~ TOUKOKUUN TOIVOTUT 2008 MARRASKUUSSA 2009 ~

Mä en oikein tiiä mitä kirjoittais, mut kirjottelenpa kummiskin

Meidänrytminkäännös ei oikein suju. Edelleen neiti suostuu nukahtamaan vasta 22-23 välillä, vaikka kuinka herättäisin aamulla aikasemmin ja saisin aikasin nukkumaan päikyt. Yrittää niillä päikyillä sitten korvata sen aamun univajeen :headwall: Sit riittää lyhyetkin päikyt siihen, että jaksetaan illalla tuohon asti tohottaa :ashamed: Sit jos jättää päikyt päivällä väliin, ni tavallaan sit nukkuu ne illalla :/ Eli nukahtaa kuuden kieppeillä ja 20-21 välillä herää. Pikkasen rassaavaa tämmönen....

Olin eilen myyjäisissä ja leivoin toissailtana sinne maustekkuja myyntiin. Maailman helpointa ja parasta , ni tiiätteks, unohdin yhdestä kaakusta sokerin kokonaan. Yök, siis aivan järkyn makusta, pikkasen saanu kuittailua, mut sen siitä saa ku puolen yön aikaan yrittää vääntää kakkusia.... :headwall:

Paljonko teillä menee maitoa päivässä? Meillä on vähentynyt maidon määrä huisisti ja syystä mulla ei ole hajuakaan. Entä annatteko mehua? Mä ton maidon vähentymisen myötä oon aina välillä antanut Gefilus-mehua, jota itekin juon ja tuntuu tykkäävän Sokerimehuja en ole ollenkaan antanut.

Ja paljonko teillä puhutaan? luin just tuolta mitä nyt-puolelta, et jollain on puoltoistavuotias joka ei sano sanaakaan, jokeltelee vain kuin puolivuotias. Ja siitä sitten oli debattia, että onko normaalia jos 1,5veellä ei ole kuin muutama sana hallussa. Jäin sitten miettimään koska ei meilläkään juurikaan sanoja tule; äiti, auto, maito, joo, eikä, täh (tätä käytän ite turhan paljon :ashamed, mitä ja siinäpä ne taitaakin olla. Ymmärsin että vasta 2-vee neuvolassa mietitään jos ei yhtään sanoja tule, et olisko jotain viivästymää.

Kurpitsa, toivottavasti toi vyyhti nyt lähtis jostain suunnasta purkautumaan. Toki voi olla opittua niinkuin itekin sanoit, mut luulis että lapsi muista lähtis ottaa mallia ja piristyis jos ei olis mitään vialla. Voima :hug:

Katris, joo kokeile et pumppaat ekaks suurimmat paineet pois ja sit annat neidin imeä. Toinen vois olla pystyasennossa imettäminen eli et istut ja laps on kanssa pystyasennossa -tää kyllä vaatii imetystyynyä tai isoa tyynyä tueksi, muuten kädet väsyy vaikka onkin 3-4-kilosesta kyse.

Mullekin saatiin aikaseks vauvakuume.... :ashamed: Kaks kaveria synnytti la-su välisenä yönä ihan parin tunnin erolla samassa sairaalassa. Nyt oon näitten pikkuihmisten kuvia katellut ja jep, valmis oon Toki siis en taho synnyttää edelleenkään ja onpahan kierukka...

Äh, pitäis alkaa laittaa ruokaa...

 

No tulipahan taas tekstiä, vaikka aluks mietin et onks mitään

 

Tulin ihan kiittämään teitä tuesta. Aika metkaa millasen tuen tämä meidän rinki voikaan antaa. Kaikille hurjan iso kiitos - tuntuu hyvältä kun voi avautua ja marmattaa

KurpitsaHyvän päätöksen oot tehny, valitettavasti tämä on vasta taistelun alkua...haarniska niskaan ja asioita eteenpäin!

Sain mun ystävältä ihanan avun ja uuden tuttavuuden kaikille E-lasten vanhemmille. E-tarkoittaa "erityislapsi", olipa sitten millainen vaiva tahansa niin joukkoon mukaan.
Itse liityn vasta nyt, kun en oo tiennyt tästä, mutta siellä on kaikki kirjot yhdessä ja varmasti saa monenlaista apua, tukea ja iloa muiden leijonaemojen kautta. http://www.leijonaemot.fi

Palaillaan taas piakkoin.

 

kirsikkatomaatti....kiitos linkistä, siskolleni erityisesti tarpeen, siskon tytöllä on Asperger ja muitakin ongelmia.

repa...oletteko huomenna tulossa kerhoilemaan? Me voitaisiin, jos te tuutte...olis kiva nähdä piiiitkästä aikaa =)

Pitäis hinnoitella taas kirppistavaraa...plääh...inhoan sitä hommaa ja kaikki romppeet lojuu tuolla pojan huoneen lattialla :/ ...ainut paikka minne neitillä ei oo asiaa...pitäis jo tiistaiksi saada valmiiksi..

edla...ei meilläkään puhuta...aika paljon on jo sanoja...mutta käyttää niitä vielä vähän itsenäisesti...toistaa perässä, jos kysyy...nyt on tullut uutena sellainen hassu äänne esim. kurkku sanan sanoo sillai hassusti..."korisemalla"...onpas vaikee selittää...ei kai tässä vielä tarvitse huolestua puheen suhteen?

merika...onko jo matka kuumetta?...monesko päivä oli lähtö...eikös ollut jo ensi kuussa?...voi, että miä odotan sitä reissuu...kun täällä on niin synkkää ja ikävää ...tarvii lämpöö ja aurinkoo B)

 

kurpitsa jaksamista sulle. Toivotaan et selvii mikä neitiä vaivaa. Mun neiti sai myös diagnoosin syntyessää mut oli puolestaan liian suuri raskausviikkoihin nähden. Toi pph:n kirjoituksen luulis tehoavan.

katrinainen sylin täydeltä onnea. :heart: :heart:

matami B) totta matka lähenee 8.12. olis lähtö. Matkakuumetta hmm.. kiire tässä tulee. Ja se et E jää kotiin hiukan latistaa tunnelmaa ..mut seuraavalla kerralla hän sit pääsee mukaan. Iskeeköhän thaimaa kärpänen? ootko sä käynyt monta kertaa? Kyllä se on ihanaa päästä lomalle. Töissä kuitenkin aika kiirettä pitänyt. Esikoiselle on varattu matkaan jo pelikortit, puuhakirjat yms. vaikka niitä taitaa tarvita enemmänkin vasta paluu lennolla.

:wave:

 

Marmotta: Mikä se loppu kaneetti miehen kanssa vietetystä päivästä oli :wave:

Meillä vaihdetaan taudista ja sairastajasta toiseen. Ei ole sikaa ei. Pikkumiehellä todettiin perjantai iltana alkava kurkunpääntulehdus. Saattaa olla korvatulehduksen jälkitautia. Ei mitään lääkettä oireiden mukainen hoito, kylmäkostea hengitystä pahimpiin yskän puuskiin.

 

Matami,ollaan tulossa kerhoon...vastaus meni vähän myöhäseksi,en oo käyny koneella,nyt vast tuli ennen lähtöö mieleen

Puhuminen,meillä puhellaan jo kovasti,nyt koitetaan muodostaa lauseita...mut harva muu tosta vielä selvää saa ilman tulkkia Kovin on yksilöllistä,tiedän tosi monta tapausta kellä tässä vaiheessa vasta muutama sana ja sit alkaa tuleen yhtäkkiä lauseita =)

 

Ai niin, tosta neuvola henkilökunnasta viel. Niillä on varmaan joku ammattitauti toi välin pitämättömyys. Mä olen koittanut ton keskimmäisen puhe ja muuta käyttäytymistä saada selvitettyä, mutta kiven alla on. Enkä tahdo jaksaa vääntää ja kääntää, kun ei omakaan vointi ole kaikkein paras.

 

Marmotta...muakin jäi kutkuttaan viimeisen lauseen Mies...Ihana kuulla että olet nauttinut päivästä noin. Antaa aina toivoa kun kuulee kovia kokeneen pääseen alkuu uudestaan ja nauttivan elämän pienistä hetkistä. Mä rakastan selviitymis tarinoita :heart:

Kirsikkatomsku kiitos kauniista sanoista. Taiteilu luovuttamisen ja jaksamisen välillä on kuin trapetsilla kävelyä ja kyllähän sitä pitää itsekin aina olla ylpeä jokaisesta askeleesta jonka sen narun päällä pysyy...Joskus usko meinaa loppua ja korkeanpaikan kammo iskee, mutta se kuulunee asiaan. Musta hauska lausahdus löytyy siitä biisitä missä Lauri Tähkäkin laulaa: Matka jonka kuljet, on tärkeämpi kuin päämäärä...

Neuvola mä en oikeastaan ole missään kohtaan luottanut kyseiseen tahoon. En niin mitenkään. Se on mulle ollut lähinnä mittaus-laitos jossa näkee tyttöjen kehitystä ja eteneekö se. Meillä on ihan ok täti, siis ollut meidän perheelle mukava. Muut äidit yleensä valittaa hänestä. Täti on kai kiinnostunut tuosta keskosuudesta ja sit tästä mun masennuksesta. Masennuksesta se kinnostu vasta kun kerroin olevani jo hoidossa. Sitä ennen ei kyl kysellyt voinnista enkä mä puhunut. Tytöt on onneks ollut niin terveitä että ei ole tarvinnut lääkärin palveluja mutta mä todennäköisesti veisin heidät tarvittaessa suoraan tk-lääkärille ja jos sinne en pääse niin yksityiselle. En tiedä mistä tää luottamuspula johtuu, ei mulla huonoa kokemusta ole. Kai se lähti jo silloin vastasyntyneiden teholta jossa kehoitettiin oleen omatoiminen keskoslapsen kanssa, että neuvoloiden tiedot voi olla hyvinkin vajaavaisia "erikoislasten" suhteen.

Meillä on miehen kanssa tänään 2-vuotis hääpäivä. Tytöt on ollut lauantaista lähtein hoidossa mummolassa kun räjäytettiin meidän vaatekaapit/huone ja vihdoinkin käytiin läpi viimeiset muuttolaatikot (seissyt tuolla jo 1,5 vuotta). Eli tääkin päivä menee tässä järjestellessä, juhlavaa eikö totta? Mutta hitto että olen onnellinen. Mulla on maailman mahtavin mies, mä hämmästyn edelleen päivittäin että miten mulla kävikin tällänen tuuri. S eon jaksanut kattoo tätä mun sairautta, tukea, auttaa ja puhuu järkeä. Ja rakkaus on vaan tainnut lisääntyä tämä myötä. Tän päivän pyhitän kyllä (kaappien järkkäilyn ohessa) fiilistelylle.

Teille kaikille ihanaa joulun odotusta, ihanaiset sisaret

 

Niin, se Mies.. ei tässä mitään vakavampia ole meneillä, nyt pari kuukautta tapailtu aina kun saadaan aikaa järjestettyä. Lauantaina oli ensitapaaminen Eevan kanssa ja kyllä muuten jännitti! Mutta hyvin se meni, paremmin kun hyvin. Katsellaan nyt..

Jenni, kyllähän kaikesta selvitään eikö? Ei tässä kai ole vaihtoehtoja, sinäkin sen varmasti tiedät paremmin kun moni muu.. Ja kuule jos sillä trapetsinarulla ei aina meinaa pysyä niin ei hätää, siinä voi vaikka roikkua ja odotella paikoillaan että pahin menee ohi. Niin mä kai olen tehnyt viime vuonna koska en muista koko talvesta mitään. Mutta siitä olen nyt kiitollinen, että olen oppinut nauttimaan juurikin niistä pienistä asioista. Aikaisemmin kaikki oli niin täydellistä, siitä tuli itsestäänselvää että on onnellinen ja elämä on kun satua. Silloin ne pienet ilot meni samaan kasaan muiden, isompien ilojen kanssa ja ne pienet jäi helposti huomaamatta. Nyt mulle on ihan juhlaa jo se, etten enää istu itkemässä joka päivä ja se, että saan olla Eevan kanssa ihan täysipainoisesti enkä vaan robottimaisesti tee sitä mikä on pakko tehdä.
Kuka sen sanoo ettei kaappien järjestely voi olla juhlavaa? Jokainen juhlii tyylillään. Sitäpaitsi eikö se just olekin sitä, että joka päivä tajuat miten onnekas olet kun sulla on sellainen mies.. eikä niin että sen kerran vuodessa hääpäivänä mietit asiaa. Joka päivän pitää olla juhlapäivä ja joka päivä muistaa miten onnekas onkaan. Onnea teille. :heart:

 

Voi Marmotta sait mut kyyneliin, onnesta. Olen tosi onnellinen sun ja Eevan puolesta. Näinhän se on että onni on kimppu tosi pieniä ja arkipäiväisiä juttuja. Mulla vaan meni elämässä järjettömän kauan ennen kuin se oikeasti tajusin...ja opin elään niin ennen kaikkea. Jotenkin tuo ikäväli 20-30 v meni kaikkea suurta ja hienoa tavotellessa. Ammatti, ura, maailman kiertely, isot mahtavat prinsessa häät jne, jne...mikään ei tuntunut riitävän mulle. Ego riemuitsi kun saavutin tärkeinä pitämiäni "päämääriä", sisällä Jenni itki. Jollain tavalla päätöntä menoa vaikka paljon toki tuona aikana opin ja näin. Nyt vasta koen olevani elämän alussa. Menneisyyttä puran vielä pitkään koska sieltä on jäännyt luvattoman paljon käsittelemättömiä asioita...niitä ei ollut aikaa silloin käydä läpi ja maailmalle pääsi aina karkuun. Mun täytyy nähtävästi oppia kaikki aina niin että kipuan ensin perse edellä puuhun...

 

Terveiset pimeestä ja sateisesta Raahesta. Se siita lumen ihanuudesta, eipa taida F saada pulkan kyytiä tänä vuonna

Onneksi olkoon Katrikselle ja perheelle :heart: Toivottavasti imettäminen lähtee sujuun.

Sanoista oli Summer maininnut jotain. Luin jostain enkku baby- lehdesta etta sanoja pitais olla 1 1/2v noin 20- 40, mutta meillä hyvä jos kymmenen. Nyt on suosikkina no eli kaikkeen tulee vaan vastaus ei .

Painosta Meillä F on vielä alle 10kg, tosin en oo punninut kuukauteen. Viimeks oli vaipan kaa 9.2kg. Onkos muita luikkuja vai onkos mun polonen ainua jolle viela 74cm vaatteet käy? Kaupan tati kysyi et puolivuotiaskos se teidän laps on kun mietin et otankos 74cm vai 80cm pitkikset tytolle...

Minulla oli taas keskenmeno. Tälläkin kertaa ihan alkumetreillä, mutta nyt olo oli todella huono. Pää pöntössä olin viikonlopun ja ihan kuin todella paha raskaus pahoinvointi. Rankaksi asian teki kun olin niin ajatellut ettei enää yritetä toista.

Omat huolet pois ja kivaa on lukea et Jennillä ja Marmotalla on on ollut onnen jyväsiä viimeaikoina. Jenni valitettavasti en saanut keskosvaate pakettia laitettua, vaikka niin lupailin. Minun syksy on mennyt ihan väsymyksessä.

Nyt moit ja yritän taas palstailla paremmin!

 

LC :hug: pahoittelut keskenmenosta....

Jennille hyvää hääpäivää :wave:

Maidon määrä,nyt kittaa taas ihan niin paljon kun viittis antaa,mut en kyl anna huvin vuoksi juoda,vaan jossain kohtaa sit tarjoon vettä. Mun mielestä se kuiteskin on ruokajuoma ja vesi sit janojuoma =) Nyt on tainnu lipitellä siksikin kun ei oikein tahdo jaksaa syödä aina kun on väsynyt puolestapäivästä lähtien... Mehuja ei juo,ei meillä koskaan oo ja koska ei sitä pyydä kylässä ollessakaan,vaan tyytyy veteen,niin annan vettä. Oon ajatellut et siinäkohtaa kun tajuu pyytää niin saa B) Toki rajansa siinäkin,tuskin meille sen enempää ostellaan mehuja kun tähänkään mennessä,mut sit jossain kahvilassa tms...

Herra on unessa,puolen jälkeen sammu samantien....olis varmaan aiemminkin mut yritän jotain rotia pitää yöunille menossa... Edlan tytön uniajoista tuli mieleen,et meillä ei oo valvottu noin myöhään sitten ihan pikkuvauva aikojen. :| Ihme illan torkku...

 

LC voi itku :hug: halaus sinne.

Edla oota muutama kuukausi luulis et neidin puhe alkaa pulppuamaan. neillä tosiaan puhutaan hyvin selvästi ei toki niin paljon kun marmotan eeva. Kahtasanaa peräkkäin ja sitä rataa. esikoinen alkoi vasta 1v8kk toden teolla käyttämään sanoja. Ihan normaalia on muutamat sanat. 2v. on viel pitkä matka.

Meillä huomenna 1v6kk neuvola. Jännää nähdä miten pitkä neiti on.

öitä :wave:

 

Uusi pino avattu. Ihana joulukuu