Ekaa kertaa kirjoittamassa täällä, joten älkää lyökö hengiltä...
Tilanne on se että miehelleni on tehty vasektomia n. 15 vuotta sitten (hän on nyt n. 40 vuotias). Päätyi vasektomiaan ensimmäisen avioliittonsa ollessa lopuillaan, kolmen (aivan ihanan ja terveen) pojan jälkeen. Tuosta n. 10 vuotta myöhemmin tapasin hänet, ja menimme naimisiin. Itselläni ei ole lapsia. Alusta asti asia (vasektomia) aiheutti hieman kränää. Mies kuitenkin kosi hyvnkin nopeasti tavattuamme, ja vakuutti että se että haluan lapsen tulee kyllä järjestymään. Nyt sitten viisi vuotta avioliittoa takana, ja alan lähestymään neljääkymppiä (olen 36 vee), joten itsestäni tuntuu että lapsen aika alkaisi jo olla. Mies sanoi aluksi että menee purkamaan vasektomian. Tuosta on nyt kaksi vuotta. Nyt on sanonut mulle, ettei se onnistukaan, ja ettei siittiöt enää ole "toimivia"?? On ehdottanut adoptiota, tai jopa viimeisimpänä, jos keinohedelmöityksellä jonkun muun spermalla saisimme lapsen. Mitä ihmettä...??? Olen ymmärtänyt että mieheni haluaisi tytön, mutta ei usko jostain kumman syystä pystyvänsä saamaan tyttöjä. Olen itse ehdottanut, että jollei hän halua purkaa vasektomiaa ja on huolissaan saako tytön, niin voisimme jopa mennä Pietariin "family balancing" hoitoihin. Itsekin toivoisin tyttöä. Mutta olen kaikesta tuosta hyvin hämillään. Miksi hän ylipäätään teki vasektomian, jos se nyt on niin iso ongelma? Vai koittaako hän vain ns. pelata aikaa kanssani, että olisin niin vanha ettei lapsien saaminen enää onnistu? Miksi hemmetissä siinä tapauksessa hän olisi ensimmäisessä paikassakaan mennyt naimisiin nuoremman lapsettoman naisen kanssa, jonka tiesi haluavan lapsen??
Tilanne on se että miehelleni on tehty vasektomia n. 15 vuotta sitten (hän on nyt n. 40 vuotias). Päätyi vasektomiaan ensimmäisen avioliittonsa ollessa lopuillaan, kolmen (aivan ihanan ja terveen) pojan jälkeen. Tuosta n. 10 vuotta myöhemmin tapasin hänet, ja menimme naimisiin. Itselläni ei ole lapsia. Alusta asti asia (vasektomia) aiheutti hieman kränää. Mies kuitenkin kosi hyvnkin nopeasti tavattuamme, ja vakuutti että se että haluan lapsen tulee kyllä järjestymään. Nyt sitten viisi vuotta avioliittoa takana, ja alan lähestymään neljääkymppiä (olen 36 vee), joten itsestäni tuntuu että lapsen aika alkaisi jo olla. Mies sanoi aluksi että menee purkamaan vasektomian. Tuosta on nyt kaksi vuotta. Nyt on sanonut mulle, ettei se onnistukaan, ja ettei siittiöt enää ole "toimivia"?? On ehdottanut adoptiota, tai jopa viimeisimpänä, jos keinohedelmöityksellä jonkun muun spermalla saisimme lapsen. Mitä ihmettä...??? Olen ymmärtänyt että mieheni haluaisi tytön, mutta ei usko jostain kumman syystä pystyvänsä saamaan tyttöjä. Olen itse ehdottanut, että jollei hän halua purkaa vasektomiaa ja on huolissaan saako tytön, niin voisimme jopa mennä Pietariin "family balancing" hoitoihin. Itsekin toivoisin tyttöä. Mutta olen kaikesta tuosta hyvin hämillään. Miksi hän ylipäätään teki vasektomian, jos se nyt on niin iso ongelma? Vai koittaako hän vain ns. pelata aikaa kanssani, että olisin niin vanha ettei lapsien saaminen enää onnistu? Miksi hemmetissä siinä tapauksessa hän olisi ensimmäisessä paikassakaan mennyt naimisiin nuoremman lapsettoman naisen kanssa, jonka tiesi haluavan lapsen??