Uskallanko jättää vauvan isälle hoitoon?

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
"vieras"
Tilanne olis tämmöinen: tarttis jättää 6kk vauva isälle hoitoon ens viikolla pariksi tunniksi kun itsellä olis hammaslääkäri.

Muuten ei olisikaan mitään ongelmaa, mutta varsinkin nyt olen huomannut että isällä on toooodella lyhyt pinna vauvan suhteen. Jos ei vauva viihdy yksikseen leikkimatolla tai sylissä sohvalla kun isä pelaa pleikkaa niin hermo napsahtaa lähestulkoon heti. Ei normaalistikaan juuri osallistu vauvan hoitoon. Saattaa huutaakin vauvalle. Syöttää kyllä jos on nälkä, mutta jos ei auta, niin laittaa vauvan sänkyyn ja jättää sinne huutamaan. Ja nyt on tyttö ollut entistä huonommalla tuulella kun on ilmeisesti hampaita tulossa.

En haluaisi vauvaa jättää, jos eivät pärjääkään, muita en saa hoitoavuksi. Eli jätänkö vauvan isän hoitoon vai perunko koko hammaslääkärin? Auttakaa, mitä itse tekisitte?
 
Olette ilmeisesti eronneet ja vauva on ollut tosi vähän isänsä kanssa, jos isän kanssa jääminen on isälle hoitoon jättämistä?

Mun mielipide on se, että jos ei uskalla/voi jättää vauvaa/lasta isänsä kanssa, niin kyseessä ei ole mikään isä edes...

Mä jättäisin kyllä tuossa tilanteessa. Eiköhän ne pärjää kun on pakko.
 
  • Tykkää
Reactions: soja
Ei teillä hyvin mene, jos tälläistä pitää miettiä. Ihanko oikea parisuhde teillä on?

No teillä on kyllä aikaa opetella yhdessä lastenhoitoa - jätä vauva vaikka heti isän hoteisiin - pakkohan isän on alkaa lastenhoitoa opetella.

Parissa tunnissa ei toki ehdi mikään katastrofi tulla. Oikeasti.
 
"Mie vaan"
Mulla on ollut vauva mukana hammaslääkärissä. Mies kun on ollut tuolloin töissä. Pakota se harjoittelemaan oloa vauvan kanssa ja lyki vauva miehelle kun se huutaa täysillä, jos mies reagoi huutaen tai hyläten niin otat itse vauvan ja etsit itsellesi miehen ja jätä pojankoltiaisen yksinään pelaamaan.
 
  • Tykkää
Reactions: zenn
"vieras"
Keskustelisin vakavasti isän kanssa tästä asiasta. Että aikooko hän jatkossa osallistua hoitoon vai ei. En kyllä jättäisi lasta tuossa tilanteessa hänelle, jos vaan lykkää sen johonkin huutamaan!
 
"vieras"
Jos mies huutaisi 6 kk ikäiselle vauvalle, niin käskisin painua helvettiin ja ihan ******** äkkiä, jos siis asuttaisiin yhdessä.

Mulle tuo huutaminen tuon ikäiselle olisi hälytysmerkki, samoin se jos jättää sänkyyn huutamaan.

En ole varma, uskaltaisinko itse jättää keskenään. Kerrotun perusteella luultavasti en, mutta ap tuntee varmaan ihmisen paremmin.
 
"Annika"
Se ei oo sun vauva, se on teidän yhteinen lapsi. Sun miehen ihan yhtä paljon ku sunkin. Ei isä oo mikään lastenvahti vaan isä. Sun vaan ilmeisesti täytys saada se ukkos tajuamaan se myös. Mitä hemmettiä sä teet semmosella miehellä joka ei voi omaa lastaan hoitaa muutamaa tuntia?
 
"vieras"
Ihan yhdessä ollaan ja asutaan. Mies käy kauempana töissä joten on hyvin vähän kotona... Mutta kaipa se on alettava vain kylmästi opettamaan että ovat kahdestaankin välillä.
 
"vieras"
Täh, siis tollainen mieskö on lapsesi isä? Kannattaa pyrkii valitsemaan mies joka haluaa olla isä myös huonoina hetkinä. Ihan varmasti jättäisin, mutta pleikan veisin siksi aikaa hoitoon.
 
No huh, jos jättää lapsen huutamaan/huutaa vauvalle! En jättäis todellakaan,m enkä asuis noin tunnekylmän ihmisen kanssa samassa taloudessa. Tajuatko, ettei se kärsivällisyys ainakaan siitä kasva, kun lapsi kasvaa, muutaman vuoden ikäinen osaa jo pirutakkin, niin mitä isä tekee sitten. Lyö?

Normaalisti ihmisellä herää hoivavietti ja varsinkin vauvan kanssa ollaan kärsivällisiä. Huumeongelma, piriä?
 
"pinja"
Mä en kyllä uskaltaisi tuollaisen ihmisen hoiviin vauvaa jättää. Vauvan elämän tuhoamiseen tai jopa tappamiseen riittää yksi kerta, kun "vähän" hermostuksissaan ravistelee lasta liian kovaa.

En tahdo miestä tuntematta häntä tuomita. Voi olla, että uusi elämäntilanne on hänelle pelottava ja vieras. Tähän voi olla monta syytä. En jättäisi omaa alle vuoden ikäistä lastani kokeilukappaleeksi sellaiselle henkilölle, joka kovin usein lapselle ärähtelee ja "napsahtelee". Oli se henkilö sitten lapsen isä tai ei.
 
"pinja"
Äh, koen tarvetta lisäselitykselle, ihan kun äskeinen viesti olisi puutteellinen, mutta mun mielestä tätä asiaa ei suomessa oteta kauhean tosissaan. Monessa muussa maassa kampanjoidaan aktiivisesti ravistelutapauksia vastaan ja muistutetaan, että on ihan ok sanoa ettei osaa tai jaksa ja tarvitsee apua. Nyt tässä ollaan minusta liian ärhäkkäästi vaatimassa ihmiseltä jotain sellaista, johon hän ei välttämättä kykene. Sen sijaan, että paheksuttaisiin ja halveksuttaisiin niin olisi loistavaa, jos keksisimme tavan auttaa sellaisia vanhempia jotka eivät ihan itsestään siihen oikeaan rooliin solahda.
 
"vieras"
Häh, teillä on ollut 6 kk aikaa opetalla vauvan hoitoa!!!

Oot mennyt hankkimaan lapsen jonkun idiootin kanssa. Varmasti tosi ihana ja täydellinen mies muuten, mutta huutaa vauvalla eikä ole kasvanut aikuiseksi, jepjep.
 
varma
No uskoisin, että isä pärjää. Hänellä voi vauvan kanssa mennä jopa paremmin, kun ovat kahdestaan. Isästä voi olla oikeasti stressavaa, jos hän on epävarma muutenkin ja joku vielä katsoo tätä vieressä. Jos mies on ihan normaali, niin aivan varmasti hän pärjää.
 
No uskoisin, että isä pärjää. Hänellä voi vauvan kanssa mennä jopa paremmin, kun ovat kahdestaan. Isästä voi olla oikeasti stressavaa, jos hän on epävarma muutenkin ja joku vielä katsoo tätä vieressä. Jos mies on ihan normaali, niin aivan varmasti hän pärjää.
Vauvalle huutava ja vauvan sänkyyn hylkäävä ihminen ei minusta ole normaali... Oisko huume/peliriippuvuus, joka on elämän tärkein asia. Ja jos äiti miettii uskaltaako, niin se jo kertoo paljon. Hanki lapselle hoitaja ja mies joka pystyy normaaliin vuorovaikutukseen.
 
Mä en uskaltais jättää. Mun mies on yleisesti äkkipikainen mutta ei koskaan vauvan/pienen lapsen kanssa. Niiden kanssa sillä riittää kärsivällisyys vaikka huutaisivatkin tms. Jos sun miehes huutaa pienelle 6kk vauvalle niin en kyllä uskaltais jättää. Entä jos se hermostuu täysillä ja tekee vauvalle jotain??
 
"vieras"
Ovat kyllä olleet kaksistaan kun olen lyhyellä kauppareissulla ollut. Yleensä ovat hyvin pärjänneet kun olen vauvan lähtiessä syöttänyt tai laittanut päikkäreille. Uskon kyllä että osaa hoitaa jos vain haluaa, mutta lyhyt on vaan isällä pinna... :(

Puhuinkin asiasta isän kanssa, ja sanoi että ei vain keksi miten voi lasta auttaa niin laittaa sen vaan sänkyyn kun ei muuta keksi. Ja on vain sitä mieltä että äiti nyt vaan on niin korvaamaton. Ajattelee, että helpottaa sitten kun ei ole enää niin äidistä (tissistä) riippuvainen. Kai se lapsikin sen aistii, että isä on epävarma/pahalla päällä. P* juttu ja kyllä ketuttaa!

Voi olla hieman sekavaa tekstiä mutta ei vaan ajatus oikeen kulje...
 
Ei ole tullut tämän 6 kk:n aikan "opettaa" miestä olemaan vauvan kanssa? Entä sitten kun lapsi lähtee liikkeelle ja vaatii vielä enemmän huomiota taai kun lapselle tulee uhmaikä? Oletko sinä se joka on lapsen kanssa 24/7/52 koko lapsen elmän ajan? Ja isä leikkii isää n. puoli tuntia päivässä?

Good for you!
 

Yhteistyössä