Uusi paikkakunta

Olemme uusperhe , perheessä mun lähes aikuinen ja yksi murkkuikäien, ja meidän 2 yhteistä lasta. Takana on 1o yhteistä vuotta ennen pienten syntymää.Meillä sujui kaikki hyvin kunnes meidän yhteiset lapset syntyivät.Silloin esiintyi mustasukkaisuutta,koska tytöt kokivat että pienet olivat miehen lapsia ja heille ei enää ollut tilaa.Rakensimme talon ja muuttimme uudelle paikkakunnalle.Tytöt eivät viihtyneet, murkkuikäinen ei ole saanut ystäviä, tytöt jäivät haikailemaan entiselle paikkakunnalle.Akoi rajuja yhteydenottoja, tytöt yrittävät tavalla tai toisella ajaa meidät eroon.Vanhempi oikein yrittää mennä niin pitkälle että yrittää saada isäpuolen käymään kimppuunsa.Ne ajattelevat että jos me erotaan ne pääsevät takaisin vanhalle paikkakunnalle.Mies ei osaa olla aikuinen kun tytöt käy päälle, vaan kiukuttelee ja päästää suustaan mitävaan, esim saat painua kuusen alle asumaan siitä, tai mä heitän sut kohta portaista alas.Me ollaan käyty perheneuvolassa juttelemassa, mitään ei vaan auta.Olen niin hemmetin väsynty tähän sotaan ja kyllästyttää kun en saa oikeenlaista tukea meiheltä.
'Kysymys siis kuuluu, kuinka pitkälle pitäisi mennä lastensa hyvinvoinnin takia. Uhrata liittonsa ?Miten saada nämä asiat kuntoon ?
'Mistään ei tunnu olevan apua ? Murkkuikäisellä on ilmeisesti alkavaa masennusta..Tällä hetkellä elämää on yhtä helvettiä !
'Kiitän etukäteen vastauksista !
'

 

Moi

Aika ikävä tilanne teillä. Tuli mieleen et mites lasten biologinen isä, anuuko hän vanhalla paikkakunnalla ja onko mukana kuvioissa?Voisiko harkita lasten muuttamista sinne jos eivät halua kerran asua siellä uudella paikkakunnalla?

 

Moi

Aika ikävä tilanne teillä. Tuli mieleen et mites lasten biologinen isä, anuuko hän vanhalla paikkakunnalla ja onko mukana kuvioissa?Voisiko harkita lasten muuttamista sinne jos eivät halua kerran asua siellä uudella paikkakunnalla?

Ei onnistu.Lasten biologinen isä ei ole kuvioissa mukana, omasta halustaan.Kun erosimme hän oli uhkapeluri ja nähtiin nälkää.
En tiedä mikä tilanne tänään ( erosimme 13v sit) mutta en uskalla edes ajatella mitä voisi tapahtua. jos isä taas tulisi kuvioihin

 

No ompa teillä hankala tilanne jos ei kerran bioisäkään ole kuvioissa.No murkku ei kuitenkaan montaa vuotta enää kotona asu ja jos miestäsi kovasti rakastat niin en häntä menisi jättämään murkun takia sillä lapset jatkaa omaa elämää aikuisena ja aikuis ikä on jo tosiaan aika lähellä.Murkkuikäisen masennukseen pitäisi kuitenkin puuttua musta heti , voisiko hänen kanssaan suunitella opintoja niin että voisi muutaman vuoden sisään muuttaa itsekseen vanhalle paikkakunnalle?Se voisi tuoda valoa tunnelin päähän hänelle.Itse muutin kotoa pois 16 vuotiaan opiskelemaan ja ihan hyvin meni, tietysti se on ihan lapsesta kiinni voiko päästää. Siitä sun miehen käytöksestä on vaikea sanoa mitään jos ei hänelle mene puhe perille mut kyllähän sillekin olisi jotain tehtävä ettei hän niin "räiskyisi" lapsille.

 

Rakastan toki miestäni.Kaikki tunteet ja järkikin vaan tuntuu hukkuvan tähän sotaan.Koen että minulla on kaksi perhettä, tytöt ja mies ja pienet lapset....Molemmat kiskoovat mua eri suuntaan ja koen että hajoan palaseksi.Itsekin lähdin 16v maailmalle , mutta 19 on kovin lapsellinen ja koen että hänellä on vasta nyt se murrosikä.Olen itsekin miettinyt että joos jaksaisi muutaman vuoden vielä niin sit tämä tilannejo rauhoittuisi...