Uskotko holokaustiin?

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
No ainakin osin se oli selkeästi järjestelmällistä.
Mikä oli?
Sun pitäisi ensin jotenkin edes pystyä todistaan joukkotuhonta ja sitten voisit yrittää todistaa vielä sen järjestelmällisyyden.

Se jos WW2 aikana kuoli jokunen miljoona juutalaista on ihan "luonnolinen" asia, koska sodassa kuoli noin 80 miljoonaa ihmistä ja näistä isoin osa euroopassa, jossa sattumoisin asui myös suurin osa juutalaisista.
 
Mikä oli?
Sun pitäisi ensin jotenkin edes pystyä todistaan joukkotuhonta ja sitten voisit yrittää todistaa vielä sen järjestelmällisyyden.

Se jos WW2 aikana kuoli jokunen miljoona juutalaista on ihan "luonnolinen" asia, koska sodassa kuoli noin 80 miljoonaa ihmistä ja näistä isoin osa euroopassa, jossa sattumoisin asui myös suurin osa juutalaisista.
No pohdi sä sitä.

Mä pysyn kannassani.
 
Holodomor
Holodomor

Ohikulkijat eivät enää kiinnitä huomiota ruumiisiin Harkovan kaduilla vuonna 1933.
Holodomor (ukr. Голодомор) oli Ukrainassavuosina 1932–1933 raivonnut Neuvostoliitonaiheuttama nälänhätä, jossa kuoli eri arvioiden mukaan 3–14 miljoonaa[1][2]ukrainalaista. Erilaisia lukuja on esitetty muun muassa joukkotiedotusvälineissä ja julkisissa väittelyissä. Uhrien määrästä ei ole päästy yksimielisyyteen, ei myöskään siitä, oliko kyse kansanmurhasta, joksi muun muassa Ukrainan kansallismieliset poliitikot sitä vaativat nimitettävän. Kansanmurhaksi tapahtuman on tunnustanut parikymmentä valtiota.

Vaikka ukrainalaisen diasporan ja kansallismielisen älymystön edustajien mukaan kyse oli nimenomaan Ukrainan kansallisuutta ja ukrainalaista nationalismiavastaan suunnatusta hyökkäyksestä, esiintyi samanaikaisesti nälänhätää myös muualla Neuvostoliitossa. Siksi nimitys holodomor, ’nälällä tappaminen’, on kiistanalainen. Vuosien 1932–1933 nälänhädästä vaiettiin Neuvostoliitossa perestroikaan saakka. Läntiset Neuvostoliitossa vierailleet toimittajat eivät myöskään kertoneet tapahtuneesta länsimaissa.

Josif Stalin ja muu neuvostojohto saattoi kokea ukrainalaisen nationalismin uhaksi, sillä Ukraina oli väkiluvultaan ja luonnonvaroiltaan Neuvostoliiton toiseksi tärkein neuvostotasavalta Venäjän jälkeen. Holodomor aiheutui, kun kommunistit varastivat maatalousväestön siemenviljan. Holodomorin aikana esiintyi kannibalismia, ja vähäisenkin ruokamäärän varastaminen vastaperustetuilta kollektiivimaatiloiltamerkitsi kuolemanrangaistusta.

Holodomorin aikana Neuvostoliiton viljanvienti länsimaihin moninkertaistui, kun ukrainalaisten siemenvilja otettiin valtion haltuun.[3] Neuvostoliittolaisen virallisen historiankirjoituksen mukaan rikkaat talonpojat eli kulakit ”sabotoivat” maatalouden kollektivisointia.[4]

Monille Ukrainassa asuville ukrainalaisille tieto nälänhätäkatastrofista tuli vasta Ukrainan itsenäistyttyä 1991. Erityisesti kansallismielinen presidentti Viktor Juštšenkonosti asian esille ja pyrki hankkimaan sille kansainvälistä tunnustusta kansanmurhana. Lisäksi Ukrainassa säädettiin laki, joka kielsi asian kyseenalaistamisen.[1] Kysymys myös hiersi Venäjän federaation ja Ukrainan tasavallan välejä.lähde?

Juštšenkon seuraaja, erottamisensa jälkeen vuonna 2014 Venäjälle paennut[5] Viktor Janukovytš on kieltänyt, että kyse oli kansanmurhasta, ja nimittänyt sitä neuvostokansan yhteiseksi tragediaksi.[6]

Euroopan parlamentti hyväksyi lokakuussa 2008 päätöslauselman, jossa se ”tunnustaa holodomorin (Ukrainan vuosien 1932–1933 keinotekoisen nälänhädän) järkyttäväksi rikokseksi Ukrainan kansaa ja ihmisyyttä vastaan”.[7]

Neuvostoliiton poliitikko Lazar Kaganovitšehdotti Stalinille maatalouden kollektivisoinnin ja ukrainalaisten kansanmurhan yhdistämistä, jotta paikallisten kommunismin vastustus saataisiin rikottua. Kaganovitš oli itse syntynyt Ukrainassa.[8]

Läntiset mediat jättivät holodomorin raportoimatta. The New York Times -lehden Moskovan-toimituksen päällikkö Walter Duranty jätti holodomorin raportoimatta.[9]Duranty tarjosi lännelle vääristellyn lausunnon:

»There is no actual starvation or death from starvation, but there is widespread mortality from diseases due to malnutrition.»
(Walter Duranty. The New York Times. 31. maaliskuuta 1933.)

Vuonna 1933 nälänhädän ollessa pahimmillaan Yhdysvallat virallisesti tunnusti Neuvostoliiton valtion. Vuonna 1934 Neuvostoliitosta tuli Kansainliiton jäsen.[10]


Viljan pakko-otot ja sanktiotMuokkaa

Vuonna 1930 valtio pakko-otti 30 % Ukrainan sadosta. Vaikka sadot pienenivät, vuonna 1931 pakko-otto oli 41,5 %, mikä vei tuotantojärjestelmän sekasortoon. Viljelijät yrittivät kätkeä viljaa ja puolue lähetti paikalle iskuprikaateja kiduttamaan viljelijöitä, jotta viljaa löydettäisiin. Tilanteen pahentuessa elokuussa 1932 Molotov raportoi politbyroolle, että ”todellinen nälänhädän uhka” on käsillä, mutta ehdotti silti viljan pakko-ottoa mihin hintaan hyvänsä.[11]

Stalinin mukaan nälkä oli oikeudenmukainen rangaistus ”lakkoilusta ja sabotaasista” neuvostovaltaa vastaan. Viljan löytämiseksi naisten jalkoja ja hameita valeltiin paloöljyllä, ja sytytettiin ja sammutettiin toistuvasti. Kolhoosilaisia riisuttiin kylmään palelemaan tai pakotettiin kuumille liesille, valeteloitettiin. Tästä raportoineelle kuuluisalle kirjailijalle Stalin vastasi, että tämä väärinkäytös, ”pieni vika koneistossamme”, pitää selvittää mutta tämä maataloustyöläisten lakko on sabotaasia neuvostovaltaa vastaan ja jättää työläiset ja puna-armeijan leivättä. Se, että ”sabotaasi oli ... näennäisen rauhanomaista” ei Stalinin mukaan muuttanut asiaa miksikään, eikä hän suostunut lähettämään elintarvikeapua vaan vei yhä pakko-otettua vehnää ulkomaille 1 800 000 tonnia, vaikka kommunistisen puolueen aluekomitea oli takavarikoinut jopa siemenviljan. Tavoitteista jääneille tiloille tehtiin öisiä iskuja, joissa jokainen ”taivuteltiin” toteuttamaan tavoitteensa ja viimeisen jälkeen aloitettiin uudestaan ensimmäisestä.[11]

Yli 125 000 ihmistä tuomittiin ”tähkälain” perusteella ”sosialistisen omaisuuden varastamisesta”, yleensä muutamasta pellolta otetusta vehnän- tai rukiintähkästä. Vähimmäisrangaistus oli kymmenen vuotta vankileiriä, ja 5 400 näistä ”rikollisista” tuomittiin kuolemaan. Muistakin syistä maatyöläisiä vangittiin, esimerkiksi Balasevon vankilassa oli väkeä viisinkertaisesti vankipaikkoihin nähden. Arviolta 15 % ukrainalaisista vietiin oikeuden eteen
 
vierailija
Tottahan se on, arviot vain on erlilaisia, että paljonko tapettiin. Realisesti puhutaan jostaan 4-6 miljoonaa. Kaikki ei ollut juutalaisia, se monella unohtuu. Mannet, vammaiset yms. eliminoitiin myös. Paljonko venäläisiä sotavankeja tapettiin, sitä ei tiedä kukaan, miljoonia kuitenkin.

Nämä ei ole uskonasioita, vaan faktaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
vierailija
Holodomor

Ohikulkijat eivät enää kiinnitä huomiota ruumiisiin Harkovan kaduilla vuonna 1933.
Holodomor (ukr. Голодомор) oli Ukrainassavuosina 1932–1933 raivonnut Neuvostoliitonaiheuttama nälänhätä, jossa kuoli eri arvioiden mukaan 3–14 miljoonaa[1][2]ukrainalaista. Erilaisia lukuja on esitetty muun muassa joukkotiedotusvälineissä ja julkisissa väittelyissä. Uhrien määrästä ei ole päästy yksimielisyyteen, ei myöskään siitä, oliko kyse kansanmurhasta, joksi muun muassa Ukrainan kansallismieliset poliitikot sitä vaativat nimitettävän. Kansanmurhaksi tapahtuman on tunnustanut parikymmentä valtiota.

Vaikka ukrainalaisen diasporan ja kansallismielisen älymystön edustajien mukaan kyse oli nimenomaan Ukrainan kansallisuutta ja ukrainalaista nationalismiavastaan suunnatusta hyökkäyksestä, esiintyi samanaikaisesti nälänhätää myös muualla Neuvostoliitossa. Siksi nimitys holodomor, ’nälällä tappaminen’, on kiistanalainen. Vuosien 1932–1933 nälänhädästä vaiettiin Neuvostoliitossa perestroikaan saakka. Läntiset Neuvostoliitossa vierailleet toimittajat eivät myöskään kertoneet tapahtuneesta länsimaissa.

Josif Stalin ja muu neuvostojohto saattoi kokea ukrainalaisen nationalismin uhaksi, sillä Ukraina oli väkiluvultaan ja luonnonvaroiltaan Neuvostoliiton toiseksi tärkein neuvostotasavalta Venäjän jälkeen. Holodomor aiheutui, kun kommunistit varastivat maatalousväestön siemenviljan. Holodomorin aikana esiintyi kannibalismia, ja vähäisenkin ruokamäärän varastaminen vastaperustetuilta kollektiivimaatiloiltamerkitsi kuolemanrangaistusta.

Holodomorin aikana Neuvostoliiton viljanvienti länsimaihin moninkertaistui, kun ukrainalaisten siemenvilja otettiin valtion haltuun.[3] Neuvostoliittolaisen virallisen historiankirjoituksen mukaan rikkaat talonpojat eli kulakit ”sabotoivat” maatalouden kollektivisointia.[4]

Monille Ukrainassa asuville ukrainalaisille tieto nälänhätäkatastrofista tuli vasta Ukrainan itsenäistyttyä 1991. Erityisesti kansallismielinen presidentti Viktor Juštšenkonosti asian esille ja pyrki hankkimaan sille kansainvälistä tunnustusta kansanmurhana. Lisäksi Ukrainassa säädettiin laki, joka kielsi asian kyseenalaistamisen.[1] Kysymys myös hiersi Venäjän federaation ja Ukrainan tasavallan välejä.lähde?

Juštšenkon seuraaja, erottamisensa jälkeen vuonna 2014 Venäjälle paennut[5] Viktor Janukovytš on kieltänyt, että kyse oli kansanmurhasta, ja nimittänyt sitä neuvostokansan yhteiseksi tragediaksi.[6]

Euroopan parlamentti hyväksyi lokakuussa 2008 päätöslauselman, jossa se ”tunnustaa holodomorin (Ukrainan vuosien 1932–1933 keinotekoisen nälänhädän) järkyttäväksi rikokseksi Ukrainan kansaa ja ihmisyyttä vastaan”.[7]

Neuvostoliiton poliitikko Lazar Kaganovitšehdotti Stalinille maatalouden kollektivisoinnin ja ukrainalaisten kansanmurhan yhdistämistä, jotta paikallisten kommunismin vastustus saataisiin rikottua. Kaganovitš oli itse syntynyt Ukrainassa.[8]

Läntiset mediat jättivät holodomorin raportoimatta. The New York Times -lehden Moskovan-toimituksen päällikkö Walter Duranty jätti holodomorin raportoimatta.[9]Duranty tarjosi lännelle vääristellyn lausunnon:

»There is no actual starvation or death from starvation, but there is widespread mortality from diseases due to malnutrition.»
(Walter Duranty. The New York Times. 31. maaliskuuta 1933.)

Vuonna 1933 nälänhädän ollessa pahimmillaan Yhdysvallat virallisesti tunnusti Neuvostoliiton valtion. Vuonna 1934 Neuvostoliitosta tuli Kansainliiton jäsen.[10]


Viljan pakko-otot ja sanktiotMuokkaa

Vuonna 1930 valtio pakko-otti 30 % Ukrainan sadosta. Vaikka sadot pienenivät, vuonna 1931 pakko-otto oli 41,5 %, mikä vei tuotantojärjestelmän sekasortoon. Viljelijät yrittivät kätkeä viljaa ja puolue lähetti paikalle iskuprikaateja kiduttamaan viljelijöitä, jotta viljaa löydettäisiin. Tilanteen pahentuessa elokuussa 1932 Molotov raportoi politbyroolle, että ”todellinen nälänhädän uhka” on käsillä, mutta ehdotti silti viljan pakko-ottoa mihin hintaan hyvänsä.[11]

Stalinin mukaan nälkä oli oikeudenmukainen rangaistus ”lakkoilusta ja sabotaasista” neuvostovaltaa vastaan. Viljan löytämiseksi naisten jalkoja ja hameita valeltiin paloöljyllä, ja sytytettiin ja sammutettiin toistuvasti. Kolhoosilaisia riisuttiin kylmään palelemaan tai pakotettiin kuumille liesille, valeteloitettiin. Tästä raportoineelle kuuluisalle kirjailijalle Stalin vastasi, että tämä väärinkäytös, ”pieni vika koneistossamme”, pitää selvittää mutta tämä maataloustyöläisten lakko on sabotaasia neuvostovaltaa vastaan ja jättää työläiset ja puna-armeijan leivättä. Se, että ”sabotaasi oli ... näennäisen rauhanomaista” ei Stalinin mukaan muuttanut asiaa miksikään, eikä hän suostunut lähettämään elintarvikeapua vaan vei yhä pakko-otettua vehnää ulkomaille 1 800 000 tonnia, vaikka kommunistisen puolueen aluekomitea oli takavarikoinut jopa siemenviljan. Tavoitteista jääneille tiloille tehtiin öisiä iskuja, joissa jokainen ”taivuteltiin” toteuttamaan tavoitteensa ja viimeisen jälkeen aloitettiin uudestaan ensimmäisestä.[11]

Yli 125 000 ihmistä tuomittiin ”tähkälain” perusteella ”sosialistisen omaisuuden varastamisesta”, yleensä muutamasta pellolta otetusta vehnän- tai rukiintähkästä. Vähimmäisrangaistus oli kymmenen vuotta vankileiriä, ja 5 400 näistä ”rikollisista” tuomittiin kuolemaan. Muistakin syistä maatyöläisiä vangittiin, esimerkiksi Balasevon vankilassa oli väkeä viisinkertaisesti vankipaikkoihin nähden. Arviolta 15 % ukrainalaisista vietiin oikeuden eteen
Tämä Ukrainan nälänhätä oli ihan uutta minulle.
 
vierailija
Kyllä siitä on ihan väistämättömät todisteet että silloin keskitysleireillä on poltettu miljoonia ihmisiä.
Missä nämä väistämättömät todisteet ovat?
Tottakai siellä on ruumiita poltettu, koska muuten KAIKKI olisivat kuolleet kulkutauteihin. Se mihin nämä poltetut ihmiset olivat kuolleet onkin täysin eri asia.
Yleensä kaikilla isoilla keskitysleireillä on ollut omat krematorionsa ihan jenkkilää myöten. Krematorio ja ruumiiden poltto ei ole todiste mistään holokaustista.
 

Yhteistyössä