Ulkoisesti kaikki kunnossa.

Moi.
Olemme naimisissa oleva pari jolla pari juuri kouluikäistä lasta. Ulkopuolisin silmin kaikki näyttää varmaan ihan hyvältä, on oma talo työpaikat jne jne...

Parisuhteessa muuten nykyään menee hyvin, saimme soviteluta isot riitamme ja otin itsesätäni niskasta kiinni. Kävin terapiassa puhumassa ja mietimmässä mitä tahdon elämältä. Kirjoitin vaimolle kirjeen ja kerroin että olen ollut paska ja tahdon muuttua. Tilanne muuttuikin sinänsä, olen tehnyt kotitöitä omalta osaltani huomattavasti enemmän, josta vaimoni onkin ollut yllättynyt posiitivisesti. Lisäksi olen ottanut niskasta kiinni huomioimisessa, tunnustin että olin pitänyt häntä itsestäänselvyytenä ja siihen olen panostanut huomattavasti halaamisin, pusuin, kehuin ja muutoin huomioimisella.

Siltikin ahdistaa. Eniten ahdistaa meidän makuuhuone elämä. Suhteen alussa ja ennen lapsia vaimoni teki paljon aloitetteita ja seksielämä oli vilkasta, lapsien jälkeen kaikki muuttui. Nykyään aloite on minun vastuulla, jopa halaamisissa. Kyllä vaimo vastaa halaamisiin, mutta ahdistaa että melkein aina se aloite pitää tula minulta. Seksielämän puolella aloite on aina minulla, noin 3 viikkoa sitten vaimo teki aloitteen ja sen jälkeen vastuun on ollut täysin minulla. Viikko sitten tein viimeisen aloiteen joka johti seksiin, sen jälkeen en enää ole aloitetta tehnyt. Tuntuu tosi pahalta kun et ole haluttu. Olemme puhuneet siitä että vaimolla ei haluta, mutta mitä minun pitää tehdä? Kerran tai kaksi kuussa on vaan aika vähän. En halua painostaa, joten yritänkö vain painaa haluni alas ja tappaa seksuaalisuuteni parisuhteen puolesta?

 

Pitkä suhde muuttuu koko ajan, myös makkarin puolella ja läheisyyden osalta. Älä vain lopeta aloitteiden tekemistä. Varmasti se kuitenkin palkitsee lopulta. Ilman läheisyyttä ja seksiä harvoin on parisuhdettakaan...