tympeetä

Aloin tosissaan miettiä, että minä taidan olla aina se yhteyttä ottava osapuoli kaveriperheiden kanssa, se joka kutsuu kylään tai ehdottaa tekemistä tai soittaa muuten vain kuulumisia. Päätin tehdä testin, odotan niin kauan että joku ottaa yhteyttä. Viikko mennyt ja yksi ainut sinkkukaveri soitellut. Odottelen vielä viikon ja vedän sitten johtopäätöksiä..
Onko teil muilla käyny samoin? Mitä tässä nyt ajattelis..?

 

:'( Jepulis neidin kummitäti joka asuu samassa kaupungissa niin ei ole käynyt joulun jälkeen ,Laittanut pari viestiä ja kysynyt miksi ei pidä yhteyksiä niin tulee vastaus että tarviisi varmaan tehdä jotain :/
No tässä sitä huomaa kuinka "arvostaa"meidän pitkää ystävyyttä :ashamed: Aina mun varassa mutta en jaksanut ja tässä "lopputulos"

 

Joo kuulostaa tutulta. Ja sellaiset ystävät joilla ei ole lapsia ei viitsi tulla kylään. Ennen lapsia olin kova menemään ja tykkäsin käydä ravintolassa drinksuilla ja tanssimassa, nyt ei ole enää mahdollisuutta (olen yh) eikä oikeastaan huvittaisikaan. Tuntuu että aina pitää itse soittaa tai viestittää, kukaan ei soita tai käy. V*tuttaa ja en enää kerjää seuraa kun se kerran on noin vaikeeta.

 

Mulla kävi sit niin, ettei kukaan pidä yhteyttä :'( . Elämä on...

 

mulla muutama kaveri keidenkans on oltu hyviä ystäviä 17vuotta, kun sain lapsen kummasti kaikki lopetti käymästä ja sen jälkeen kukaan ei olekkaan enää pyytänyt mihinkään. yh olen ja olis kiva ku joku kaveri kävis etes joskus illala kylässä mutta ei, heillä on omat jutut. oon pyytäny heitä viimisen vuoden aikana montamonituista kertaa kylään, pitämään tyttöjen iltaa ym... mut ei. ja enää en jaksa etes kysellä. en pidä heitä enää ystävinäni....

 

Sama homma täällä, oli laaja ystäväpiiri. Mutta kun aloin odottamaan neitiä, niin suurin osa vain katosi. Neidin kummi pitää yhteyttä jotenkuten ja yksi toinen kamu samalla tavalla. Molemmat on sinkkuja ja ei lapsi, toinen ei ymmärrä. Miksi en voi lähteä ykskaks esim. laivalle juomaan Surullista, on tottunut että ystäviä on paljon ympärillä. Mutta nykyisin ne on todella vähissä.... Johtuu myös varmaan osaksi siitä, kun on ujo. Niin ei osaa alkaa höpöttämään noin vain jollekkin!

 

Sama homma täällä! Asutaan vielä semmosella paikkakunnalla et ei paljon tuttavuuksia ole...haluis pitää kiinni niistä joita ees on, mut minä aina se kenen pitäis ottaa yhteyttä, plääh ei jaksa enää!!

 

Kuulostaa erittäin tutulta...ikävä kyllä. :'( oon ajatellut,että jos ei ota yhteyttä,niin en ota minäkään vaikka haluaisin olla ystävä. pidän sitten yhteyttä niihin harvoihin,jotka viitsii myös yhteyttä pitää minuun =) yksinäiseltä välillä tuntuu...

 

Ihmiset on aika itsekkäitä nykyään. Ajattelevat lähinnä omaa napaansa. Ja sitten ainakin mun ikäryhmässä ovat aika aloitteettomia, viettävät vaan koti-iltoja oman siippansa kanssa. Itse oon seurallinen ja yritän ottaa muuta huomioon. Kutsun kylään ja ehdottelen menemisiä...Tiedä sitten mistä johtuu että olen itsekin yleensä se aloitteita tekevä osapuoli...Ja monet kerrat on ennen ihan hyväkin kaveri vaan jättänyt pitämättä yhteyttä vaikka itse kuinka yrittää kysellä kuulumisia...! Aika masentavaakin mutta en silti suostu lannistumaan. Uusia ystäviä otan mielelläni vastaan vaikka kokemukset ovatkin aika lannistavia... :/ :ashamed:

 

"hyvä",että on meitä muitakin samallai ajattelevia näiden ns.ystävien suhteen,meillä kans yhden meen muksun kummi löysi miehen ja joulun jälkeen ei oo nähty ja hyvin väkinäisiä textiviestejä tulee välillä,että nähdään tms..tuntuu ettei joidenkin kans oteta yhteyttä ellei oo asiaa tai kerran vuodes nähään synttäreillä..sääli sinänsä..

 

kuulostaa tutulta.

 

Samapa se on meilläkin täällä maalla, Pohjois-Savossa asumme ja yksi lapsi on, tyttö vm. 04. Missäpäin te muut yksinäiset äidit asutte ? Varmaankin etelä-Suomessa päin.. Jos joku haluaa tutustua, laitan tähän jotain osoitetta tai kirjaudun.

 

\

Samapa se on meilläkin täällä maalla, Pohjois-Savossa asumme ja yksi lapsi on, tyttö vm. 04. Missäpäin te muut yksinäiset äidit asutte ? Varmaankin etelä-Suomessa päin.. Jos joku haluaa tutustua, laitan tähän jotain osoitetta tai kirjaudun.

Mäkin pojois-Savosta ja aika yksinäinen..hirveästi mailikamuja ja kovasti kaikki puhuu tapaamisista yms.mutta on mennyt kauan ja tuntuu että mun varassa kaikki tapaamiset eli mä käyn heidän luona..ois mukavaa jos käytäis vuorotellen jne.Jos kiinnostaa tutustua niin ilmoitteles!

 

Meiliosoitteeni on mberry1@luukku.com, kirjoittele jos kiinnostaa !

 

Sama täällä! Olen monesti ollut itse ottamatta yhteyttä, jos on kauan mennyt yksipuolisesti yhteyden otot, niin kuukausien päästä tulee viestiä tyyliin: oletko enää hengissä, kun ei ole mitään kuulunut, ihan kuin odottasivat että minä se aina yhteyttä pidän. Sit on sellasia "kavereita", jotka ottavat yhteyttä vaan silloin kun mieskaverin kans menee huonosti, sillon kyllä soitellaan, että mitä nyt teen kun tällasta ja tällasta taas tapahtunu, vaik keskellä yötä soitellaan, muuten voi mennä puol vuottaki ettei mitään kuulu, rasittavaa. En tarvi sellasia kavereita. Tietenkin ihmisillä on kiireitä, työt koulut, omat perheet ym. mut tuskin yhteen viestiin esim. hirveesti aikaa tuhraantuu..

 

On näköjään muillakin samoja kokemuksia kuin mulla. Hiukka tuntuu välillä yksinäiseltä kun kukaan ei soita ja jos itse soittaa niin ei tunnu olevan aikaa rupatella. Niin antaa olla en viitsi enää edes soitella...
Pärjään yksinkin ja onneksi on perhe ja mies.
Ja tosi ystävä koira. :ashamed:

 

ikävää että meitä on näin moneksi!

silloin kun minä muutin vanhalta paikkakunnalta toiseen ja aloin odottamaan ensimmäistä alkoi jo *ensioireet* näkyi kavereissa.. minä olin se joka otti yhteyttä.

kylmästi olen alkanut karsia kännykästäni vähän väliä kavereitten numeroita jotka eivät ole soittaneet minulle ollenkaan. ihan sama se mulle on mitä ajattelevat, miksen soita yms. vois ehkä itse tehä se aloite ja soittaa!!! prkl. menee moiseen turhuuteen hermo vaa ku aina aattelee et perhana miks MINÄ aina otan toiseen yhteyttä. tuntuu että pidän kavereista väkisin kiinni.. kyllä tätä elämää voi elää ilman kavereita. karua mutta totta. :/

 

\

ikävää että meitä on näin moneksi!

silloin kun minä muutin vanhalta paikkakunnalta toiseen ja aloin odottamaan ensimmäistä alkoi jo *ensioireet* näkyi kavereissa.. minä olin se joka otti yhteyttä.

kylmästi olen alkanut karsia kännykästäni vähän väliä kavereitten numeroita jotka eivät ole soittaneet minulle ollenkaan. ihan sama se mulle on mitä ajattelevat, miksen soita yms. vois ehkä itse tehä se aloite ja soittaa!!! prkl. menee moiseen turhuuteen hermo vaa ku aina aattelee et perhana miks MINÄ aina otan toiseen yhteyttä. tuntuu että pidän kavereista väkisin kiinni.. kyllä tätä elämää voi elää ilman kavereita. karua mutta totta. :/

Niin, semmosta se on. Arki ja oma elämä ja joku "entinen" ystävä joka muuttaa kauas, eivät nämä kohtaa. SINÄ olet yksin ja yksinäinen ja kaipaat kaveria niistä vanhoista ystävistä, he eivät.

Sinun elämäsi muuttuu ja heidän elämänsä muuttuu, ja ihminen muuttuu myös. Ei ole enää mitään yhteistä.


Ja monet täällä kertoo ystävistä, jotka ottaa yhteyttä vain jos on esim. miesmurheita tms. tai ottavat harvakseltaan ja muutenkin ... mutta oletteko ajatelleet, että näiden ystävienne mielestä te toimitte ihan samalla tavalla ?

 

eihän se aina noin mee, että itse soitan ja heti alan valittamaan omista asioistani enkä kuuntele kaverin juttuja.

yleensä kun olen soitellut vanhoille kavereille, kysyn miten heillä menee yms. eli olen OIKEASTI kiinnostunut heidän elämästään.
Minulla on yksi kaveri joka soitteli joka päivä minulle (hänellä kans saman ikäinen lapsi) kertoakseen mitä poikansa taas osaa. Jos sanoin väliinkin oman poikani uusista jutuista hän vaan vaihtoi aihetta. Eli hän kilpaili lapsiemme oppimista asioista, hampaista, syömisistä mutta silti ei ollut koskaan kiinnostunut loppuen lopuksi ollenkaan meistä.

on ihmisiä jotka heti alkavat puhua omista asioistaan ja eivät jaksa kuunnella toista. Ei sen takia soitella kaverille ja leveillä omista asioista! Kerran yritin vanhalle kaverille soitella kun hänellä oli synttärit sinä päivänä, olisin onnitellut, ei vastannut puhelimeen, tekstasin mutta eipä kuulunut edes kiitosta. Vähän ennen joulua lähetti uuden numeronsa, lähetin viestiä että muutan pariksi viikoksi samalle paikkakunnalle, ilmoittele niin nähdään. Se jäikin siihen kun ei tullut vastausta. ja minä en halunnut olla TAAS se joka ottaa yhteyttä.

Olen itse tullut siihen tulokseen että kyllä mä pärjään ilmankin.

Elämä on.

 

Multa jäi kaikki (ruhtinaalliset kaksi kappaletta!! ) kaverit, kun tein kanssa tuon "testin" pitkällisen turhautumisen jälkeen.

Elämä on tylsempää ilman ystäviä, mutta pärjään. On oma perhe, se kuitenkin antaa niin paljon enemmän kun kukaan kaveri pystyisi.

Silti... jokin kaivelee. Ehkä se tieto, etten ole tuntemusteni kanssa yksin. Mutta en mä kohtaa niitä, jotka mua oikeasti tarvitsisi ja kaipaisi. Vain niitä ohikulkijoita.

Monesti turhaudun kun ihmiset osottautuvat pettymyksiksi hyvän alun jälkeen. Tulee petetty olo, kun etsivät ystävää, pitävät pitkäänkin yhteyttä ja yllättäen lopettavat. Mä en varmaankaan ymmärrä ihmisten perusluonnetta, sillä en ole koskaan sopeutunut joukkoihin ja aina olen viehättynyt niistä oudoimmista, jotka ovat jättäytyneet ulkopuolelle. Niistä aidoista, erikoisista, tunteellisista, joille elämä on muutakin kun joukon mukana kiltisti kulkemista.

 

Siis kun lukee teidän ajatuksia teksteistä, sama tunne, vihan tunne osaa ystäviä kohtaan pulpahtaa esiin. Jotain selityksiä miksei pidä yhteyttä, pitkä ajomatka ym...seli seli.
Mistä päin kaikki ootta?Tehdäänkö oma naisporukka?

 

Helsinki :wave:

 

\

Helsinki :wave:

Mikään tässä maassa ja tässä elämässä ei ole kaukana. Itse asumme Vaasassa ja miehellä sukulaisia Helsingissä. Ollaan suunniteltu sinnepäin tuloo ikealle ja asuntomessuille.
Millanen perhe sulla on?

 

minulla on yksi ainoa hyvä ystävä.
mutta minä olen aina se joka ehdottaa että mennäänkö lenkille tai lasten kanssa leikkipuistoon. ja vastaukseksi saan että ei me nyt keretä...yms...päätin että antaa olla, kun hänelle kaikki on niin vaikeaa.

 

Voisin kertoa toisenkin puolen tästä asiasta. Olen itse vakaasti päättänyt, ettei minulla lapsia tule,ei koskaan. Monet ystäväni ovat jo saaneet vekaransa ja toiset joko ovat raskaana tai suunnittelevat tulevansa...
Eipä se lapsettomana ole kovinkaan kiva kuunnella pelkkiä nyyttijuttuja kun itseä ei voisi vähempää kiinnostaa. Tottakai äidit juttelevat muitakin, mutta pääosin jutut liittyy vauvoihin tai lapsiin. Kyllähän sitä ystävän juttuja kuuntelee ja osallistuu vaikkei aihe olisi itselle niin tärkeä, mutta kumminkin. Mielummin hengaan ihmisten kanssa jotka voivat lähteä kahville ilman kuolaavaa ja itkevää kakaraa.. sori, ihmiset kulkee elämässään eri suuntiin semmonen on vaan hyväksyttävä!!