Miehelläni on entisestä avioliitosta kolme poikaa, kaksi murkkua ja yksi kympin täyttänyt. Pojat asuvat meidän kanssa ja äitiään he näkevät muutaman kerran kuussa koska hän asuu muualla päin Suomea.
Meillä menee erinomaisesti, rakastan miestäni ja pidän lapsista. Konkkaronkka oli ollut keskenään kaksi vuotta äitin lähdön jälkeen kunnes tapasimme mieheni kanssa. Joten pojat osaavat arvostaa naista talossa
huom ei äitipuolta vaan .. noh tätiä =)
Ongelma on se että tahtoisin yhteisen lapsen mutta mieheni pelkää että heidät jälleen jätetään. Itselläni ei ole lapsia ja vauvavietti on kasvanut isoksi tämän perheen myötä. Joskus mies on sanonut että olishan se kiva ja et jos vahinko tapahtuisi niin olisi iloinen. En vain millään pysty jättämään ehkäisyä pois "vahingossa" Olen kyllä sitäkin ajatellut :ashamed: . Olen jopa ajatellut että hukkaanko elämäni toisten lasten kanssa, voisinko kuitenkin löytää ns oman perheen, että en joutuisi katsomaan kuinka juhlapäivinä lapset lähtevät iloisina pois kotoa äitinsä luo.. Olen kateellinen ja pelkään katkeroituvani. Olen 35-vuotias.
Meillä menee erinomaisesti, rakastan miestäni ja pidän lapsista. Konkkaronkka oli ollut keskenään kaksi vuotta äitin lähdön jälkeen kunnes tapasimme mieheni kanssa. Joten pojat osaavat arvostaa naista talossa
huom ei äitipuolta vaan .. noh tätiä =) Ongelma on se että tahtoisin yhteisen lapsen mutta mieheni pelkää että heidät jälleen jätetään. Itselläni ei ole lapsia ja vauvavietti on kasvanut isoksi tämän perheen myötä. Joskus mies on sanonut että olishan se kiva ja et jos vahinko tapahtuisi niin olisi iloinen. En vain millään pysty jättämään ehkäisyä pois "vahingossa"
Olen kyllä sitäkin ajatellut :ashamed: . Olen jopa ajatellut että hukkaanko elämäni toisten lasten kanssa, voisinko kuitenkin löytää ns oman perheen, että en joutuisi katsomaan kuinka juhlapäivinä lapset lähtevät iloisina pois kotoa äitinsä luo.. Olen kateellinen ja pelkään katkeroituvani. Olen 35-vuotias.