Tutustuin Musta Orkidea-blogiin, en ole kaikkea lukenut vielä. Kyseessä siis sukupuolenkorjausleikkauksen käynyt henkilö joka on tutkinut ilmiötä, ja alkanut kyseenalaistaa asioita. Virallisen totuuden mukaan leikkauksen katujia/perujia on hyvin vähän, mutta bloggari on huomannut että heitä on paljon. Hänen mukaansa on paljonkin mahdollista että transuilmiö johtuu traumasta ja liittyy dissosiaatiohäiriöön.
Sumutetaanko meitä setan taholta linssiin?
Ja sori Musta Orkidea jos eksyt tänne palstalle ja huomaat mun copypastettaneen sun tekstejä. Yritän olla käyttämättä uskonnolliseen propagandaani tätä koska olet ateisti, eli laitan vaan tekstin tähän ja muut saa sitä kommentoida.
Boldaukset on bloggarin tekemiä.
Transihmiset, jotka vaihtoivat takaisin syntymäsukupuoleensa (detransition)
Olen tutustunut viimeisten viikkojen aikana pieleenmenneisiin transtapauksiin. Tarkoitan tällä sellaisia ihmisiä, jotka aloittivat tai kävivät läpi sukupuolenvaihdoksen, mutta tulivat siihen tulokseen, että sukupuolenvaihdos oli heidän kohdallaan väärä ratkaisu, joten lakkasivat kutsumasta itseään transsukupuoliseksi tai vastakkaisen sukupuolen yksilöksi ja keskeyttivät hoidot.
Sukupuolenvaihdoksen peruuttaminen eli sukupuolenvaihdoksen keskeyttäminen tai vaihtaminen takaisin syntymäsukupuoleen on englanniksi detransition. En tunne vastaavaa suomenkielen sanaa. Suomessa puhutaan usein katumisesta tai katumistapauksista, mutta katuminen (regret) ei ole aivan sama asia kuin detransition. Detransition tarkoittaa konkreettista toimintaa, kun regret on pelkkä tunne. Lisäksi monet sukupuolenvaihdoksen peruuttaneet ihmiset eivät omien sanojensa mukaan varsinaisesti "kadu" sukupuolenvaihdosta. Puhun siis itse sukupuolenvaihdoksen "peruuttajista", en "katujista".
Virallisen totuuden mukaan katumis- ja peruuttajatapaukset ovat hyvin harvinaisia, niin harvinaisia, että heitä ei ole käytännössä olemassa. Löysin kuitenkin netistä tietoa useasta tapauksesta ja monella on myös blogi, missä itse kertoo tunteistaan ja ajatuksistaan (kirjoituksen lopussa kootut linkkivinkit). Mitä enemmän kaivelin, sitä enemmän tapauksia paljastui. Heitä on todella, todella paljon. Tämän vuoksi meidän tulee ehdottomasti lakata puhumasta, että peruuttajat ovat harvinaisia. Kyseessä on todellinen ilmiö ja peruuttajat ovat oikeita, eläviä ja hengittäviä ihmisiä, jotka joutuvat elämään seurausten kanssa lopun ikäänsä. Täytyy pitää mielessä, että sukupuolenvaihdos on peruuttamaton toimenpide. Kuten eräs amerikkalainen 20-vuotias nainen tiivistää: "Maksoin tyypille, joka tekee tätä joka päivä rahasta, että hän nukuttaisi minut ja leikkaisi irti tervettä kudosta. Tein sen, koska uskoin sen parantavan tunne-elämän ongelmat, joista syytin naisruumistani. Se ei toiminut. Olen vieläkin aivan hiton sekaisin, mutta nyt minulta myös puuttuu ruumiinosia."
Rapakontakana Amerikassa peruuttajat ovat järjestäytyneet ja heillä on omia yhdistyksiä, jotka mm. järjestävät keskustelupiirejä. Moni peruuttajista pitää blogia valistaakseen suurta yleisöä siitä, että sukupuolenvaihdokseen liittyy ihan oikeita riskejä ja epäkohtia ja että transaktivistit silottelevat totuutta erittäin ronskisti. Eräs tunnetuimmista peruuttaja-aktivisteista on Maria Catt, joka vaatii, että suuri yleisö tunnustaa peruuttajien olemassaolon. Hän kirjoittaa: "Vau, peruuttanut nainen on olemassa! Olen todellakin olemassa! En ole ainoastaan olemassa, vaan tunnen paljon muitakin peruuttaneita naisia, jotka ovat myös superinnostuneet olemassaolosta."
Nyt peruuttaneiden ihmisten teksteihin syvällisesti tutustuttuani yhteenvetoni on tämä:
Peruuttajat ovat sitä mieltä, että transsukupuolisuus ei ole lainkaan selvä asia. Transsukupuolisuus ei ole samanlainen asia kuin homoseksuaalisuus ; sinä joko olet homo tai et ole. Transsukupuolisuus on paljon vaikeampi, monimutkaisempi ja monisyisempi ilmiö kuin homoseksuaalisuus. Transsukupuolisuuden diagnosoiminen on hyvin vaikeaa. Transsukupuolisuuteen liittyy olennaisena sukupuolidysforia ja kehodyforia eli kokemus siitä, että oma keho on väärä ja että kuuluu oikeasti vastakkaiseen sukupuoleen. Mutta mistä tämä dysforia tulee onkin sitten hyvin monimutkainen juttu. On esitetty, että transsukupuolisuus johtuu aivojen rakenteesta. Transsukupuolisella on vastakkaisen sukupuolen aivot. Täten transsukupuoliseksi synnytään ja tilaan ei voi itse vaikuttaa. Aivojen rakennetta ei voida kuitenkaan luotettavasti mitata. Emme voi tarkistaa kenenkään ihmisen aivojen rakennetta jollakin skannerilla ja todeta, että jep, transtapaus on. Näin ollen transsukupuolisuuden diagnosoiminen perustuu yksinomaan potilaan omaan kertomukseen. Monet peruuttajat eivät usko lainkaan tähän aivoteoriaan ja tyrmäävät sen ihan täysin. Ei ole mitenkään mahdollista "syntyä väärään kehoon". Erityisesti Walt Heyer, amerikkalainen anti-transaktivisti, joka vaihtoi sukupuolensa miehestä naiseksi ja takaisin mieheksi, on keräillyt blogiinsa uusinta tutkimustietoa. Löydökset eivät tue aivoteoriaa.
Peruuttajat yleisesti ovat sitä mieltä, että sukupuolidysforia on traumaperäistä ja liittyy erityisesti dissosiaatiohäiriöön. Heidän mielestään kehodysforia eli tunne siitä, että on väärässä kehossa, on dissosiaation muoto. Peruuttajien blogeissa on paljon pohdintaa tästä aiheesta ja he usein kuvaavat, että heillä on lapsena tai nuorena tapahtunut jotakin sukupuolisesti hämmentävää tai ahdistavaa. Dissosiaation muodostumiseksi ei tarvitse tapahtua mitään erityisen dramaattista. Jonkintasoista ahdistusta tai ristiriitaa aiheuttava konflikti riittää. Esimerkiksi kokemus siitä, että on erilainen poika tai tyttö, riittää. Erään blogin kommenteissa pohdittiin, että se, että henkilön mielessä syntyy kaksi lokeroa, riittää dissosiaation muodostumiseen. Ensimmäinen lokero on "tyttö" ja toinen "poika" ja henkilö alkaa jaotella asioita ja ilmiöitä, kuten harrastuksia, leluja, värejä tai luonteenpiirteitä, näihin lokeroihin ja sitten punnitsee, että mihin lokeroon hänen omat ominaisuutensa pääsääntöisesti menevät. Se, että omat ominaisuudet menevät pääsääntöisesti vastakkaisen sukupuolen lokeroon, synnyttää dysforian.
Sumutetaanko meitä setan taholta linssiin?
Ja sori Musta Orkidea jos eksyt tänne palstalle ja huomaat mun copypastettaneen sun tekstejä. Yritän olla käyttämättä uskonnolliseen propagandaani tätä koska olet ateisti, eli laitan vaan tekstin tähän ja muut saa sitä kommentoida.
Boldaukset on bloggarin tekemiä.
Transihmiset, jotka vaihtoivat takaisin syntymäsukupuoleensa (detransition)
Olen tutustunut viimeisten viikkojen aikana pieleenmenneisiin transtapauksiin. Tarkoitan tällä sellaisia ihmisiä, jotka aloittivat tai kävivät läpi sukupuolenvaihdoksen, mutta tulivat siihen tulokseen, että sukupuolenvaihdos oli heidän kohdallaan väärä ratkaisu, joten lakkasivat kutsumasta itseään transsukupuoliseksi tai vastakkaisen sukupuolen yksilöksi ja keskeyttivät hoidot.
Sukupuolenvaihdoksen peruuttaminen eli sukupuolenvaihdoksen keskeyttäminen tai vaihtaminen takaisin syntymäsukupuoleen on englanniksi detransition. En tunne vastaavaa suomenkielen sanaa. Suomessa puhutaan usein katumisesta tai katumistapauksista, mutta katuminen (regret) ei ole aivan sama asia kuin detransition. Detransition tarkoittaa konkreettista toimintaa, kun regret on pelkkä tunne. Lisäksi monet sukupuolenvaihdoksen peruuttaneet ihmiset eivät omien sanojensa mukaan varsinaisesti "kadu" sukupuolenvaihdosta. Puhun siis itse sukupuolenvaihdoksen "peruuttajista", en "katujista".
Virallisen totuuden mukaan katumis- ja peruuttajatapaukset ovat hyvin harvinaisia, niin harvinaisia, että heitä ei ole käytännössä olemassa. Löysin kuitenkin netistä tietoa useasta tapauksesta ja monella on myös blogi, missä itse kertoo tunteistaan ja ajatuksistaan (kirjoituksen lopussa kootut linkkivinkit). Mitä enemmän kaivelin, sitä enemmän tapauksia paljastui. Heitä on todella, todella paljon. Tämän vuoksi meidän tulee ehdottomasti lakata puhumasta, että peruuttajat ovat harvinaisia. Kyseessä on todellinen ilmiö ja peruuttajat ovat oikeita, eläviä ja hengittäviä ihmisiä, jotka joutuvat elämään seurausten kanssa lopun ikäänsä. Täytyy pitää mielessä, että sukupuolenvaihdos on peruuttamaton toimenpide. Kuten eräs amerikkalainen 20-vuotias nainen tiivistää: "Maksoin tyypille, joka tekee tätä joka päivä rahasta, että hän nukuttaisi minut ja leikkaisi irti tervettä kudosta. Tein sen, koska uskoin sen parantavan tunne-elämän ongelmat, joista syytin naisruumistani. Se ei toiminut. Olen vieläkin aivan hiton sekaisin, mutta nyt minulta myös puuttuu ruumiinosia."
Rapakontakana Amerikassa peruuttajat ovat järjestäytyneet ja heillä on omia yhdistyksiä, jotka mm. järjestävät keskustelupiirejä. Moni peruuttajista pitää blogia valistaakseen suurta yleisöä siitä, että sukupuolenvaihdokseen liittyy ihan oikeita riskejä ja epäkohtia ja että transaktivistit silottelevat totuutta erittäin ronskisti. Eräs tunnetuimmista peruuttaja-aktivisteista on Maria Catt, joka vaatii, että suuri yleisö tunnustaa peruuttajien olemassaolon. Hän kirjoittaa: "Vau, peruuttanut nainen on olemassa! Olen todellakin olemassa! En ole ainoastaan olemassa, vaan tunnen paljon muitakin peruuttaneita naisia, jotka ovat myös superinnostuneet olemassaolosta."
Nyt peruuttaneiden ihmisten teksteihin syvällisesti tutustuttuani yhteenvetoni on tämä:
Peruuttajat ovat sitä mieltä, että transsukupuolisuus ei ole lainkaan selvä asia. Transsukupuolisuus ei ole samanlainen asia kuin homoseksuaalisuus ; sinä joko olet homo tai et ole. Transsukupuolisuus on paljon vaikeampi, monimutkaisempi ja monisyisempi ilmiö kuin homoseksuaalisuus. Transsukupuolisuuden diagnosoiminen on hyvin vaikeaa. Transsukupuolisuuteen liittyy olennaisena sukupuolidysforia ja kehodyforia eli kokemus siitä, että oma keho on väärä ja että kuuluu oikeasti vastakkaiseen sukupuoleen. Mutta mistä tämä dysforia tulee onkin sitten hyvin monimutkainen juttu. On esitetty, että transsukupuolisuus johtuu aivojen rakenteesta. Transsukupuolisella on vastakkaisen sukupuolen aivot. Täten transsukupuoliseksi synnytään ja tilaan ei voi itse vaikuttaa. Aivojen rakennetta ei voida kuitenkaan luotettavasti mitata. Emme voi tarkistaa kenenkään ihmisen aivojen rakennetta jollakin skannerilla ja todeta, että jep, transtapaus on. Näin ollen transsukupuolisuuden diagnosoiminen perustuu yksinomaan potilaan omaan kertomukseen. Monet peruuttajat eivät usko lainkaan tähän aivoteoriaan ja tyrmäävät sen ihan täysin. Ei ole mitenkään mahdollista "syntyä väärään kehoon". Erityisesti Walt Heyer, amerikkalainen anti-transaktivisti, joka vaihtoi sukupuolensa miehestä naiseksi ja takaisin mieheksi, on keräillyt blogiinsa uusinta tutkimustietoa. Löydökset eivät tue aivoteoriaa.
Peruuttajat yleisesti ovat sitä mieltä, että sukupuolidysforia on traumaperäistä ja liittyy erityisesti dissosiaatiohäiriöön. Heidän mielestään kehodysforia eli tunne siitä, että on väärässä kehossa, on dissosiaation muoto. Peruuttajien blogeissa on paljon pohdintaa tästä aiheesta ja he usein kuvaavat, että heillä on lapsena tai nuorena tapahtunut jotakin sukupuolisesti hämmentävää tai ahdistavaa. Dissosiaation muodostumiseksi ei tarvitse tapahtua mitään erityisen dramaattista. Jonkintasoista ahdistusta tai ristiriitaa aiheuttava konflikti riittää. Esimerkiksi kokemus siitä, että on erilainen poika tai tyttö, riittää. Erään blogin kommenteissa pohdittiin, että se, että henkilön mielessä syntyy kaksi lokeroa, riittää dissosiaation muodostumiseen. Ensimmäinen lokero on "tyttö" ja toinen "poika" ja henkilö alkaa jaotella asioita ja ilmiöitä, kuten harrastuksia, leluja, värejä tai luonteenpiirteitä, näihin lokeroihin ja sitten punnitsee, että mihin lokeroon hänen omat ominaisuutensa pääsääntöisesti menevät. Se, että omat ominaisuudet menevät pääsääntöisesti vastakkaisen sukupuolen lokeroon, synnyttää dysforian.
Viimeksi muokattu: