Tuulimunaraskaus

Uusia keskusteluja ei tullut silmään, joten ajattelin aloittaa uuden..

Tän viikon maanantaina mentii mieheni kanssa odotettuun ultraan. Heti aamusta mulla oli jotenki tunne, että kaikki ei välttämättä ole hyvin ja jännitin kovasti..

Odoteltiin, että nimi huudettaisiin ja päästäisi ihme näkemään. Valitettavasti mitään ei löytynytkään ja pahin pelko toteutu.

Lääkärille päästii ja samat tutkimukset teki, ku kätilö. Lääkäri totes, että tuulimunaraskaus ja huomenna osastolle keskeytykseen.

Keskeytyksen jälkeen selvis, että tuulimuna vastannut oikeita raskausviikkoja 11+ ja parin viikon päästä saa tietää tulokset, kun istukka lähetetty tutkittavaksi.

Kokemus oli kauhea, koska yht'äkkiä, et enää ollutkaan raskaana ja tuntu, että kaikki viety... Kotona toivuttu ja ensiviikolla takasin töitten pariin ja odotellaan, että päästään uuteen yritykseen.

Sattuuko muilla olemaan vastaavia kokemuksia ? Ja tsemppiä kaikille !! Täällä pahemmasta jo selvitty, mutta henkisesti vielä hakattu olo.

 

Voi ei, pahoittelut kurjasta tilanteesta. :hug:

Kokemusta samasta on täälläkin. Varhaisultrassa en käynyt ensimmäisessä raskaudessa, joten tuulimuna todettiin myös vasta viikoilla 11+. Jostain syystä musta tuntui että tiesin sen jo ennen ultraa, muistan miehelle sanoneeni että ehkä siellä ei oikeasti olekaan mitään, oireet oli loppuneet pari päivää aiemmin, toki niin voi käydä vaikka raskaus olisi normaalikin... Jännitti paljon. Näin heti itsekin ruudulta että kohtu on tyhjä. Kätilö pahoitteli ja totesi että pyytää lääkärin vielä tutkimaan, sama lopputulos oli siinäkin. Tyhjennys tapahtui lääkkeellisesti kotona. En "kuullut" enää sen tyhjän monitorin näkemisen jälkeen mitään, onneksi ohjeet tuli myös kirjallisena. Todella tyhjä ja järkyttynyt olo oli käynnin jälkeen. Kotona vasta tuli itku ja sitä riittikin useammaksi päiväksi... Kivutkin oli melko kovat.

Onneksi plussa sitten tuli toisessa kierrossa tyhjennyksen jälkeen, tällä kertaa vauvakin oli kyydissä ja kaikki meni hyvin.

Tsemppiä uuteen yritykseen!

 

Jep! Kovasti täällä uutta kiertoa odotellaa, jotta pääsis uudestaa yrittää. Oli sen varran kova kokemus, että toista ei kyllä toivo... Itsekkin muistan, kun aamulla lähettii, että oli tunne, ettei kaikki hyvin ole. Eikä ollutkaan. Ja seuraavassa raskaudessa ajattelin varhaisultraan mennä, jotta asia todetaan sitte nopeasti, eikä tarvi ensimmäiseen ultraan odottaa.

 

mulla oli kanssa alkuvuodesta tuulimunaraskaus... se oli tosi hirveetä koska mulla ei ollut mitään epäilystäkään! ultrassa möllötti musta tyhjä pussi. oli mun eka raskaus ja kysyin vaan "onks se nyt varmaa...?" mutta olihan se. elokuussa olisi pitänyt olla kesävauva mutta ei sitten :¨( no nyt sitten jouluvauva toiveissa!!

lääkkeillä ei alkanut tyhjennys, kokeiltiin tupla-annostakin ja päätyi nukutuksessa kaavintaan... harmitus on ollut tosi iso mutta toivon jo kovasti uutta raskautta

vaikea vaan tietää koska se voisi tapahtua, koska kuukautiset ei ole tulleet uudelleen vielä... tyhjennyksestä on nyt aikaa 32 pvää.

toivon parasta kaikille! tuulimunan jälkeen pitäisi onnistua ihan normaalisti raskaus

blue-bell

 

Kuinka teillä kestäny tyhjennyksen jälkeen vuoto? Itsellä tuulimunadiagnoosista reilu viikko (ma 9.2), ke esilääke osastolta, pe osastolle tyhjennykseen. Ma näytille kun ei ollu pe "riittävästi" tyhjentyny, mut ei tarvittu kaavintaan jäädä, joten seuraavaksi verikokeeseen 9.3 ja 19.3 jälkitarkistus-ultra. Tänään siis viikko eikä hyytymiä tullu tiistain jälkeen ja tänää pärjäis jo pikkuhousunsuojalla...

Lokakuista "odotettiin", ja ihmeen kaupalla, kun eka sai avustusta clomeista, eikä tää toinenkaa näyttäny helpolla tulevan, kerkesin käydä jo PeSussa ja lähete verikokeisiin odotteli vaan menkkoja (joita ei sitten tullukaan). Osastolla lääkäri kirjoittikin jo nyt sitten samat lähetteet ja clomit apteekkiin odottelemaan..

 

Enkeli30: mulla kesti vuoto kaavinnan jälkeen noin viikon, pari päivää vuoti ihan kunnolla ja loppuviikko sellasta tuhrutusta..

nyt kiertopäivä 37, kauankohan niitä uusia kuukautisia saa oikein odotella? tietysti vähän salaa toivon, että tulisin raskaaksi heti perään... lääkärithän suositteli odottamaan niitä seuraavia menkkoja, mutta ei me mitään ehkäisyä olla käytetty heheheh

blue-bell

 

Tuulimunasta toivutaan täälläkin. Ensimmäinen raskaus sujui hyvin, poika nyt 10-v. :heart: Sen jälkeen 2009 keskenmeno, viikoilla 13 huomattiin ultrassa sikiön vastaavan viikkoja 9 ja raskauden keskeytyneen. Tuolloin lähtikin spontaanisti tyhjentymään seuraavana päivänä. Nyt 10.2 mentiin alkuraskauden ultraan kun oli tunne ettei kaikki ole hyvin. En uskaltanut iloita raskaudesta lainkaan, onneksi koska alkuraskauden ultrassa todettiin kohdun olevan tyhjä. Vuoto alkoi viikkoa myöhemmin ja nyt neuvolan kautta seurataan HCG:n laskevan pois. Eilen HCG oli vielä 9, joten uusi labra perjantaina. Kovasti odotan että pääsisi jo uuteen yritykseen, mutta vielä on pientä vuotoa havaittavissa. Kova pettymys oli tämä tuulimunaraskaus, raskautta yritetty jo vuosia ja nyt tärppäsi. Olin jo toivon menettänyt toisesta lapsesta, kunnes tuli tämä plussa. Nyt toivo taas herännyt uudelleen, mutta pelottaa jos nyt ei enään tärppää. Pettymys tulee olvaan valtava joka kuukausi. :'(

 

<3

Mie inhoon tällästä odottelua kun ei tiedä mitä tapahtuu tai mikä tilanne on...
Melkein kolme viikkoa tyhjennyksestä eikä vuotoa ole ollu enää kahteen viikkoon. Maanantaina vasta (jo) hcg-verikokeeseen ja vielä monta päivää sinne jälkitark.ultraan (19.3)... Mie oon kyllä tässä nyt ollu niin tunnollinen, ei olla edes seksiä harrastettu, ei ennenku saan tietää että kaikki on kunnossa, en halua tähän enää mitään tulehdusta ym.pitkittämään turhaan, kun on tässä nyt odoteltu ihan riittävästi..

Menkatki kyllä sais jo tulla, aion ehkä ottaa clomit 2.kiertoon jo, vaikka 1/3 lääkäristä sanoi että vasta toisten kuukautisten jälkeen...

 

Huonosti tullu täällä pyörittyä, mutta huomasin, että vastauksia tullut.

Voimia teille kaikille !! :hug: Eihän tää henkinen toipuminen ainakaa mulla oo helppoa ollu, pakko myöntää...

Mutta mulla alko menkat tasan viis viikkoo kaavinnan jälkee ja kierto pidenty +5 päivää... Oli kyllä kivuliaat alku päivät ! Eikä ennakoivaa varotusta tullu, muuta kuin alavatsaa vään niin perkuleesti 2-3päivää, että buranaa sai ottaa... Ja vuotoo kyllä riitti..

Mutta en kyllä kroppaani omaksi tunne, sen vuoksi, kun tuntuu hormoonit menevän miten sattuu. Mahdollinen ovis tais olla jo viikko sitten, mitä kyllä ihmettelen. Johan tässä varmaa pitäs sit uus vuoto alkaa, jos ovis ollu ?? Tikuttanu oon sen takii just, koska haluun tietää vähän missä mennää.... Viikko sitte kun tein ekan tikutuksen, nii vahvempi viiva oli, ku mitä tällä viikolla tikuttaessa :/ Harmittaa vaa, jos meni vähä ohi suun, mutta eihän sille minkää voi ja saapahan kroppa palautua...

Pitää vaan toivoa, että tässä nopeasti uudestaa tärppäis !! Plussia odotellessa !

 

Minäkin voisin tänne tuulimunakokemukseni jakaa.

Lokakuussa piti olla laskettu aika mutta toisin kävi Raskausoireet oli tosi pieniä ja ehkä jossain alitajunnassa tiedostin että kaikki ei ole hyvin. Tuulimuna todettiin varhaisultrassa 16.3 kun viikkoja piti olla jo 7+. Siitä alkoikin sitten hirveän pitkältä tuntunut odottelu että pääsen kontrolliin. Kontrollissa tulikin käytyä sitten kaksi kertaa (jos vaikka tilanteeseen olisi tullut muutosta...) ja 25.3 eli viikko sitten sain cytotecit lääkkeelliseen tyhjennykseen. No nepä ei paljoa auttanut, siitä kahden päivän päästä ultrattiin taas ja kaikki oli edelleen ennallaan. sain lääkkeet toisen kerran ja vuoto oli edelleen aivan minimaalista, kipuja ei ollenkaan. Eilen sitten olin kaavinnassa ja kaikki meni tosi hyvin! Vuoto on tähän asti ollut tosi tosi pientä ja olo on oikein hyvä. Toivottavasti tämä reilut kaksi viikkoa kestänyt odottelu olis nyt loppu ja kroppa palautuis ennalleen niin voisi aloittaa uuden raskauden yrittämisen.

Henkisesti pahinta oli tietysti varhaisultran jälkeiset päivät, mutta pikkuhiljaa olen asian sisäistänyt että nyt vaan kävi näin ja itse en asialle olisi mitään voinut. Toinen paha paikka oli se, kun lääkkeet eivät vuotoa aiheuttanu vaan joutui vaan odottamaan ja odottamaan... Mutta tästä eteenpäin päivä kerrallaan