Vaikea raskaus ja miehen osallistuminen

Viestiketju alueella 'Parisuhde' , aloittaja Maaliskuunihme, 01.10.2016.

  1. Maaliskuunihme

    Maaliskuunihme Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    01.10.2016
    Viestejä:
    1
    Saadut tykkäykset:
    0
    Ollaan oltu miehen kanssa naimisissa vuoden ja asuneet yhdessä kohta 3 vuotta. Lasta ollaan yritetty jo 2 vuotta, ja takana on 4 keskenmenoa. Miehen suhtautuminen keskenmenoihin oli aika vaisu, ei ollut yhdelläkään kerralla mukana tukena sairaalassa eikä viihtynyt kotona kun olin sairaslomalla keskenmenojen jälkeen, vaan kävi esim. Kaverin polttareissa ja veneilemässä yms. mutta parisuhde toimi muuten hyvin, joten hetken näistä nalkutin ja olin loukkaantunut ja yritin antaa anteeksi.

    Nyt olen raskaana 17+1, ja koko odotusaika on ollut yhtä helvettiä. Olen vuotanut verta ja oksentanut jatkuvalla syötöllä koko ajan, kärsinyt matalasta hemoglobiinista, on ollut huimausta.. Väkisin yritin käydä töissä, ja loput ajasta nukuin koska olin niin poikki. Illat ja viikonloput vietin sairaalassa, joko alavatsakipujen tai kuivumisen takia. Mies ei kertaakaan ole ollut mukana sairaalassa, vaan päätti lähteä esim Ahvenanmaalle festareille, eikä viitsinyt vastata puhelimeen kun makasin sisällä sairaalassa 2 päivää.. Saapui sitten kolmen päivän päästä kotiin ja oli ihan kun mitään ei olisi tapahtunut.. Viimeiset 3 viikkoa olen ollut sairaslomalla, ja paino vaan laskee kun mitään ei pysty syömään ja saan hirveitä migreenikohtauksia. Mies tekee ylitöitä, käy punttiksella, saunailloissa, näkee kavereita, eikä vastaa puhelimeen kun pitäis saada kyytiä sairaalaan! Tekosyynä "olin ilman kenttää", "puhelin narikassa/autossa", "olin saunassa", "äänettömällä"..

    Tilanne on nyt ollu niin huono, että jouduin muuttamaan vanhempieni luokse. Toinen vaihtoehto olisi ollut sairaalan vuodeosastolle, mutta kuka nyt siellä haluais makaa. Mieheni ei ole kertaakaan antanut kyytiä sairaalaan tai käynyt sairaalassa tervehtimässä, eikä ole osallistunut neuvolakäynteihin/lääkärikäynteihin. Haluaa kyllä mukaan ultraan ja synnytykseen, mutta jäi vähän semmonen fiilis että poimii pelkästään rusinat pullasta... Onko muita jotka ovat joutuneet kärsimään yksin ilman miehen tukea? Mitä avuksi? Vai onko tämä esimakua siitä millainen hän tulee olemaan isänä ja ero olisi parempi vaihtoehto? Lapsi on siis erittäin toivottu, eikä mikään vahinko.
     
    #1
  2. Solina_0

    Solina_0 Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    02.10.2016
    Viestejä:
    2
    Saadut tykkäykset:
    0
    Heip!
    Nyt kuullostaisi siltä, että teillä on vakavan keskustelun paikka. Ei ole normaalia ettei puoliso ole mukana noin tärkeässä ja odotetussa jutussa vaan huinii missä sattuu,varsinkin jos homma on yhtristuumin laitettu aluille. Mietin sitäkin että Mitä jos sulle tapahtuisi jotain oikeasti tosi vakavaa ja hän ei vastaa puhelimeen? Tai vaikka lapsen kanssa? Ethän voi turvautua tuollaiseen missään olosuhteissa. Lapsen myötä tilanne tuskin muuttuu. Saattaa jopa paheta.
    Kuinka kauan teillä on ollut tuollaista meininkiä? Alusta asti vai vaan nyt alkanut? Mies vaikuttaa itsekkäältä ja moni muu olisi jo ensimmäisestä kerrasta lähtenyt menemään, joten olet todella sitkeä tai kerroit tosi rauhallisen version.

    Kokonaisvaltaisesti, miten paljon tiedät miehesi elämästä ja hänen kavereistaan ylipäätään mitä he tekevät? Kuinka paljon siis todella tunnet häntä? Oletko tullut ajatelleeksi et tuo puhelimeen vastaamattomuus ja kummalliset ajankohdat ovat sitä että miehelläsi voi olla toinen nainen..? :( kaikki tuo piittaamattomuus ja kiinnisaamattomuus kilkattaisivat ainakin omaan korvaani niin pahoin, että oksettaisi.
    Hyvä että sait paikan vanhemmiltasi minne mennä. Tarvitse tukea ja lepoa ja aikaa ja nyt sitä paitsi voimia, jotta voit selvittää parisuhteesi ennen pikkuisen syntymää. Sinuna ottaisin eron tuollaisesta miehestä, koska miksi olla yksin parisuhteessa kun voi olla yksin reilusti. Joka tapauksessa tsemiä odotukseen!
     
    #2
  3. Nessu87

    Nessu87 Aktiivinen jäsen

    Rekisteröitynyt:
    16.07.2015
    Viestejä:
    588
    Saadut tykkäykset:
    79
    Ku mä sain keskenmenon 2x ,ei ollut kyllä molempinakaan kertoina tukena vaan lähti kavereille ,eikä vastannut puh eikä viestit. Toinen nainen ei ole ollut sen tiedän. Meillä nyt yks laps ja toinen tulossa,ei olla yhdessä enään. Koettiin erilläänkin asumista mutta mitään muutosta ei näkynyt. Ei auttanut juurikaan koti töissä ,ite kun heräsin yöt ja aamut jos lapsikin mut herra vaan veteli sikeitä 11-12stakin asti ja jakso vielä herätessään valittaa kuinka hänen unta oli häiritty kun en pitänu lasta kurissa ja se piti meteliä tai kiukutteli.

    Tässä raskaudessa auta armias jos pyysin saada vuorostani nukkua aamulla pitkään niin siitähän soppa syntyi! Aamulla heräsi sitten äreänä lapsenkaa kirosi ja valitti ja ihan tahallaan, anto esim lapsen tulla häititseen mun unta,raivos itekseen olkkarissa ja heti kun nousin ylös (luovuttaen ettei mun anneta nukkua) niin herra meni ite jatkaan uniaan. Eli eiköhän ihan tarkotuksella "häätäny" mut nukkumasta että pääsee itse...

    Mun exään ei voi/voinu luottaa yhtään sekin tuli huomattua. Monia tärkeitä asioita jäi menemättä kun herra häippäs omille teille eikä enään vastannut. Kaiken huippu oli kun jouduin leikkaukseen ja olisin tarvinnut apua lapsen ja kodin pyörittämiseen,arvaa oliko yhtään apua? Ei... jouduin hommaan koiralle ulkoiluttajan muualta ja välillä äidiltä siivous apua. Kyllä hävetti kertoa siinä että millanen ukko mulla oli ,mun vanhemmat kun luuli pitkään että on huomaavainen ja vastuun tuntonen mies. Nyt mua jännittää tuleva synnytys,mihin laitan sitten esikoisen? En edes laske lasten isää suunitelmiin houtajaksi koska siihen ei KOSKAAN ole 100% varmuutta!

    Tiedän että lapsiaan rakastaa,mutta kieltämättä tää exä on omahyväisin ja itsekkäin koskaan tapaamani henkilö... aina löyty syitä minusta tai muista miksi oli semmonen kun oli/on. Meillä ei suinkaan aina ollut tuommoista vaan aina pahenemaan päin,välissä oli hyviäkin jaksoja kun ajattelin jaiken muuttuvan normaaliksi mutta niin ei käynyt...

    Toivon että sun ukkos ei ois samanlainen koska sä tuut näkeen sit mitä olla parisuhteessa yh. Sun nurkissas pyörii sitten yks "loinen" joka juurikaan tee mitään jossei huvita...
     
    #3
  4. Nessu87

    Nessu87 Aktiivinen jäsen

    Rekisteröitynyt:
    16.07.2015
    Viestejä:
    588
    Saadut tykkäykset:
    79
    Sen haluan vielä lisätä että meillä esikoisen synnyttyä mies oli ekat kuukaudet paljon kotona ja ei malttanut kauaa poissa ollakkaan kun oli lapsen lumoissa myös :) mutta siitäpä sitten ajankaa aloin pala kerrallaan tekemään kaiken yksin. Isänä hän on parempi kuin mitä miehenä oli.

    Tarkotus ei oo pelotella.sun miehes ei ole minun exä joten ei välttämättä toimi samoin. Koita nauttia raskaudestasi ,jos ero tuntuu nyt liian rankalta niin katso ajankaa jos tilanne muuttuu,jos taas tuntuu ettet enään jaksa parisuhdetta niin älä yritä väkisin jaksaa.

    Muuten käyttääkö sun miehes paljon alkoa tai mitään päihteitä ylipäätään? Puh vastaamattomuus ja välttely voi olla merkki myös siitä... halutaan ns sekoilla rauhas ilman nalkuttavia akkoja
     
    #4
Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti