[QUOTE="Just";23315473]Hyvä Hannaliisa! Hienoa, että sinulla on rohkeutta kuunnella itseäsi ja vauvaasi. Uskalsit vielä tulla tänne kertomaan hyvästä unikoulukokemuksestasikin, vaikka varmasti tiesit minkälaisia lynkkausviestejä se poikii. Itselläni on lapsia ja on psykologian opintojakin takana sen verran, että väitän jotain tietäväni lapsen kehityksestä sekä kiintymyssuhteen ym. luomisesta. Tältä pohjalta voin sanoa, että mikäli lapsi saa paljon läheisyyttä, hyvää perushoitoa ja virikkeellistä toimintaa päivällä, ei hänelle synny mitään vaurioita siitä että häntä vaaditaan nukkumaan yöt/opetetaan rauhoittumaan ja nukahtamaan itsekseen. Minusta Hannaliisa aivan selvästi kertoi, että ei turhaan huudattanut lastaan sängyssä eikä lapsen huuto ollut mitään hysteeristä. Milloin te täällä meuhkaavat, heti lapsen ääntelyyn reagoivat ihmiset sitten alatte vaatimaan lapselta odottamista, milloin alatte asettamaan lapsen toiminnalle rajoja ym??? Minusta on aivan luonnollista että alle vuoden vanhallekin pitää jo vähitellen alkaa osoittamaan, että pieni odottaminen ei ole pahasta tai että lapsen pitää tietyissä asioissa sopeutua muun perheen järjestykseen (esim. yöllä nukutaan). Oletan, että lapselle on paljon suurempi shokki hänen tullessaan ns. uhmaikään noin parin vuoden iässä, kun vanhemmat yhtäkkisesti alkavat vaatimaan sitä ja tätä, kun siihen asti on lapsi ollut se jonka ympärillä koko perheen arki on pyörinyt.[/QUOTE]
Se, että sulla on psykologian opintoja, ei nähtävästi takaa yhtään mitään.
Kiintymysvanhemmuteen liitetään kaikenlaisia vääriä uskomuksia. Se ei ole mikään uusi kasvatussuunta, pikemminkin se on ajattelutapa, joka korjaa viime vuosikymmenien vääriä lastenhoitoneuvoja. AP on sellainen tapa elää lasten kanssa, jonka useimmat vanhemmat omaksuisivat luonnostaan, jos heidän päätään ei sekoitettaisi väärillä asiantuntijaneuvoilla.
Kiintymysvanhemmuus ei tarkoita sitä, että vauva on perheen keskipiste. Vauva ei suinkaan pyöritä koko perhettä, niin että kaikkien muiden olisi mukauduttava vauvan tarpeisiin. Päinvastoin: koska vauvaa ei hoideta kellon mukaan ja koska hän voi kulkea äidin ja isän mukana, AP-vanhemmilla on paljon vapautta. Vauvanhoito on joustavampaa.
Kiintymysvanhemmuus ei ole vauvan pilalle hemmottelua. Vanhemmat saavat usein kuulla väitteitä siitä, että he hemmottelevat vauvan pilalle tai että vauva manipuloi koko perhettä. Kiintymysvanhemmuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapselle annettaisiin kaikki, mitä hän ikinä pyytää. Se tarkoittaa vain sitä, että vauvan ja lapsen tarpeisiin vastataan sopivasti, riittävästi. Tämä tarkoittaa, että vanhempien on tiedettävä, milloin sanoa kyllä ja milloin sanoa ei. Searsit kirjoittavat: Joskus vanhemmat sekoittavat sen, että lapselle on annettava kaikki mitä hän tarvitsee, siihen, että lapselle olisi annettava kaikki mitä hän haluaa, ja tämä on haitallista. Vanhempien on osattava erottaa lapsen tarpeet ja halut toisistaan. Vauva-aikana (ainakin ensimmäisen puolen vuoden ajan) lapsen tarpeet ja halut ovat kuitenkin vielä yhtä: vauva ei osaa manipuloida perhettä.
Kiintymysvanhemmuus ei myöskään tarkoita samaa kuin vapaa kasvatus, jossa kaikki käy. Se, ettei harrasta ankaraa autoritääristä kasvatusta, jossa vanhempi kontrolloi kaikkea, ei tarkoita sitä, ettei rajoja asetettaisi ollenkaan.
AP-äitiys ei ole marttyyriäitiyttä. Koska side äidin ja lapsen välillä on luonnollisen vahva, äideille vapautuu myös paljon energiaa muuhun tekemiseen. Äidit voivat jakaa huomiotaan myös työlle, projekteille tai muille lapsille, ja he tietävät, että voivat luottaa omaan herkkyyteensä vauvan suhteen: heidän on helppo keskittyä taas vauvaan, kun tarve vaatii. Äitien on myös tärkeää järjestää itselleen hengähdystaukoja vauva-aikana ja varoa uuvuttamasta itseään.
Kiintymysvanhemmuus ei ole raskasta. Vanhemmuus on toki erilaista kuin entinen elämä, jossa ehkä on eletty vain itseä varten. Vanhemmuus on antamista: vanhemmat ovat antajia, lapset ottajia. Mutta kiintymysvanhemmuus saa aikaan sen, että myös lapset antavat takaisin enemmän: vanhemmat oppivat nauttimaan lapsestaan ja luottavat enemmän itseensä vanhempina. Kiintymysvanhemmuus on pitkällä tähtäimellä itse asiassa helpoin tapa hoitaa lapsia. Raskainta vanhemmuudessa on, Searsit kirjoittavat, se tunne, että ei tiedä mitä vauva haluaa, ei tiedä, miten täyttää vauvan tarpeet. Kun tuntee vauvansa, vanhemmuus ei ole ollenkaan niin uuvuttavaa.
Kiintymysvanhemmuus ei ole tiukkaa. Se ei jakele ohjeita tyyliin älä koskaan tee näin tai tee aina tällä tavalla. AP-äidit puhuvat, että vauvan ja äidin välillä on flow tunteiden ja ajatusten virtaus, joka auttaa äitiä tekemään kulloiseenkin tilanteeseen sopivat ratkaisut.
Kiintymysvanhemmuus ei tee lapsista yliriippuvaisia vanhemmistaan. Omistavat vanhemmat häärivät huolestuneina koko ajan lapsen ympärillä, tekevät kaiken lapsen puolesta koska ovat itse epävarmoja ja huolissaan. Tällaisen vanhemman lapsesta voi tulla takertuva, riippuvainen vanhemmistaan. Kiintymysvanhemmuus ei ole tällaista. AP-vanhemmat ymmärtävät, milloin on oikein, että lapsi vaikkapa turhautuu vähän tai kamppailee jonkin pienen ongelman kanssa tällainen kasvattaa lasta. Hyvä kiintymyssuhde edistää lapsen kehitystä, sen sijaan pitkitetty riippuvaisuus vanhemmista hidastaa kehitystä.
Kiintymysvanhemmuus ei ole hörhöilyä. Älä usko, että AP on jokin maaemojen takaisin luontoon -kultti! Minun vastaanotoillani käy kaikenlaisia äitejä, jotka toteuttavat kiintymysvanhemmuutta, aina yksinhuoltaja-teiniäideistä yritysjohtajiin, Bill Sears kirjoittaa.
Sears kumoaa muutamia vääriä käsityksiä. Esimerkiksi:
Myytti: AP-äitiys sopii vain kotiäideille.
Fakta: Ei lainkaan. Kiintymysvanhemmuus on vielä tärkeämpää silloin, kun äiti on töissä kodin ulkopuolella.
Myytti: Kiintymysvanhemmuus tekee vauvasta takertuvan ja riippuvaisen.
Fakta: Ei pidä paikkaansa, päinvastoin: se vähentää takertuvuutta ja riippuvaisuutta.
Myytti: Olet huono äiti, jos et toteuta kiintymysvanhemmuutta.
Fakta: Roskaa. AP:ssa on kyse kiintymyssuhteen luomisesta äidin ja vauvan välille, ei mistään mekaanisesta hyvä äiti -suorituslistan täyttämisestä! Esimerkiksi vauvan kanssa samassa sängyssä nukkuminen ei sovi kaikille, eikä se tee äidistä sen huonompaa. Baby B -kohdat ovat valinnaisia apuvälineitä, joiden avulla pystytään vahvistamaan kiintymyssuhdetta.
Me uskomme, että kiintymysvanhemmuus suojaa lapsia monilta sosiaalisilta ja emotionaalisilta ongelmilta, jotka saastuttavat yhteiskuntaamme. Se, miten hoidat lapsiasi hänen ensimmäisinä elinvuosinaan, todella vaikuttaa siihen, millaisia aikuisia heistä tulee, Bill ja Martha kirjoittavat kirjan alkuluvussa. He jatkavat: Kiintymysvanhemmuus on käytäntö, jota monet vanhemmat noudattaisivat ilman muuta, jos heillä olisi luottamusta ja tukea seurata omaa intuitiotaan.
Kiintymysvanhemmuus ei ole mikään tiukka sääntöjen kokoelma. Se on pikemminkin asenne, joka ulottuu koko lastenkasvatukseen. Silti tietyt käytännöt ovat yleisiä AP-vanhemmilla, koska ne ovat kelpo työkaluja hyvän kiintymyssuhteen pohjan rakentamiseen. Searsit esittelevät seitsemän työkalua, englanniksi ne ovat The Baby Bs.
Birth Bonding: syntymän jälkeinen siteen muodostuminen. Äidin ja vauvan side alkaa muodostua heti syntymän jälkeen, ja vauvan elämän ensimmäiset päivät ovat erityisen herkkää aikaa. Äidin ja vauvan kiintymyssuhteella on myös biologinen (hormonaalinen) pohja, ja se alkaa muodostua, kun he viettävät paljon aikaa yhdessä ensimmäisinä yhteisinä päivinä.
Breastfeeding: imetys. Imetys on upea tapa oppia tuntemaan oma lapsi: me kutsumme sitä vauvan lukemiseksi, Searsit kirjoittavat. Jotta imetys onnistuisi, äidin on opittava vastaamaan vauvan viesteihin, ja se on ensimmäinen askel luottamuksellisen suhteen muodostumisessa. Fyysinen läheisyys on vauvalle tärkeää. Imetys myös nostattaa äitihormonien, prolaktiinin ja oksitosiinin, määrää ja ne puolestaan tuovat äidille rentoutuneemman, rauhallisemman olon.
Babywearing: vauvan kantaminen. Kantaminen on monin tavoin hyväksi vauvan kehitykselle. Kantaminen lisää myös äidin herkkyyttä vauvan viestejä kohtaan. Koska vauvasi on lähelläsi, opit tuntemaan hänet paremmin.
Bed sharing: vauvan lähellä nukkuminen. Yöllinen vanhempien läheisyys voi auttaa levottomasti nukkuvia lapsia nukkumaan paremmin.
Belief in babys cries: vauvan itku on vauvan kieltä. Itku on signaali, ja vanhemman on vastattava siihen. Mitä herkemmin vastaat, sitä paremmin vauva oppii luottamaan vanhempiinsa ja omaan kykyynsä kommunikoida.
Balance and boundaries: tasapaino ja rajat. On muistettava huolehtia itsestään, omasta jaksamisestaan, ja parisuhteestaan. Ne ovat kaiken vanhemmuuden perusta.
Beware of baby trainers: varo hyvää tarkoittavia neuvoja, koska ne ovat usein vääriä. Huudata sitä pari yötä, laadi sille aikataulu, älä pidä sitä niin paljon sylissä, hemmottelet sen pilalle... Tällaiset neuvot kannattaa jättää huomiotta.
Nämä työkalut tekevät vanhemmista herkempiä ja vastaanottavaisempia vauvan viesteille: vanhemmat oppivat täyttämään vauvan tarpeet paremmin. Vanhemmat oppivat tuntemaan ja arvostamaan vauvaansa omana pienenä persoonanaan. He ovat itse asiantuntijoita oman lapsensa suhteen.
