Elän avoliitossa mieheni kanssa minun ja lasteni omistamassa kodissa. Nuorempi poikani asuu kotona, vanhempi opiskelee ja käy viikonloppuisin kotona. Ongelmaksi välillemme ovat tulleet mieheni neljä aikuista lasta, joilla kaikilla on perheet ja myös lapsia, koiria, yms. pesuetta yhteensä siis omiani 2 ja mieheni puolelta 12. Aikuiset lapset tulevat ja menevät kodissamme miten lystäävät. Ilmeisesti isänsä kanssa sopivat jos muistavat, mutta minut ohitetaan mennen tullen sujuvasti. Ruoka, majoitus ja lomailu ovat itsestään selviä oikeuksia, vaikka minä kustannan koko lystin. Olen useita kertoja keskustellut mieheni kanssa asiasta ja sanonut että minulle tulee kertoa myös, koska vastaan taloudesta. Tätä on jatkunut jo 6 vuotta ja samaa rataa mennään edelleen. Juhlapyhät ovat pahimpia kun kaikkien on aina oltava meillä. Mieheni toteaa vain että luulin että hekin kuuluvat perheeseen.Tottakai kuuluvat, mutta sopiminen yhdessä asioista tuntuisi minusta reilulta kaikkia kohtaan.
Olenko jotenkin mielenvikainen kun odotan että minulle tulee myös kertoa ja mielellään myös sopia suoraan kanssani, jos meille tullaan esim. viikoksi asumaan? Minusta tuntuu että minä olen se joka ei kuulu perheeseen. Toivon asiallisia HYVIÄ neuvoja. En ole lasteni isää jättänyt, kuolema hänet korjasi luotamme, enkä myöskään toisen omaan kajonnut. Saarnaajat älköön vaivautuko.
Olenko jotenkin mielenvikainen kun odotan että minulle tulee myös kertoa ja mielellään myös sopia suoraan kanssani, jos meille tullaan esim. viikoksi asumaan? Minusta tuntuu että minä olen se joka ei kuulu perheeseen. Toivon asiallisia HYVIÄ neuvoja. En ole lasteni isää jättänyt, kuolema hänet korjasi luotamme, enkä myöskään toisen omaan kajonnut. Saarnaajat älköön vaivautuko.