Vaikea asia

On tosi kaksipiippuinen juttu eikä mulla ole mitään ketään vastaan, mutta kyllä se perusajatus on, että luonto on järjestänyt äidin ja isän lapselle. Elämä ei aina mene niin kuin haluaa, joten tämä ei toteudu aina. Ja vaikka kaikki ollaan ihmisiä ja kasvattajana yhtä hyvä on lesbo tai ei, niin kyllä lapsi äidin ja isän tarvitsee, jos vaan mahdollista. Kyllä on niin paljon kokemuksia kun on jäänyt ilman isää. Kuolema tai muu on eri asia, mutta että väkisin luonnon vastaisesti hankitaan lapsi. Vaikka miehen mallin voi saada muualta, ei se ole silti sama asia kuin isä. Ja mun kannan asiaan tekee vaikeaksi se, että todella haluaisin, että jokainen haluava voisi saada lapsen. Tietenkin jos lesboäiti hoitaa isän kanssa vauvan, niin voisin olla eri mieltä...

 

Asia on tosiaan vaikea, juuri tuon "tarvitseeko lapsi sekä mies- että naispuolisen vanhemman" -kysymyksen takia. Luonnon voi mielestäni tässä yhteydessä unohtaa, jos ei samalla vastusta kaikkia hedelmöityshoitoja ja adoptioita.

Kysynkin nyt ihan keskusteluhengessä: Mitä sellaista isä tai äiti voi antaa lapselle, mitä toinen ei pysty antamaan?

 

Minusta sekä äiti ja isä ovat tärkeitä lapsen kehitykselle jotta hän oppii kummankin roolit perheessä. Jos kaksi naista "saavat" pojan, mistä hän oppii isän roolin? En tarkoita pelkkää miehen mallia, vaan nimenomaan isän. Sama juttu toisinkin päin, eli että miehillä olisi tytär. Kuinka hän oppii olemaan äiti? Ei nainen, vaan äiti.
Tämä seikkahan ei tosin ole vain lesbo- ja homoparien "ongelma", vaan sama juttuhan voi esiintyä heteroperheissäkin joista puuttuu toinen vanhempi.

Toinen tärkeä huomioon otettava asia on se, että yhteiskunta ei ole valmis näiden parien lapsiin. Se vain on niin. Ihmisiä sanotaan sivistyneeksi ja kehittyneeksi lajiksi, mutta ei me sitä oikeasti olla.
Lapset osaa olla tosi julmia toisiaan kohtaan ja melko varmasti näiden parien lapset tulevat kohtaamaan kiusaamista asian suhteen.
Aina pitäisi ajatella lapsen parasta. Tässä ei ole mielestäni lainkaan kyse aikuisten ihmisten oikeuksista saada lapsia. Tässä on kyse tulevien lasten oikeuksista saada mahdollisimman hyvä elämä.
En väitä etteikö kaksi miestä tai kaksi naista osaisi kasvattaa lasta rakastaen ja hyvin, mutta suurin osa muista ihmisistä ei ole valmiita tähän.
Se ei ole lasta kohtaan oikein. Halu lisääntyä ja saada lapsia voi olla suuri, mutta itsekkyys ei saisi mennä asioiden edelle.
Lapsi ei valitse millaiseen perheeseen syntyy, syntyykö alkoholistiperheeseen, köyhään perheeseen, rikkaaseen perheeseen, keskiluokkaiseen perheeseen, hetero- vai homoperheeseen...
Häneltä ei kysytä oletko valmis ottamaan vastaan sen elämän joka sinulle annetaan.
Vaikka perheen sisäinen rakkaus ja hyväksyntä ovat tärkeimpiä asioita, ja joita jokainen aikuinen sukupuolesta riippumatta voi tarjota, ne eivät ole ainoat asiat lapsen matkalla aikuisuuteen ja oman perheen perustamiseen.

Itse olen sitä mieltä, että ehkä joskus, vuosien päästä, jos ja kun ihmiset ovat suvaitsevaisempia, myös homo- ja lesboparit voivat minun puolestani hankkia lapsia. Ehkäpä. Kuitenkin tuo ensimmäinen asia, kuinka oppia isäksi tai äidiksi, hiertää mieltäni.
Todella, todella vaikea asia lapsen kannalta.

Joka tapauksessa, tätäkin asiaa tulisi harkita lapsen kannalta eikä häntä haluavien aikuisten.

 

Vaikea ja monelta kantilta katsottava asia tosiaan. Mielestäni enää lisää isättömiä ja/tai äidittömiä lapsia ei tänne planeetalle tarvitsisi tehdä. Jos siis sinkku tai homo/lesbo pari lapsen haluaa niin adobtio on se ainut vaihtoehto. (Minun mielipide siis.) Adoptiota ylipäätään pitäisi vaan helpottaa. Mutta eikö olisi oikein että ne lapset jotka syystä tai toisesta ovat jääneet ilman vanhempia saisivat EDES sen äidin tai isän. Siihen hommaan varmasti moni homo/lesbo parikin olisi parempi kuin (valitettavasti )moni heteropari "luonnonlapsella" varustettuna.

 

että tämä yhteiskunta olisi valmis kaikenlaisten parien vanhemmuuteen, mutta niin ei taida olla. En yhtään epäile, etteikö nais- tai miesparit olisi loistavia ja hyviä vanhempia, mutta sitä epäilen, miten lasta kohdeltaisiin. Ajattelen lähinnä sitä, että adoptoidut lapset ovat muutenkin ehkä kokeneet kovia pienenä ( luultavasti "homoparien" tilanne adoptiossa olisi sama kuin yksin adoptoitujen, tarjottaisiin vanhempaa / erityislasta ) ja silloin kiusaaminen vanhemmista tuntuu aika raskaalta lisätaakalta. Mutta jos vaan tämä yhteiskunta muuttuisi sallivammaksi, niin olisivat vähintäin yhtä hyviä vanhempia kuin muutkin, epäilemättä. Tai ehkä paremoiakin, kun joutuisivat asiaa jo ennekoon paljon pohtimaan, eikä vanhemmiksi haluttaisi vain siksi, että se nyt kuuluu tähän ikään...

 

Mä olen paljon miettinyt sitä, että muuttuuko tää yhteiskunta sallivammaksi esim. juuri homopareja tai heidän perheenperustamistaan kohtaan ilman että sellaisten perheiden olemassaolo ylipäänsä mahdollistetaan ensin?
Kai sitä voi kampanjoida kaikenlaisten asioiden edestä ja siten tasoittaa tietä, mutta onkohan sekin sellainen asia viimekädessä, että ne tienraivaajat (vanhemmat ja lapset tällaisissa perheissä), joutuvat sen tien toisille tasoittamaan.

Mun mielestä myös se lasten julmuus toisiaan kohtaan on vähän aikuisten luoma juttu. Ainakin ne sanalliset loukkaukset mitä lapset toisilleen heittelevät paljastavat usein vanhempiensa asenteet, eivätkä ole lastensa omia alkuperäisiä ajatuksia. Meidän lapset kyllä noteeraavat erilaisuuden toisinaan esim. ulkonäössä - omassa ja muiden - mutta olen ylpeä, että eivät arvota sitä kenen ihonväri on oikea ja kenen väärä.