja. Pientä rajaa tähän touhuun. Abortti on paras keksintö mikä naisille on annettu. Maailma pysyy ehkä inansa kauemmin vielä hengissä sen takia,ja lukemattomilta kurjilta ihmiskohtaloilta vältytään,niitä on tarpeeksi jo muutenkin. Kaikki kunnia abortille ja sen tehneille.Onneksi on tämä oikeus olemassa,ettei tyttöjen ja naistan tarvitse puoskarien käsiin heittäytyä hädän hetkellä. Rauhaa,ja munaa huuleen pääsiäisen kunniaksi ps:Itse en ole vielä joutunut turvautumaan keskeytykseen,mutta ehkä sekin pv joskus tulee,kuka tietää.Jos nyt alkaisin odottamaan,ilmanmuuta abortti.Kädet täynnä yhdenkin kanssa,2 pientä olisi katastrofi.

Olen täysin samaa mieltä!!!!!