ulkomailta lapsen adoptoineet

minua kiinnostaisi tietää missä vaiheessa olette kertoneet lapselle hänen olevan adoptoitu? (jos lapsi on selkeästi erinäköä kuin adoptiovanhempansa, niin lapsi varmaan itsekin miettii asiaa jossain vaiheessa. minkä ikäisenä lapsi tulee tietoiseksi tällaisista asioista?) miten lapsi on suhtautunut asiaan? vai onko tapana ylläpitää lapsen "omaa kulttuuria" alusta asti ja asia on selviö jo pienelle?

 

Meillä on tyttö Thaimaasta, oli 1v6kk, kun adoptoimme hänet, nyt on 2v9kk. Tyttö on vielä niin pieni ettei aivan ymmärrä adoptiota. Kuitenkin alusta asti olemme puhuneet hänelle, että äiti, isi ja veikka hakivat hänet Thaimaasta ja hän on tullut lentokoneella kotiin. Teimme hakumatkasta kansion, jossa on valokuvia ym. "sälää" matkan varrelta ja kansio on tosi suosittu, sitä luetaan melkein viikottain (lapsi siis itse haluaa). Meistä on ainakin helpompaa, että adoptiosta puhutaan alusta asti ja se on siis todellakin itsestään selvyys. Tottakai mitä isommaksi lapsi tulee, sitä enemmän hän haluaa myös kysellä ja tietää adoptiosta. Mielestäni pitää puhua alusta asti, toki lapsen kehitystaso huomioiden ja jos lapsi kysyy niin vastataan ( ja synnyttäjä-äidistä aina positiiviseen sävyyn!). Kyllähän sitä itsekin miettii mitä sitten vastaa kun alkaa kysymykset miksi synnyttäjä-äiti ei halunnut minua, miksi antoi pois jne...onneksi on vielä vähän aikaa miettiä vastauksia...

 

omalta osaltani voisin sanoa, että minulle adoptiosta on kerrottu niin pienenä, että olen aina tiennyt olevani adoptoitu.Olen Intiasta. Mielestäni lapselle pitää asia tehdä selväksi heti alusta asti!!!Minulle se on kerrottu niin hyvin kun se on voitu vaan kertoa ja sitä ei pidetä sen enempää esillä.Pienen vinkin voisin antaa teille tulevat adoptio vanhemmat jotka saatatte lukea tätä niin elkää missään nimessä korostako lapsen syntymämaata liikaa...! Tai sitä miten toiset lapset suhtautuu omaan lapseenne..Itse voin sanoa että en ole ikinä joutunut kärsimään kunnon rasismista! Tiedän hyvin että joissakin paikkakunnilla se on isokin ongelma mutta olen vahvasti sitä mieltä, että jos lapselle kertoo asiasta mutta sitä ei ylikorosteta niin asia hoituu sinällään. Mielestäni rasismia ei ole esim. lapsi porukassa töniminen tai jokin muu.Se on vaan lapsien tapa tutustua ja hakea huomiota. tottakai lapselle pitää kertoa se mikä on rasismia ja toisen kiusamista mutta pieni töniminen tai potkiminen on lasten välistä kommunikaatiota josta ei pidä tehdä liian isoa numeroa ja jokainen lapsi joutuu joskus kokemaan potkuja ja tönimisiä...

Ehkä meni kysymyksen ulkopuolellekkin... mutta toivottavasti tästä oli jollekkin jotai hyötyä...
Onnea teille jotka suunnitteletta adptiota tai olette jo adoptiovanhempia.. :heart:

 

Meillä on myös toteutettu tuota, että en voi sanoa koska sain tietää olevani ottolapsi. Olen tiennyt sen aina. Sisarukseni Kolumbiasta samaten, ovat aina tienneet miten maailmaan ilmestyivät. Muistan, että kirjastossa on jokin lasten ottotyttö - kirja, jonka minä olen ottanut omaelämäkerrakseni melkein. =) Sen avulla ilmeisesti vanhempani ovat asian kertoneet. Valokuva-albumit ja videonpätkät adoptiomatkoilta ulkomailla ajavat saman asian.