Hei. olen uusi täällä, ja nyt vinkkejä ja huomioita uusiperheen perustamiseen. Olen tässä nyt tovin aikaa seurustellut miehen kanssa, hänellä entuudestaan kolme alle kouluikäistä lasta, minulla ei lapsia. Olen raskaana (suunniteltu) ja etsimme yhteistä kotia (etsitty jo tovin aikaa, muttei olla löydetty. käytännössä asumme yhdessä sillä molemmat on aina samassa paikassa, välillä mun luona välillä hänen luona). Hänen lapset on joka toinen vkl meillä ja lisäksi lasten äiti vaatii miestäni olemaan niitten kanssa lähes päivittäin muutenkin kun lapset sitä haluaa (tai no vanhin lapsi eli eskariikäinen poika joka on tottunut saamaan ihan kaiken mitä pyytää, ja lyö ja potkii pikkusiskojaan jos ei saa mitä halua). Olen kertonut hyvin selkesäti miehelle että en aijo todellakaan sietää sitä yhteisessä kodissa että poika saa paiskia ovia, lyödä sisaruksiaa, haistatella, kirjoilla ja olla tottelematta mua (mihin hänen äitinsä on antanut luvan). Äitiä en ole ikinä tavannut, olen kyllä sanonut miehelle että mielellään tapaisin hänetkin, mutta hän ei halua.
Olen myöskin kertonut miehelleni jo ennenkun alettiin lasta tekemään millaset kasvatusmenetelmät mulla on ja mitä arvostan ja mitä en aijo sallia.
Miehen exä, eli lasten äiti on nyt alkanut kiristämään miestäni tekemään niinkun hän haluaa, millon uhkaa lastensuojelulla, millon sossulla millon elatusmaksut jne. Mies ei tykkää siitä muttei uskalla sanoa vastaankaan kun uskoo siihen että hän menettää huoltajuuden, vaikka olen sanonut että mennään vaikka yhdessä juttelemaan lastensuojelun kanssa tilanteesta. Ei uskalla.
Mua alkaa nytkin oikeesti ahdistamaan tämä tilanne, haluan lapsen ja haluan olla miehen kanssa, haluaisin myöskin että hänen pojastaan ei kasva pikkurikollista kahden vuoden sisään (kaveripiiri on sellanen, mies ei siitä tykkää enkä minä, muttei se uskalla kieltää olemasta 3-4v vanhempien pikkurikollisten kaveri). En myöskään aijo sitä hyväksyä että se poika lyö tai potkii meidän lasta kun se syntyy.
Tod näk tää ahdistus johtuu suureksi osaksi siitä stressistä ettei ole vielä kotia mutta olen raskaana, ja hormooneista. Mutta auttakaa nyt mua silti. Mitä mun pitäisi tehdä? miten saisin miehen sanomaan eksällensä siitä ettei halua että se kiristää häntä, miten saan sen pojan oppimaan käyttäytymään ja tottelemaan? Mies kyllä laittaa sen jäähylle jos se on todella väkivaltainen, mutta saisi laittaa helpomminkin. Miten saisi sen pojan oppimaan siihen ettei saa kaikkea huomiota (pikkusiskotkaan saa edes yhteensä niin paljon huomiota kun se saa, ja poika saa kaiken mitä haluaa ja tytöille vaan sanotaan ettei ole rahaa ostaa jotakin pientä lelua tms.)
Olen myöskin kertonut miehelleni jo ennenkun alettiin lasta tekemään millaset kasvatusmenetelmät mulla on ja mitä arvostan ja mitä en aijo sallia.
Miehen exä, eli lasten äiti on nyt alkanut kiristämään miestäni tekemään niinkun hän haluaa, millon uhkaa lastensuojelulla, millon sossulla millon elatusmaksut jne. Mies ei tykkää siitä muttei uskalla sanoa vastaankaan kun uskoo siihen että hän menettää huoltajuuden, vaikka olen sanonut että mennään vaikka yhdessä juttelemaan lastensuojelun kanssa tilanteesta. Ei uskalla.
Mua alkaa nytkin oikeesti ahdistamaan tämä tilanne, haluan lapsen ja haluan olla miehen kanssa, haluaisin myöskin että hänen pojastaan ei kasva pikkurikollista kahden vuoden sisään (kaveripiiri on sellanen, mies ei siitä tykkää enkä minä, muttei se uskalla kieltää olemasta 3-4v vanhempien pikkurikollisten kaveri). En myöskään aijo sitä hyväksyä että se poika lyö tai potkii meidän lasta kun se syntyy.
Tod näk tää ahdistus johtuu suureksi osaksi siitä stressistä ettei ole vielä kotia mutta olen raskaana, ja hormooneista. Mutta auttakaa nyt mua silti. Mitä mun pitäisi tehdä? miten saisin miehen sanomaan eksällensä siitä ettei halua että se kiristää häntä, miten saan sen pojan oppimaan käyttäytymään ja tottelemaan? Mies kyllä laittaa sen jäähylle jos se on todella väkivaltainen, mutta saisi laittaa helpomminkin. Miten saisi sen pojan oppimaan siihen ettei saa kaikkea huomiota (pikkusiskotkaan saa edes yhteensä niin paljon huomiota kun se saa, ja poika saa kaiken mitä haluaa ja tytöille vaan sanotaan ettei ole rahaa ostaa jotakin pientä lelua tms.)
itse taas pidän semmoisen ns. järkevän kurin (esim. oman huoneen siivous, pöytätavat, käytöstavat ym.) Aluksi poika ei uskonut minua millään, mutta ajan kanssa löysin auktoriteetin häntä kohtaan ja hän luottamuksen minua kohtaan. MUTTA se vaati paaaljon kahdenkeskistä aikaa meidän välillämme, siis ilman isää. N. vuoden jälkeen välillemme syntyi kiintymussuhde (ei toki samanlainen kuin biologisilla äideillä ja lapsilla). Tämän jälkeen tietynlainen rauha on ollut talossa. Perus käytöstavat on, kuri löytyy jos siihen on tarvetta ja mieskin on ehkä huomannut, että ei se lapsen rakkaus häntäkään kohtaan lopu, vaikka kuria pitäisikin.