~TYKSILÄISET KYYTILÄISEN TOIVOJAT

Tervetuloa mukaan vaan Hunajabubu :wave:

Tsemppiä Isis piinailuun!!!

).( Meillä siirtyi piikityksen aloitus viikolla, kun ei tyhjennysvuoto ole Procrenin jäljiltä alkanut, ei vieläkään vaikka nyt jo tasan 14 päivää pistoksesta.. Hcg:kin otettiin keskiviikkona varmuuden vuoksi, kun olin ultrassa, mutta odotetusti negaa näytti :/ Ei luomuihmettä.. Alkais nyt jo vuoto, ettei tässä mitään ihmekoukeroita nyt enää tuli vaan pääsis jo kunnolla liikkeelle ja kasvatteluhommiin!!!
 
Moi pitkästä aikaa!

Meillä 2. IVF on takana. Siinä 10 munasolusta vain yksi ainoa hedelmöityi ja itkeä tihrustin koko siirtopäivää edeltävän illan että soittavat varmasti aamulla ettei siirtoon päästä. Siirtoon kuitenkin päästiin ja tänään soitin verikokeen tuloksesta: POSITIIVINEN! :heart:

Olen ihan halolla päähän lyöty. Nyt päivä kerrallaan, tiedän että tämä voi tästä vielä mennä kesken. Olen kuitenkin juuri nyt epäuskoisen onnellinen. :)

Tsemppiä ja jaksamisia kaikille hoidon koitoksiin!

:heart:
 
Kiva, että täälläkin on aktivoiduttu! Olen käynyt tarkkailemassa tilannetta taustalla, mutta ei ole vaan jostain syystä ollut sellainen olo, että olisin viitsinyt kirjoitella. kevätesikolle valtaisat onnittelut!! Ja Peppiinalle onnea siirtoon!

Meille tehtiin pari viikkoa sitten punktio, hyvin tuli munasoluja (muistaakseni 19), joista loppujen lopuksi siirtokelpoisia oli vaan kaksi. Ne piti siirtää molemmat, mutta olin niin turvoksissa, että lääkäri ei uskaltanut siirtää kuin yhden. No, vuoto alkoi edellispäivänä ennen kuin ehdin edes testiin. Yksi onneton alkio siis odottaa nyt pakkasessa. Romunahan tässä ollaan, ihan toivoton ja turhautunut olo. PAS:n suunnitteluaika on vasta marraskuun lopussa. Tässä mielentilassa en jaksa yhtään uskoa, että tuo yksi vaivainen selviäisi edes sulatuksesta saatika jaksaisi kehittyä ihmistaimeksi.

Kyllä se nyt on vaan niin, että en usko, että meille lasta koskaan suodaan. Tää oli meidän neljäs (vai viides? kuka niitä muistaa) siirto ja jos se olis alkaakseen, niin olishan se jo alkanut. Mennään nyt tämä tie loppuun asti, niin ei tarvi sitten jossitella. Ja tiedän, plussataanhan sitä tosi monien siirtojen jälkeenkin, mutta totuus on myös, että kaikille ei hoidoista huolimatta raskautta saada alulle. Koville ottaa, mutta ei auta.

Sori, harmittaa nämä negavollotukset, mutta tiedätte varmaan tunteen. Parempaa onnea tänne muille, pistäkäähän plussia ropisemaan!

 
Voi taria, olen niin pahoillani. :hug: Teilläkin on käynyt kova kato tällä kertaa. Onko teillä IVF vai ICSI hoitomuotona? Meille lääkäri puhui että jos seuraavalle hoitokierrokselle täytyy mennä, käytettäisiin pääasiallisesti ICSIä, kun nyt kävi niin ettei siittiöt jostain syystä vaan halunneet hedelmöittää munasoluja.
Toivon koko sydämestäni että teille se vauva tiensä kuitenkin lopulta löytäisi. :heart: Olet jäänyt täältä palstalta parhaiten mieleen kun silloin aikanaan lähdettiin ekalle hoitokierroksellekin lähes samoilla päivillä, toivoa täynnä. :|
 
Mahdankohan kuulua tähän pinoon? Kotoa löytyy uusperhe, johon kuuluu oma kymmenvuotias luomusti alkunsa saanut tytöntyllerö ja "uusi" mies. Jo eksän kanssa oli ongelmia pikkukakkosen saamisessa ja nyt nykyisen miehen kanssa olemme vihdoin lähteneet hoitoihin. Miehellä siittiöt kunnossa, itselläni löytyy myoomaa, ovulaatiohäiriöitä, lievää pco-taipumusta, tukkeutunutta munatorvea... Tänään kävin ensimmäisessä inseminaatiossa, jota ennen napsin Tamofenia 30 mg. Kierto oli omituinen ja ovulaatiota ei tahtonut kuulla, mutta nyt sitten odotellaan tuottaako inseminaatio tulosta vai ei.
Olo on outo, pyöräillessäni Tyksistä kotiin oli fiilis, että nyt itkettää ja naurattaa. Yhteensä neljän vuoden toivomisen ja pettymisen jälkeen en osaa odottaa kovin suuria, mutta toisaalta toivo nostaa päätään. Jos ei tärppää, niin seuraavaksi tuplataan Tamofen-annos. Lääkärin mielestä oon kuulemma liian hidas :)
 
labraan pitäisi varata aikaa sokerirasitukselle..yäk.. sitten soittoaika lääkärille että saako alottaa clomit. Jossain vaiheessa ehkä lisäksi metformiini lisäksi..sitäkin käytin tässä jossain kohtaa ja siitähän tuli aivan oksettava olo. Inssi olisi myös jossain vaiheessa.. tässä näitä ekan käynnin purkuja..kun ei kaikkee ihan heti ole sisäistäny. Mies positiivisella mielellä, että kyllä se ekasta tärppää.. mä en jotenkin jaksa uskoo..on tarvinnu tässä elämässä mennä kaikista asioita vaikeimman kautta, miksi siis nytkään helpolla..
 

Yhteistyössä