Uusperhe ja lapsettomuus

Mieheni on aiemmassa suhteessaan kärsinyt lapsettomuudesta (miehestä ei löytynyt lapsettomuuden aiheuttajaa), ja hän haluaa todella kovasti oman, biologisen lapsen. Minulla on jo lapsia, joille mies on ihana isäpuoli. Yhteisestä lapsesta on yhdessä haaveiltu, mutta miehelle se olisi ymmärrettävästi isompi asia. Nyt sitten on herännyt epäilys siitä, että minä en ehkä voisikaan enää saada lasta tai ainakin se olisi minulle suuri terveysriski. Asia on todella kipeä molemmille, ja epätietoisuus painaa(toki tilanne on selvityksessä). Itse suren eniten sitä, että voiko mies tulla koskaan aidosti onnelliseksi kanssamme ilman omaa,biologista lasta. Pitäisikö minun päästää mies jahtaamaan unelmaansa jonkun toisenkanssa, vaikka hän varmasti ensisijaisesti haluaisi löytää uusia unelmia ja onnea meidänkanssamme. Kuulisin mielelläni vastaavistakokemuksista ja neuvoja tilanteeseen.
 
Ole onnellinen niistä lapsista joita sinulla jo on. Ymmärrän kyllä mietteesi, koska painin saman asian kanssa. Miehelläni on lapsi, mutta minulla ei. Pystynkö jäämään lapsettomana suhteeseen, jossa olen se lapseton? En tiedä. Ehkä en. Aika näyttää...
 
Toki olenkin. Äärimmäisen onnellinen. Mutta mieltä kalvaa kysymys, riittääkö tämä onni ja isäpuolen rooli heidän elämässään miehelle, jolle lapsettomuus tulee nyt jo toistamiseen eteen suhteessa kipeästi naisen puolelta. Miehelle, joka itse pystyisi lapsen (testien mukaan) saamaan. Miten tähän pitäisi suhtautua?
 
Sepä se. Jos se ei riitä miehellenikään, edessä on ero, ja hän lähtenee etsimään sitä täydellisempää onnea toisaalta. Sillä riskillä toki, ettei sitä välttämättä löydä muualtakaan, ja menettää sitten tämän puolikkaankin. Haluaisin kuulla kokemuksia tällaisista valintatilanteista ja erilaisista valinnoista näissä.
 

Yhteistyössä