Uusperhekuvio kui kaunareista.

Kannattaako edes yrittää?
- miesystävällä lapsia kahden exän kanssa (huonot välit)
- itselläni lapsia yhden exän kanssa
(huonot välit)
- omalla exällä myös lapsi suhteesta, joka päättyi nyt.
-muista kuviosta en tiedä.

Pitäskö vaan olla se järkevin ja kävellä pois?
Olla yksin lasten kanssa, ikuisesti?
Lapset eivät ole tavanneet vielä ketään ja en todellakaan hommaa enää yhtään biologista lasta. Voiko tällänen edes toimia? Kokemuksia?

 

Suunnilleen sama kuvio kuin meillä paitsi että meillä on kaikilla ihan ookoo välit eksiin.

Toimii! Alkuhankaluuksia toki oli mutta ensimmäisen vuoden jälkeen kaikki on sujunut suht hyvin.

 

Suunnilleen sama kuvio kuin meillä paitsi että meillä on kaikilla ihan ookoo välit eksiin.

Toimii! Alkuhankaluuksia toki oli mutta ensimmäisen vuoden jälkeen kaikki on sujunut suht hyvin.

Miten olette pitänyt välit hyvänä? Mitä ne alkuhankaluudet oli? Tämä on siis elämäni eka "uusiokuvio" ja vähän jo heikottaa.
Ap.

 

Lastenhan on pakko sopeutua. Mitä muita vaihtoehtoja heillä on?
Eri asia kannattaako tuo kuvio edes aikuisten kannalta. Itse en lähtisi tuohon rääkkiin.

 

Tuossa vieressähän on hyvä, aiheeseen liittyvä juttu:
https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/kolumnit/ei-enaa-ikina-uusperhetta-kiitos

 

Tuossa vieressähän on hyvä, aiheeseen liittyvä juttu:
https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/kolumnit/ei-enaa-ikina-uusperhetta-kiitos

Luin jutun ja se nyt laittoi tämän pohdinnan alulle. Itse siis myös eroperheen lapsi (olin 9v silloin), mutta kumpikaan vanhemmistani ei ottanut uutta suhdetta, tietääkseni. Asuin isäni luona, tosin mul oli omahuone myös äidin kodissa, missä en juurikaan oleskellu kun lapsuudenkoti jäi isälle.

Ap

 

Miten olette pitänyt välit hyvänä? Mitä ne alkuhankaluudet oli? Tämä on siis elämäni eka "uusiokuvio" ja vähän jo heikottaa.
Ap.

Aluhankaluudet olivat tietysti se, miten lapset sopeutuvat. Mun nuorin oli selkeästi mustasukkainen ja vanhimmat muuten vaan epäluuloisia.

Ydin-uusioperheemme ulkopuolella taas ongelmia oli miehen ensimmäisen eksän ja viimeisimmän eksän välillä. Ja koska ekalla eksällä oli huonoja kokemuksia siitä toisesta niin ei aluksi kovin mieluusti olisi laskenut lapsia meille koska epäili etten minäkään olisi "turvallinen".

Mutta, kuten sanoin, alle vuodessa suurimmat ongelmat oli ratkaistu ja arki alkoi olla tasaista. Nykyään ongelmia tuottavat oikeastaan vain loma-ajat. Kun ei siellä ja täällä olekaan yhtäaikaista hiihtolomaa esimerkiksi. Yritä siinä sit kehittää jotain missä koko poppoo ois yhtäaikaa koolla.

 

Voisin rakastaa ja olla suhteessa jos se olisi tosi hyvähenkinen juttu ja täynnä molemminpuolista rakkautta, mutta mitään yhteistä saman katon alla elämää en alkaisi tuosta sorvata.

 

En nyt ainakaan kiirehtisi yhteen muuttamaan. Teillä kaikilla on ilmeisesti ongelmia joko kumppanin valinnassa tai harkittujen päätösten tekemisessä.
Eli opettele nyt ainakin ensin kunnolla tuntemaan toinen, ennen kun alatte yhteistä kotia väsäämään. Itse siis laittaisin lapset ensisijalle, ja tärkeimmäksi tavoitteeksi taata heille hyvä ja turvallinen koti ja jatkuvuutta/pysyvyyttä arkeen.
Miehen kanssa kerkeätte kotia leikkiä myöhemminkin.

 

Voisin rakastaa ja olla suhteessa jos se olisi tosi hyvähenkinen juttu ja täynnä molemminpuolista rakkautta, mutta mitään yhteistä saman katon alla elämää en alkaisi tuosta sorvata.

No juuri näin.
Suhteessa ei ole pakko asua 24/7 saman katon alla. Etenkään alkumetreillä.

 

No juuri näin.
Suhteessa ei ole pakko asua 24/7 saman katon alla. Etenkään alkumetreillä.

Totta! Samaa mieltä. Sen takia kokemuksia otetaan vastaan, miten muut samassa tilanteessa ovat edenneet ja miten kävi niiden asioiden/valintojen kanssa.

Ap.

 

Jätä se!