Vaikka kaikkeni yritän, niin....

Viestiketju alueella 'Isät' , aloittaja rene78, 02.02.2012.

  1. rene78

    rene78 Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    02.02.2012
    Viestejä:
    1
    Saadut tykkäykset:
    0
    Ensimmäinen raskaus meillä menossa ja on aikamoista menoa. Uskon että naiselle tää on kovaa muutosta kaikenkaikkiaan. Sitä yrittää aviomiehenä olla tukena, kuunnella, hieroa, hoitaa kotitöitä, hoitaa kissoja, hakea kaupasta mitä milloin, mutta välillä ei mikään riitä. Jos sanoo vahingossa "väärän" sanan niin taas on "helvetti" irti. Ymmärrän ettei "hormoonien" hyrrätessä oo helppoa mutta joskus jos ees kiitosta sais eikä aina tulis kaikesta riitaa. Työn ohella sitä tekee kaikkensa että olis kaikki hyvin, mutta tässä alkaa jo pelkää että lapsen syntyessä olla enää ees yhdessä. On raskasta kun kaikki asiat vaimo puhuu viä läheistensä kanssa, sitä on vaan niin ulkopuolinen ja osaamaton välillä vaikka kaikkeni yritän. Pelkään että oli virhe muuttaa vaimon perässä pohjoisiin, missä mulla ei oo mitään tuttuja ees. Täytyy vaan jaksaa yrittää ja miellyttää enemmän ja olla hiljaa.
     
    #1
  2. Kärsimätön odottaja

    Rekisteröitynyt:
    09.05.2011
    Viestejä:
    151
    Saadut tykkäykset:
    0
    Anteeksi kun tunkeilen tänne miesten keskusteluun, mutta minulla olisi sinulle neuvo ap.
    ÄLÄ SANO MITÄÄN VÄÄRÄÄ. Heh. Ei paljon auta, mutta niin se vaan on.
    Ymmärrystä tarvitaan molemmin puolin. Oletko keskustellut vaimokkeesi kanssa?
    Voisit aloittaa keskustelun asiasta jotenkin hienotunteisesti ja kertoa tuntojasi. Kyllä hän sen ymmärtää, kunhan et ole hyökkäävä tai syyttelevä.
     
    #2
  3. lilyvalley

    lilyvalley Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    19.02.2012
    Viestejä:
    74
    Saadut tykkäykset:
    0
    Hei!

    Ensinnäkin haluan toivottaa paljon voimia raskauteenne :) Ja toivottaa onnea tietenkin!

    Ymmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu, vaikka olenkin nainen. Itse muutun aina hirviöksi raskausajaksi ja noin puoli vuotta synnytyksestä kun on kulunut alan olla aikalailla normaali oma itseni. Se ei ole mukavaa itsellekkään kun on aina vihainen ja aina joku huonosti! Raskaudesta ja synnytyksestä johtuvat hormonaaliset muutokset vievät jopa 1,5vuotta synnytyksestä kunnes ovat täysin normaali tasollaan. Se on pitkä aika miehelle jonka kohdalle on epäonneksi osunut hirviöodottaja.

    Omalla miehellä on ollut aina täysi työ pitää itsensä rauhallisena ja niellä kaikki vaikka olenkin hormooneissani joskus pahastikkin loukannut ja vasta synnytyksen jälkeen käsittänyt mitä kaikkea hirveyksiä olenkaan suustani päästänyt!

    Sinun vaimokkeesi sisällä on kuitenkin aluksi ollut vain kaksi solua. Ajattele mikä työ ihmiselimistöllä on oikeasti tehdä oikean kokoinen ja muotoinen ihminen. Kuinka naisesi kasvattaa luuta sisällään, se on aika hienoa. Mikä tahansa työ verottaa myös raskaus. Ehkä hormoneista puhutaan liikaa tai liian ympäripyöreästi kun tuntuu että ihmiset eivät oikeastaan sisäistä sitä mitä ne ovat ja mitä ne tekevät..... Ja varsinkin kun ensimmäinen kerta niin kaikki on vielä kovin uutta. :)

    Sinä selvästi olet hyvä mies ja ihana tuleva isä. Sen tietää jo siitä että ajattelet asioita. Se on ihan pian ohi. Viikot vierivät nopeasti. Ja kun tuntuu ettei jaksa enää kuunnella niin istu alas ja hengitä ja ajattele olet oikeasti tehnyt naisesi sisälle uuden ihmisen ja aivan pian saat sen itsellesi :) Naisesi kärsii fyysisesti mielettömästi ja sinä joudut valitettavasti kestämään sen henkisesti. Yhdessä te siihen pystytte!

    PS.Pidä huolta että vaimokkeesi mieliala alkaa kohoamaan synnytyksestä. Jos hän edelleen on kiukkuinen ja vihainen voi kyse olla masennuksesta joka korjaantuu lääkityksellä ja hänen oma persoonansakin pääsee taas esiin omana itsenään.
     
    #3
Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti