Unikoulu toimi!:)

Mitä vauva itku oikeastaan on? Niille, jotka antavat vauvan itkeä, itkulla ei ole merkitystä. Mutta itse asiassa vauva yrittää viestiä jotain. Hän yrittää epätoivoisesti tehdä tarpeensa tiettäväksi.

Tapasi vastata itkuun on myös tapasi viestiä.
Itku on suunniteltu herättämään vastaus vanhemmissa.

Mikä itku vauvan pitäisi antaa itkeä? Onko kyseessä ärsyttävä tottumus, josta vauvan pitäisi oppia luopumaan? Tuskinpa, eihän tarvetta voi kutsua tottumukseksi. Eivätkä vauvat itke mielellään.

Myös uskomus, jonka mukaan itkeminen tekee hyvää keuhkoille, on yksinkertaisesti perätön. Liiallinen itkeminen alentaa vauvan veren happipitoisuutta ja kohottaa stressihormonien pitoisuutta.

 

Johan minä nyt sain teidän täydelliset kirjoista oppineet äidit sekaisin. Minä en pelkää sitä että jos lapseni joutuu vähän itkemään että se vaikuttaa hänen tunne-elämäänsä millään tavalla. Koska en halua että lapselleni jää tapa että hän syö vielä 3vuotiaana yöllä koska en tehnyt asialle mitään ajoissa.

ihan vain pieni ero 9 kk ikäisellä ja 3-vuotiaalla....

 

Minä kokeilin tätä että menen silittelemään koko ajaksi lasta ennen kuin hän nukahtaa, se ei meillä toimi. Koska sitten sain joka yö silitellä häntä tunnin ja itku oli ihan tasan samanlaista kuin nytkin.

Akuutti Tassutuksessa juuri tehdään tuo perusvirhe että silitellään lapsi uneen, mitä nimenomaan ei saa tehdä. Tuossa on sinulle ohje tassutteluun ja toivon että lapsesi vielä tokenee noista tuntien huudattamisista, lue ohje monta kertaa huolella ja joka päivä uudelleen ajatuksella.

 

Perinteisin malli, jota usein kutsutaan huudatusunikouluksi, lähtee siitä, että lapsen yöllinen heräily ja lohdun tai avun vaatiminen on manipulatiivinen yritys ottaa tilanne hallintaan. Kieltäytymällä kuulemasta lapsen ”vaatimuksia” vanhemmat ”näyttävät hänelle kaapin paikan” eli opettavat, että vanhemmat määräävät ja lapsen on sopeuduttava riippumatta siitä, miltä se lapsesta tuntuu. Jättäessään lapsen yksin huutamaan huoneeseen, kun hänen on vaikea saada unta, vanhempi ajattelee auttavansa lasta itsenäistymään. Useissa tapauksissa tämä toimii ja parin kolmen yön jälkeen lapsen heräily vähenee.

Mallin ongelmana on ensinnä se, että temperamenttisesti hyvin vahvat lapset jaksavat protestoida yksin jättämistä tuntikaupalla ja harvan vanhemman vaistot antavat myöden näin selkeälle lapsen viestille. Siinä joutuisi kieltämään itseltään sen perusajatuksen, että lapsen viesti omasta kokemuksestaan on todellinen ja siihen kuuluu ainakin jollakin tasolla vastata. Toinen ongelma on kiinnittymistutkimusten havainto siitä, että lapset yleistävät kokemuksensa vanhempien tavasta vastata heille heidän tarvitessaan apua tai lohtua.

Toistuvissa kokemuksissa, joissa vanhemman vastaus on torjuva tai hylkäävä, lapsi kehittää välttelevän kiinnittymissuhteen, jolloin merkittävä osa hänen omasta kokemuksestaan jää jakamatta vanhempien kanssa. Näiden lasten sisäinen maailma kehittyy kognitiivista hallintaa korostaen vailla yhteyttä suureen osaan lapsen omia tunteita, erityisesti pienuuden, avuttomuuden, pelon ja lohdun tarpeen tunteita.

Kiinnittymissysteemin vakiintuminen 6–10 kk:n iässä on vaihe, jossa olisi erityisen tärkeätä välttää lapsen turvallisuudentunnetta horjuttavia kiinnittymistraumoja. Monet vanhemmat oivaltavat tämän vaistomaisesti ja tuntevat epäluuloa yleisesti toistettua ohjetta kohtaan antaa lapsen huutaa huutonsa yksinäisyydessä. Huudattaminen toki johtaa usein siihen, että lapsi on oppinut nukkumaan yksin – ihminen on nopeasti ehdollistuva olento. Hän on kuitenkin samalla oppinut karvaan läksyn siitä, ettei hänen kokemustaan hädästä aiotakaan kuulla.

Tämän ikäinen lapsi ei pysty manipuloimaan toisia, vaan hän ilmaisee oman kokemuksensa tilanteesta ja odottaa siihen vastattavan. Vastauksen laatu vaikuttaa hänen sisäistyvään perusoletusmalliinsa siitä, kuinka aikuiset ja nimenomaan hänelle tärkeimmät aikuiset suhtautuvat häneen. Lapsen hädän ilmausten sivuuttaminen vahvistaa välttelevää, avun tarpeet tukahduttavaa kiinnittymismallia, joka rajoittaa lapsen tunne-elämän myöhempää kehitystä.

Tässä erityisen vaikeassa vaiheessa vauvat tarvitsevat paljon apua omien tunteiden säätelyssä. He tarvitsevat läsnäoloa, mutta omien unensäätelymekanismien vahvistamiseksi yön ja päivän pitämistä selkeästi erillään

 

Vai oletko sä provo? Etkö sä tiedä mitään vauvojen kehityksestä?? Vauvalle 9kk ei jää mitään tapoja, vaan ne loppuvat itsestään vauvan kasvaessa!

Mä ymmärtäisin siinä kohtaa että tästä nousee niin älytön haloo ja että aiheuttaisin lapselle jotain traumoja jos antaisin sen karjua hysteerisenä monta tuntia omassa sängyssään enkä tekisi mitään. Mutta kun niin ei ole. Lapsi ei KERTAAKAAN ole huutanut hysteerisenä. Se että lapsi normaalisti itkee tai vain kitisee ei ole lapselle mitenkään pahaksi.

 

[QUOTE="uskomatonta";23313230]ihan vain pieni ero 9 kk ikäisellä ja 3-vuotiaalla....[/QUOTE]

No näin on. Aivan turhaa pelätä ja ajatella että varmasti se 3v sitä ja tätä kun nyt vauvana itkee ja heräilee. Hui kauhia minua kun vauvaa en huudattanu vaan ratkasin asian toisin ja nyt 3v nukkuu ok nukahtaen itse iltajuttujen perään. Se oli vauva sillon ja tarpeet jne aivan toiset kun nykyään.

 

[QUOTE="vieras";23313233]Akuutti Tassutuksessa juuri tehdään tuo perusvirhe että silitellään lapsi uneen, mitä nimenomaan ei saa tehdä. Tuossa on sinulle ohje tassutteluun ja toivon että lapsesi vielä tokenee noista tuntien huudattamisista, lue ohje monta kertaa huolella ja joka päivä uudelleen ajatuksella.[/QUOTE]

Perusvirhe?!? Jos vauva saisi nukkua vanhempiensa lähellä vaikka sivuvaunussa ei tarvitsisi miettiä, missä vaiheessa se silityskin pitää lopettaa, herranjestas sentään. Paras tapa hoitaa vauvaa on se, mikä on luontaisin ihmisille. Eli vauva lähellä ja tehdään se mikä toimii eikä mietitä monimutkaisesti, että koskas tämä käsi pitää ottaa tästä pois! Lähellä nukkuen, kun on tarpeeksi tilaa kaikilla, ei tule mitään tuollaisia ongelmia. huh huh

 

[QUOTE="vieras";23313233]Akuutti Tassutuksessa juuri tehdään tuo perusvirhe että silitellään lapsi uneen, mitä nimenomaan ei saa tehdä. Tuossa on sinulle ohje tassutteluun ja toivon että lapsesi vielä tokenee noista tuntien huudattamisista, lue ohje monta kertaa huolella ja joka päivä uudelleen ajatuksella.[/QUOTE]

ETTEKÖ OSAA LUKEA VAI YMMÄRRYKSESSÄKÖ VAAN MÄTTÄÄ!?? Minun lapseni ei yksinään huuda tunteja. Tahallee ymmärrätte minut väärin.

 

Entä jos sairauden takia esimerkiksi valvominen on erittäin riskialtista vanhemmalle? Näitä sairauksia löytyy esim. mielenterveyden puolelta. Onko silloinkin väärin yrittää tehdä kaikkensa, jotta lapsi nukkuisi mahdollisimman pitkään ja hartaasti?

 

Entä jos sairauden takia esimerkiksi valvominen on erittäin riskialtista vanhemmalle? Näitä sairauksia löytyy esim. mielenterveyden puolelta. Onko silloinkin väärin yrittää tehdä kaikkensa, jotta lapsi nukkuisi mahdollisimman pitkään ja hartaasti?

Kyse on ainoastaan minun jaksamisestani, koska olen paljon yksin lapsen kanssa.

 

Perusvirhe?!? Jos vauva saisi nukkua vanhempiensa lähellä vaikka sivuvaunussa ei tarvitsisi miettiä, missä vaiheessa se silityskin pitää lopettaa, herranjestas sentään. Paras tapa hoitaa vauvaa on se, mikä on luontaisin ihmisille. Eli vauva lähellä ja tehdään se mikä toimii eikä mietitä monimutkaisesti, että koskas tämä käsi pitää ottaa tästä pois! Lähellä nukkuen, kun on tarpeeksi tilaa kaikilla, ei tule mitään tuollaisia ongelmia. huh huh

Perusvirhe, aivan niinkuin ap on tehnytkin kun on kuvitellut antavansa tassuthoitoa lapsen nukahtamisvaikeuksiin, joihin hän ei halua antaa sivuvaunua tai ottaa viereensä. Meillä kyllä saa tulla viereen edellenkin ja lapsi on nukkunut välissä hyvin pitkälle. Omasta halustaan alko nukkumaan omassa sängyssä, kun sai siskon kanssa kerrossängyn. Tuossa on ohjeet niitä vanhempia varten, joiden on pakko sitä unikoulua harrastaa. Minä esikoisen kanssa menin tuolla tassuttelulla 9 kk ikäisenä, olin aloittamassa työntekoa, että uni oli siinä vaiheesssa itselle tärkeää. Yhtään ainutta kertaa lapsi ei itkenyt sen pidempään, kuin multa kesti nousta sängystäni ja mennä lasta tasuuttelemaan. Että totisesti suosittelen tuota tassuttelua huudattamisen sijaan, toimii viikossa ja sen jälkeen lapsi nukkuu itsekseen.

 

Entä jos sairauden takia esimerkiksi valvominen on erittäin riskialtista vanhemmalle? Näitä sairauksia löytyy esim. mielenterveyden puolelta. Onko silloinkin väärin yrittää tehdä kaikkensa, jotta lapsi nukkuisi mahdollisimman pitkään ja hartaasti?

Ei tietenkään ole väärin. Mutta kun ne vauvat nukkuis parhaiten vanhempien lähellä ja yölliset heräilyt ois helppo hoitaa nousematta sängystä.

Mutta!!!!!!!!!!!!!!! Ongelma meidän kulttuurissa on se, että vauvan paikka nähdään yksin omassa huoneessa öisin. Siitä johtuu nää huudatusunikoulut, koska vauvaa yritetään sopeuttaa yksinnukkumiseen, joka EI OLE BIOLOGISESTI NORMAALIA. Vauvat nukkuu huutamatta useimmiten vanhempiensa vieressä.

 

Ja toisekseen, mikä ihme tän kiintymysvanhemmuuden kanssa oikein on? Lastensuojelullinen asiako tämä nyt sitten on? Minä ainakin olisin iloinen, jos sattuisin keksimään tavan, miten lapsi nukkuu pidempään. Enkä muuten usko sekuntiakaan, että nukuttaminen omassa turvallisessa kodissa vaikuttaisi lapsen psyykeeseen loppuiän. Kyllä on tutkioille annettu taas liikaa rahaa, jos tuostakin on joku tutkimus väännetty ja havaittu, että koko perheen pitää valvoa vaikka kolme vuotta, mikäli nappula niin haluaa ja vaatii. Ei hyvää päivää.

 

ETTEKÖ OSAA LUKEA VAI YMMÄRRYKSESSÄKÖ VAAN MÄTTÄÄ!?? Minun lapseni ei yksinään huuda tunteja. Tahallee ymmärrätte minut väärin.

Ensimmäisenä yönä huusi 45 minuuttia, toisena 20 minuuttia jne siitä tulee tunteja ihan omin sanoin olet kirjoittanut, en ole ymmärtänyt mitään väärin.

 

Ja toisekseen, mikä ihme tän kiintymysvanhemmuuden kanssa oikein on? Lastensuojelullinen asiako tämä nyt sitten on? Minä ainakin olisin iloinen, jos sattuisin keksimään tavan, miten lapsi nukkuu pidempään. Enkä muuten usko sekuntiakaan, että nukuttaminen omassa turvallisessa kodissa vaikuttaisi lapsen psyykeeseen loppuiän. Kyllä on tutkioille annettu taas liikaa rahaa, jos tuostakin on joku tutkimus väännetty ja havaittu, että koko perheen pitää valvoa vaikka kolme vuotta, mikäli nappula niin haluaa ja vaatii. Ei hyvää päivää.

Etkö ymmärrä asian pointtia? Ongelma on siinä, että vauva yritetään totuttaa nukkumaan ja nukahtamaan yksin, joka on EPÄNORMAALIA VAUVALLE. Siitä johtuu ongelmat ja siksi turvaudutaan huudatukseen, kun ei muuta keksitä, ja sit vauva luovuttaa.

Koko perheen ei pidä valvoa kolmea vuotta, jota voi tapahtua tuossa mallissa, että vauva laitetaan nukkuu yksin. Kun annettais niiden vauvojen nukkuu samassa huoneessa, moni "ongelma" vältettäisiin.

 

Kuka kuoli? Kuka voi huonosti? Vai kävikö niin, että kaikki on nyt paremmin, kun vauva nukkuu paremmin?

// Siis että käytännössä siis vauva nukkuu vanhempien huoneessa (viis siitä, että äiti herää jokaiseen äännähdykseen, kääntymiseen ja muuhunkin) lapsi nukkuu, äiti ei... Oja ja allikko.

 

Ekana yönä itki kaks kertaa 45min toisena yönä kerran 1tunnin ja kolmantena yönä kerran 20min. Huh huh, todella rankkaa edes moista lukea, saatikka että olisin se lapsi, huh huh!!!

 

[QUOTE="vieras";23313293]Ensimmäisenä yönä huusi 45 minuuttia, toisena 20 minuuttia jne siitä tulee tunteja ihan omin sanoin olet kirjoittanut, en ole ymmärtänyt mitään väärin.[/QUOTE]

No lue loppuun se teksti! Kun itku yltyi menin hänen luokseen. Hyvänen aika sentään!

 

Kuka kuoli? Kuka voi huonosti? Vai kävikö niin, että kaikki on nyt paremmin, kun vauva nukkuu paremmin?

Vauva joutui voimaan huonosti huutaessaan. Vauvan tunne-elämään vaikutti ja apu on aivan varmasti tilapäinen. Kohta heräilyt alkaa kahta kauheammin. Tuollainen tapa auttaa vain tilapäisesti ja kohta ap on todella pulassa, KOSKA HÄNEN ASENNE ON TUOLLAINEN.

 

Ei tietenkään ole väärin. Mutta kun ne vauvat nukkuis parhaiten vanhempien lähellä ja yölliset heräilyt ois helppo hoitaa nousematta sängystä.

Mutta!!!!!!!!!!!!!!! Ongelma meidän kulttuurissa on se, että vauvan paikka nähdään yksin omassa huoneessa öisin. Siitä johtuu nää huudatusunikoulut, koska vauvaa yritetään sopeuttaa yksinnukkumiseen, joka EI OLE BIOLOGISESTI NORMAALIA. Vauvat nukkuu huutamatta useimmiten vanhempiensa vieressä.

Tjaa. Meillä vauva nukkui ihan kohtuullisesti sivuvaunussa. Mutta kun muutettiin ja laitettiin omassa sängyssä omaan huoneeseen nukkumaan, alkoi nukkua kerrasta kellon ympäri. Herkkäuninen lapsi-parka oli kärsinyt äidin ja isän yöllisistä (normaaleista) uniäänistä, pissallakäynneistä ja yskimisistä.

Meillä ei ole koskaan kielletty lapselta läheisyyttä. Mutta hänen temperamentillaan aloite läheisyyteen ja hellittelyyn pitää tulla häneltä itseltään.

 

No lue loppuun se teksti! Kun itku yltyi menin hänen luokseen. Hyvänen aika sentään!

Eli lapsi saa sinulta viestin, kun tarpeeksi kauan hysteerinä huudan, äiti tulee. Jos en jaksa tarpeeksi kauan huutaa, äiti ei tule. Eikö siihen itkuun voi vastata, ennenkuin se on hysteeristä? Ole niin ystävällinen, ihan lapsesi takia että lue ihan oikeasti tassutus ja ole niin ystävällinen ja toteuta sillä, ihan sen sun lapsiparan takia, ei sen takia että huudattaminen on minun mielestäni täysin turhaa ja karmeaa.

 

No höpö höpö. Älkääs nyt oikeasti liioitelko. Mitään peruuttamatonta ei takuulla ole tapahtunut. Itkuja on aivan varmasti erilaisia, ja miksi on niin vaikeaa uskoa, että se äiti voisi oikeasti tietää ja tuntea oman lapsensa? Ei kai yksikään vauva siksi ole kehittynyt jotenkin vialliseksi lapseksi, koska on "joutunut" kitisemään nukkumisesta? Mitähän niille oikeasti sairaille ja vammaisille lapsille sitten onkaan tehty. Ja tuo oli sitten oikeasti erittäin julmaa vitsiä, mutta jos oikeasti väitetään, että perustarpeiden tyydyttäminen pääasiallisesti ei lapselle riitä, vaan pitää venyä ja paukkua oman jaksamisen ja järjen äärirajoille vain siksi, ettei vauvalle tule mitään negatiivisia kokemuksia, niin voi luoja sentään. Ne on vauvoja. Vauva on pieni ihminen. Ihminen kestää kaikenlaista. Ihminen myös oppii kaikenlaista.

 

[QUOTE="vieras";23313327]Eli lapsi saa sinulta viestin, kun tarpeeksi kauan hysteerinä huudan, äiti tulee. Jos en jaksa tarpeeksi kauan huutaa, äiti ei tule. Eikö siihen itkuun voi vastata, ennenkuin se on hysteeristä? Ole niin ystävällinen, ihan lapsesi takia että lue ihan oikeasti tassutus ja ole niin ystävällinen ja toteuta sillä, ihan sen sun lapsiparan takia, ei sen takia että huudattaminen on minun mielestäni täysin turhaa ja karmeaa.[/QUOTE]

Tarkoittaako itkun yltyminen hysteerisenä huutamista? Senkin kirjoitin aikaisemmin että lapseni ei ole KERTAAKAAN huutanut hysteerisenä. No ihan turhaan minä tätä teille puolustelen. Kun teillä kaikilla on tuo mielipiden.

 

No höpö höpö. Älkääs nyt oikeasti liioitelko. Mitään peruuttamatonta ei takuulla ole tapahtunut. Itkuja on aivan varmasti erilaisia, ja miksi on niin vaikeaa uskoa, että se äiti voisi oikeasti tietää ja tuntea oman lapsensa? Ei kai yksikään vauva siksi ole kehittynyt jotenkin vialliseksi lapseksi, koska on "joutunut" kitisemään nukkumisesta? Mitähän niille oikeasti sairaille ja vammaisille lapsille sitten onkaan tehty. Ja tuo oli sitten oikeasti erittäin julmaa vitsiä, mutta jos oikeasti väitetään, että perustarpeiden tyydyttäminen pääasiallisesti ei lapselle riitä, vaan pitää venyä ja paukkua oman jaksamisen ja järjen äärirajoille vain siksi, ettei vauvalle tule mitään negatiivisia kokemuksia, niin voi luoja sentään. Ne on vauvoja. Vauva on pieni ihminen. Ihminen kestää kaikenlaista. Ihminen myös oppii kaikenlaista.

Juuri näin! Kanssasi täysin samaa mieltä.

 

Kyse on ainoastaan minun jaksamisestani, koska olen paljon yksin lapsen kanssa.

On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.

Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.

Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.

Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Hän voi imeä maitoa, jos on nälkä ja imeminen tyynnyttää hänet taas uneen. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.

Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä. Tällä tavoin yöllä usein syövien vauvojen äidit eivät ainoastaan pysy hengissä vaan suorastaan kukoistavat. Jos kysyt heiltä aamulla, he eivät osaa kertoa, mihin aikaan tai kuinka usein vauva heräsi yöllä. He vain tietävät levänneensä kunnolla. Koska samassa vuoteessa nukkuvien äitien ja vauvojen unirytmit asettuvat yksiin, vauvan heräämiset eivät häiritse äidin unirytmiä.

Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.