Tunkeutuva anoppi

Olen todella turhautunut ja stressaantunut anopistani. Aloimme seurustella mieheni kanssa reilu kolme vuotta sitten, ja anoppi oli ihan jees niinä aikoina. Hän sanoo asiat suoraan eikä kiertele, tuolloinkin jo kyllä hieman liian suoraan, mutta se ei silloin vielä haitannut.

Viime syksynä tulin raskaaksi, anoppi oli innoissaan. Esikoisemme on mieheni suvun ensimmäinen lapsenlapsi. Jokatapauksessa anoppini sanoi suoraan haluavansa tytön! No, kun päästiin toiseen ultraan niin selvisi että poikahan sieltä on tulossa. Anoppi vaan tokaisi kauhistuneella ilmeellä asian kuultuaan, että "no, teette sitten toisen heti perään". Kiitos vaan...

Lihosin raskauden aikana sellasen 25 kiloa. Läskikammoinen anoppi huuteli aina kovaan ääneen kuinka mieheni pistää minut synnytyksen jälkeen lenkille. Tuntui aika pahalta muutkin kommentit joita hän heitti tutuille painonnnousustani kun minä tulin paikalle. Mieheni piti puoliani, ja hyssytteli äitiään, mutta ei se mitään auttanut.

Poika sitten syntyi. Anoppi vaikutti ensin siltä ettei ala hössöttämään, ja että saataisiin olla suht rauhassa, mutta kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen tämä muuttui.

Lasta tullaan kattomaan millon huvittaa (joka, tai jokatoinen päivä) soittamatta voiko tulla. Jos satuin olemaan pois kotoa hänen meille mentyään, niin haukut sain selän takana. Tai hän odotti meillä niin kauan että tulen kotiin. Hän tulee meille yleensä siihen aikaan päivästä juuri kun olen saanut lapsemme nukkumaan. No, tämähän ei käy, lapsi nostetaan ylös ja herätetään. Tai jos kovasti kiellän ja sanon että lapsen täytyy nukkua niin sitten pidetään sellaista älämölöä että lapsi varmasti herää. Ja jos hän kuulee pienenkin inahduksen on lapsi hänen mukaansa herännyt. Paras oli se, kun nukutin lastamme takapihalla niin anoppi tuli "huonolla tuulella" meille kylään ja tiuski minulle ja miehelleni. Nukutin lasta vaunussa, anoppi lähes tönäisi minut pois vaunujen luota ja nosti lapsen vaunusta ylös!!!!

Anoppi on kaikkea muuta kun oma äitini. Ja en yritä sanoa että oma äitini on parempi ja puolustella jne. mutta jos oma äitini tulee kylään ja lapsi nukkuu niin silloin lapsi nukkuu ja annetaan lapsen olla. Äitini on lempeä eikä tuputa asioita ja kunnioittaa mielipidettäni. Äitini kunnioittaa myös miestäni!

Lapsemme on nyt 2kk ja anoppi toivoo jo saavansa hänet yökylään. Lapsi on täysimetyksellä. Anoppi myöskin vaatii minua aloittamaan HETI kaikki kiinteät ruuat kun lapsi on 3kk. Olen tähän asiaan vastannut hänelle että lapsi kasvaa hyvin rintamaidolla, aloitan kiinteät kun neuvola on sitä mieltä ettei tissi enää riitä. Vastaukseksi tähän vittumaisella äänensävyllä anoppi hokee lapselle "kuulitko, sua pidetään nälässä!!!!" Ja tätä asiaa hän kysyy minulta lähes joka kerta tullessaan kylään..."annat kai sä jo kiinteitä...?"

Aion imettää ainakin 9kk, ehkä pitempäänkin jos vain maitoa tulee edes tuohon asti. Anopin mielestä en saisi imettää kun 6kk, lapsi ei enempää kuulemma tarvitse.

Yökylään en aio lastani antaa ainakaan alle vuoden iässä. Tiedän, että tästäkin asiasta tulee riita, ja saan taas heidän suvun puolelta kuulla kuinka olen huono äiti ja en anna lastani mummille hoitoon. Tottakai annan!!! Aikanaan!!!

En tiedä mitä pitäisi tehdä. En uskalla avautua miehelleni enää asiasta. Se loukkaa häntä paljon, ja ymmärrän kyllä että hänen on vaikea olla kahden naisen välissä. Ja anoppi on auttanut meitä paljon, niin rahallisesti kuin muutenkin. Jos yritän mennä tekemään pelisäännöt selviksi niin kunnon tappelu ja riita siitä tulee + hänen mielestään en tietenkään ole yhtään kiitollinen hänen avuistaan. Inhottavinta tässä on stressini. Stressaan, että millon anoppi taas pamahtaa tänne ja alkaa vittuilla. Kohta en jaksa enää!

 

VOIMIA!!
Meillä samanlainen, muttei kuitenkaan ihan samanlainen tilanne..
Meillä anoppi oli myös ennen esikoista kiva ym. mutta heh.. asiat muuttuu..
Joka kerta kun olemme anoppilassa, tappelemme anopin kanssa silmillä ja kuittailevilla lausahduksilla.. Esikoinen nyt 1,5v ja toinen tulossa..
Olen miehelleni ilmoittanut, että jos se vanha harakka hyppii kerrankin minun naamalleni, niin lauon kaiken mitä synti suuhun tuo. Ja sen jälkeen laitan välit poikki, ja lapsiamme ei se akka enää näe.
Niin paljon olen häneltä kestänyt ja kuunnellut hiljaa. Enää en.. Ei riittäisi kaksplussan palstalla kirjoitustila jos kertoisin kaiken...

Mutta, sinun on puhuttava miehesi kanssa asiasta. Muuten ei tule mistään mitään. Tai sitten puhut anoppisi kanssa suoraan. Käsket kuunnella. Ilmoitat, että vaikka anoppi on omat lapsensa aikanaan hyvin hoitanut, tämä on sinun lapsesi ja sinä päätä mikä on omalle lapsellesi parasta.

 

Kiitos! Voimia ja jaksamista myös sinulle.
Avautunut olen. Miehelleni. Mieheni on sanonut anopilleni selvästi asioista,mutta eihän ne hänen tapansa heti lopu. On hän kyllä vähän muuttanut tapojaan, mutta joka kerta silti kun häntä näkee niin meinaa minulla hermo mennä. Tein tosiaan myös miehelleni selväksi että jos hän ei sano, niin minä sanon, ja kellään ei enää ole sitten kivaa... On se jonkin verran auttanut. Tuntuu vaan tällä hetkellä kyllä siltä, että tämä tilanne vaatii sen minun sanomisen anopille suoraan, jotta tämä loppuisi... Tällä hetkellä suurin vittuilun aihe on, että miksen anna lapselleni jo kiinteetä ruokaa. Lapseni on nyt 3kk ja on täysimetyksellä. Olen JOKA KERTA kun anoppi käy kylässä(hän siis kysyy tätä asiaa joka ikinen kerta), sanonut hänelle että en anna kiinteitä ennen kun lapsi sitä tarvitsee. Paino nousee imetyksellä todella hyvin. Kokeilen kiinteitä viimeistään kun lapsi on 6kk tai sitten kun neuvolassa ollaan sitä mieltä että nyt olisi aika. Asioita on monia muitakin joista vittuillaan minulle päin naamaa, en jaksa niitä ruveta listaamaan. Sivu tulisi loppumaan kesken.

Anoppi myös vaatii lastamme hoitoon. Jos antaisin lapsen hänelle nyt hoitoon, hän varmaan työntäisi kaiken mailman ruuat lapsen kurkusta alas, Hän on juuri sen tyylinen, eikä kunnioita pätkääkään mitä minä sanon.

Jos seuraava on lapsemme on tyttö, niin silloin me varmaan vasta tapellaankin kunnolla... Silloin hän vasta varmaan kunnolla onkin kimpussa.. Anoppihan toivoo vaan sitä tyttöä niin kovasti! Prkl!!!

Pieni purkaus taas teki hyvää : /

 

Meillä miehen hankalan sukulaisen (narsisti) kanssa ainut mikä auttoi, oli välien totaalinen jäädyttäminen. Narsisti ei ajattele mitään ,muuta kuin että kaikki on ja ovat täällä häntä varten olemassa. Sun kantsis lukasta asiaan liittyen muutamia faktoja ja miettiä voisiko anopin tapauksessa olla sama kyseessä?
Anoppihan ei osaa ottaa ollenkaan huomioon lasta tai lapsen tarpeita, kuten UNTA joka on tärkeää!!!! empatian puute on narsisteille tosi yleistä ja se, että osaisi totaa toisten tarpeet huomioon.

Sun pitää nyt pistää lapsen tarpeet edelle ja jos anoppi käyttäytyy noin idioottimaisesti niin musta tommonen "vahingollinen" ihminen kannattaa pitää lapsesta kaukana. Mä pistäisin akan selkä seinää vasten ja tekisin pelisäännöt selviksi. teille tullessaan teillä noudatetaan teidän huushollin sääntöjä ja jos ne ei kelpaa, ni akka pihalle. jos ei yksin osaa kävellä niin virkavalta kyllä kantaa eukon pihalle, jos ei itse älyä lähteä.

tiedän sukuriidat on tosi inhottavia, mutta kuten totesin, mulla ainakin kokemusta miehen narsistisukulaisesta ja ei auttanut muu kuin pistää välit poikki. vasta sitten saimme olla rauhassa.

 

Olen asunut narsistin kanssa, ja ei anoppi mielestäni narsisti ole. Vaikkakin kyseinen narsisti on exäni, niin koen nämä anopin ilkeilyt täysin erilaisina. Luulen vaan että anopillani ei yksinkertaisesti ole muuta elämää(ei miestä vuosiin), kuin työ ja nyt tämä lapsenlapsi. Mieheni hän on saanut suht nuorena, ilman vakutuisempaa suhdetta mieheni isään. Ja senkään jälkeen hän ei ole ymmärtääkseni pahemmin parisuhteessa ollut (en tosiaan yhtään ihmettele...). Mutta en ihan narsistina häntä pidä, hän on vaan tottunut saamaan kaiken periksi pojaltaankin...

 

En kyllä itsekään olisi ihan noin läheisissä väleissä anopin kanssa, joka käyttäytyy noin. Tai kenenkään ihmisen joka yrittää hallita toisten elämää tuolla tavoin. Eihän se ole tippaakaan anopin asia kuinka imetät tai milloin annat kiinteää ruokaa tms. Siinä menettää vain oman tilansa ja päätäntävallan elämäänsä ja se johtaa lopulta vain huonoihin asioihin. Kokemusta on. Kannattaa tehdä asialle jotain ennen kuin alat polttaa itseäsi loppuun tai asia purkautuu ikävällä tavalla.

Eihän anoppi voi tulla kotiinne milloin vaan ja tehdä ihan mitä huvittaa. Lapsi on sinun ja sinun olisi minusta hyvä luoda jotkut rajat siihen kuinka sinun kotonasi voi käyttäytyä ja milloin sinne voi tulla tai mitä lapsellesi voi sanoa tai tehdä (huolimatta siitä kuinka pieni lapsi on). Jos anoppi ei muuta käytöstään niin sitten jonkunlainen porttikielto voi oikeasti tehdä hyvää. Ei kukaan muuten muuta käytöstään jos aina vaan miellyttää tai antaa toisen tehdä mitä vaan.

Muistan kun olin itse pieni niin anoppimme kävi meillä jatkuvasti hoitamassa meitä pienenä ja myöhemmin koulun jälkeen ja siivoamassa. Koko muu suku piti sitä niin ihanana ja hyväntahtoisena, mutta äitini oli silloin raivoissaan. Muistan sen vaikka olin pieni. Meille siskoni kanssa se oli myös raivostuttavaa. Se tuntuu lapsessakin, jos joku tulee ja yrittää hallita tavalla joka ei ole oikein. Olin kyllä myöhemmin läheisissä väleissä mummoni kanssa, kun hän tajusi päästää irti ja tulla käymään vain kun kutsuttiin tai meitä vietiin hoitoon SOVITUSTI. Karkailimme ikkunasta ulos ja muistan vaan sisäisesti kuinka mummon läsnäolo ärsytti koko ajan kun hän oli läsnä. Mielestäni hänen ei vaan olisi pitänyt kutsumatta tulla.

Sanon tämän vain siksi, että en usko sen mitenkään traumatisoivan lasta tms. jos vedetään selkeät rajat. Lapsi kaipaa ja tarvitsee vanhempiaan, muu suku on tietyllä tavalla vain "lisää" ja jos välit ovat hyvät niin tietysti hyvää lisää ja rakkautta. Mutta jos suhde on huono ja vahingoittava niin silloin asiat ovat mielestäni toisin.