Tyttölapsen kauniiksi kehuminen

Itsellä on tapana kehua omaa tytärtä kauniiksi ja ihanaksi jatkuvasti, hän on vielä alle kouluikäinen. Tulisiko tässä vaiheessa edes tehdä noin, onko siitä mitään apua tai haittaa lapsen itsetunnon kehitykselle ja missä vaiheessa siitä tulee hänelle itselleen epämiellyttävää, teini-iän kynnyksellä olettaisin? Joidenkin käsitysten mukaan huomionkipeät teini-ikäiset tytöt eivät ole saaneet tarpeeksi huomiota isältään mutta mikä se totuus on? En haluaisi että omasta tyttärestä tulee yksi näistä liian monista jotka kerjäävät internethuomiota webbikameran tai puolialastomien kännykkäkamerakuvien välityksellä iltaisin.

 

jatka samaan tahtiin vaan,tekee hyvää mä kehun mun poikia komeiksi päivittäin ja naistenhurmureiks j.n.e

 

Kehu vaan, mutta kehu myös muita ominaisuuksia kuin ulkonäköä

 

mä uskon että noihin teini-iän juttuihin vaikuttaa lähinnä se millanen kaveripiiri on. Koti ja vanhemmat vaikuttaa sellaseen yleiseen mielen tasapainoon. Mun mielestä hyvä vanhempi kehuu lastaan monin tavoin ja kannustaa näin eteenpäin ja hyvään itsetuntoon.

 

Meillä kanssa 6-vuotias on iskän kaunis tyttö. Olen sitä mieltä että isän kehut tekevät hyvää lapsen itsetunnolle.

 

Asiantuntijan mukaan olisi hyvä kehua myös taitavaksi

 

[QUOTE="vieras";24599482]Kehu vaan, mutta kehu myös muita ominaisuuksia kuin ulkonäköä [/QUOTE]no kehun toki aina taitavaksi ja fiksuksi kun on jotain saanut aikaan mutta tämä oli ulkonäköön ja siihen liittyvän itsetuntoon keskittyvä kysymys koska se tuntuu olevan tytöille ja naisille se suurin tai toiseksi suurin itsetunnon mittari nuoruus ja aikuisiällä

 

Tätä kannustusta minäkin olen harrastanut, tosin 5kk ei sinänsä tietenkään ymmärrä sanoja, mutta äänenpainot näitä asioita sanoessa tuntuu saavan toisen ihan haltioihin ja iloiseksi.

 

Ei kukaan normaali varmaan liikaa voi lastaan kehua. Yksi tapaus tulee mieleen, jossa kehuista on ollut haittaa. Vanhemmat tykkäsivät kehua tytärtään muiden kustannuksella ja vertailla, kuinka paljon kauniimpi tämä oli kavereihin verrattuna. Tytön vaikeudet kaverien kanssa kuitattiin sillä, että kaikki ovat vain niin kateellisia tämän kauneudesta ja siksi asiat eivät aina suju. Että juu, ei noin, voi tulla aika koppava lopputulos

 

Voi että, olisipa oma isä edes kerran sanonut, että pitää minusta! No, eipä se edes jutellut lastensa kanssa, komentelua en pidä jutteluna. Häpesin itseäni ja olisi ollut mukava kuulla, että kelpaan sellaisena vanhemmilleni.

Omia poikiani olen kehunut aina, mutta en todellakaan ole vertaillut heitä muihin, en ylös- enkä alaspäin. He ovat ihania omina itsenään hyvine ja huonoine puolineen. Eivätkä kohta aikuistuvat lapset ole olleet ollenkaan pahoillaan, kun olen sanonut, että on ollut ihanaa olla juuri heidän äiti.

 

no kehun toki aina taitavaksi ja fiksuksi kun on jotain saanut aikaan mutta tämä oli ulkonäköön ja siihen liittyvän itsetuntoon keskittyvä kysymys koska se tuntuu olevan tytöille ja naisille se suurin tai toiseksi suurin itsetunnon mittari nuoruus ja aikuisiällä

Mitä itsetuntoon tulee, niin mun mielestä sitä pohtiessa ei voi keskittyä yksin ulkonäköön, koska vaikka se onkin tytöillä ja naisilla iso juttu, siihen liittyy paljon muutakin.

Mun äiti on joskus sanonut, että on aina tuntenut itsensä rumaksi, ja lapsena ja nuorena käsitin hänen kommenteistaan, että hän pitää minuakin rumana, vaikka möyhemmin olen tajunnut, ettei hän koskaan sitä tarkoittanut. Ihan yleisestikin ulkonäköön liittyviä asioita vähäteltiin ja mulle naureskeltiin, jos halusin vaikka nättejä vaatteita tai halusin laittaa hiuksia. Sain kyllä aina kuulla olevani fiksu, älykäs ja taitava, mutta uskoin, että muuta kehumisen arvoista mussa ei sitten ollutkaan.

Eräässä toisessa perheessä taas tyttöjen ulkonäöstä tehtiin hyvin tärkeä asia, lasten äiti naureskeli aina itseänsä "tyhmänä blondina" ja tyttöjenkin älyä ja muita ominaisuuksia vähäteltiin, kauniita he kyllä saivat kuulla olevansa. Vielä nykyisinkin nämä neitokaiset, jotka ovat mua 2-5 vuotta vanhempia, latailevat niistä tissityrkkykuviaan nettiin (aloittivat jo teini-iässä) ja liikkuvat ihmisten ilmoilla vain kunnon sotamaalaus päällään ja itsetunto tuntuu rakentuvan (miesten) kehuille ulkonäöstä.

Me varmaan ollaan kaksi ääripäätä näiden naisten kanssa, ja mun mielestä on tärkeää, että ihminen saa kuulla olevansa kaunis, mutta yhtä tärkeää on kehua muitakin ominaisuuksia. Itseään on helpompi arvostaa, kun tietää olevansa tärkeä ja muutakin kuin nätti naama

 

Kehu ja ihaile lastasi – se parantaa hänen itsetuntoaan <3
Lapsen pitää saada tuntea olevansa vanhempiensa silmissä lumoava. Lasta ei voi kehua liikaa. Terve itsetunto rakentuu siitä, että lapsi saa paistatella vanhempiensa ihailussa.

https://www.kaksplus.fi/vanhemmuus/mina-vanhempana/kehu-ihaile-lastasi-parantaa-hanen-itsetuntoaan/

 

Vaikea olla kehumattakaan kun on ylpeä ja rakastaa tytärtään. Mutta olen huomannut, etteivät isän kehut vaikuta valtavasti tytön itsetuntoon - tyttö ei näet ole tyhmä ja ajattelee iskän olevan asiassa puolueellinen.

 

Kävin tänään kaupassa.
Sanoin kassaneidolle:
"päivää kaunis neito". Hän meinasi unohtaa laskuttaa.

Marilyn Monroe (Norma Jean Baker) aikanaan sanoi, että jokaisen tytön pitää saada kuulla olevansa kaunis.
Minä noudatan idolini ohjetta.
Ei siitä toistaiseksi ole ollut haittaakaan.

 

Ekhä ulkonäön sijasta voisi kehua mieluummin muita asioita. Tämä kirjoitus sai näkemään kauneuden eri näkökulmasta. Lukekaa, älkää välittääkö hölmöstä otsikosta.

http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/kirjailija_milja_kaunisto_jatkuva_laihduttaminen_kertoo_tarpeesta_miellyttaa

 

Joo, kehua kannattaa, mutta mielummin muusta kuin ulkonäöstä. Tutkimuksien mukaan tyttölapsia kehutaan eniten juurikin nätiksi, söpöksi ja kiltiksi, poikia taas kehutaan taidoista, osaamisesta ja reippaudesta. Lapsi luonnollisesti tavoittelee niitä asioita, joista saa kiitosta, joten sen sijaan että siitä ulkonäöstä kiittelee, kannattaa tyttöjäkin kehua enemmän osaamisesta, rohkeudesta, taidoista yms.