Vaimolla toinen: Asumusero vai yhdessä yrittäminen suhteen korjauskeinona?

  • Viestiketjun aloittaja "Epätoivoinen"
  • Ensimmäinen viesti
"Epätoivoinen"
Vaimolla paljastui melkein vuoden kestänyt kiihkeä suhde. Molemmat toki myös ihastuivat toisiinsa. Nyt suhde on jäähyllä, lopullisesti tai toistaiseksi. Vaimo katuu ja sanoo, että haluaa yrittää vielä. Itse olen tarkertuja, voisin tarvita erilläänoloa.

Suhteemme on varsin pulmallinen: tunneyhteys, luottamus ja mm. seksi on kortilla. Olemme arjen, lasten ja erilaisten kriisien muovaamia suorittajia. En ole huomioinut häntä. Itseäni on vaivannut vaikea masennus, häntä muut kriisit.

Nyt voisi herätä, koota ajatukset, asiat voisi parantaa, yhteinen keskusteluapu on jo auttanut ymmärtämään lukkoja tunteissa. Mutta kuilu välillämme on valtava. Itse koen rakastavani häntä, vaimolta ikävä kyllä puuttuu tuo tunne. Se hävisi ikään kuin pesuveden mukana.

Haluamme siis yrittää.

Mutta:


Mitä tekisin? Asumusero vai yhdessä yrittäminen? Koen, että tarvitsisin välimatkaa. Asumusero on silti jotenkin varsin vahva toimi, varsinkin lasten kannalta. Myös vaimoni olisi hyvä ymmärtää, että en ole itsestäänselvyys.
 
"Böö"
Ehkä erillään asuminen selventäisi tilannetta paremmin. Saisitte molemmat tilaa olla ja miettiä.

Asunto jostain läheltä, niin lasten helppo nähdä molempia. Ja voittehan silti viettää aikaa yhdessä, perheenä, aina kun siltä tuntuu.
 
"Epätoivoinen"
Totta turiset. Tuo olisi ihan mahdollista. Ehkä tässä kammoksuu myös asumuserossa asian julkisuutta. Toisaalta lopullinen ero on ihan samanlaista julkisuutta. En sitä oikeastaan pelkää. Korkeintaan noita penskoja suren.
 
"Epätoivoinen"
Niin no, vaan olenpa itsekin sortunut joskus. Miehille tyypillisesti kännisekoilunaa, vaimolla kunnon suhde. Antaa silti realismia peliin. Molemmat on mokannut.
 
Hmph
ja vaimon tunteet kuitenkin laimentunut. Aikas paha...

Mutta voittehan ottaa ns. Toisen kämpän jonkun pienen ja sanoa että tarvii työrauhaa yms jos ei totuutta halua kertoa. Usein muut ei kyllä edes huomaa jos ei erikseen mainitse.

Ennemmin miettisin käytännön asioita kuten kumpi jää lasten kanssa ja kumpi muuttaisi. Vaimolle voisi olla aika karu herätys olla muutama päivä yksikseen tai pyörittää yksin perhettä kun ei tiedä missä menet. Pelisäännöt vaan selväksi ennen. Eli saako toinen tulla / mennä vanhassa kodissa miten haluaa. Saako muita tapailla. Yms toinen puoli voi haluta rangaista esim lasten näkemistä jos toinen on ottanut viikon lopun muussa seurassa.
 
"Epätoivoinen"
Kiitos viesteistä. Tiedän mihin kriiseihin ja elämänmuutoksiin rakkaus tuntuu loppuneen. Hän rukoili vuosia että menisimme yhdessä hakemaan apua - ja että viettäisimme aikaa keskenämme. Välillä onnistuimme, välillä emme. Vaimon omien sanojen mukaan se jokin on hävinnyt, eikä tiedä miten sen saisi takaisin. Pelkään muuttuvani koiraksi jota pitää rapsuttaa ja joka esittää samalla urheata. Olen mokani tehnyt mutta myös hoitanut viime vuoden hommani todella hyvin. Pohdin että ansaitsen parempaa.
 
"Epätoivoinen"
Suhde on suhde. Se tässä satuttaakin. Tai satutti: nyt satuttaa oman avioliiton mahdollinen loppuminen. En jaksa olla raivomustasukkainen, se kaivertaa niin syvältä. Tyyppi on vielä samoista työympyröistä, näkevät usein Suomessa ja ulkomailla. Sattuu sattuu.
 
Hmph
Liputan edelleen jonkinlaista eroa. Läheltä kun ei näe kauas. Onhan nyt vaimolle piste että joskus yritti, mutta kyllä se kipinä pitää löytää uudelleen. Välirikossa kun näkee mistä toisesta kovin tykkäsi.
 
"Böö"
Vaikutat mukavalta mieheltä. Nyt teet niin kuin susta parhaalta tuntuu. Älä koiraksi ainakaan ala, sillä et saavuta vaimon mielenkiintoa, vaikuttaisit vaan säälittävältä takertujalta.

Meitä parempaa ansaitsevia on paljon. Itse olen eroamassa tunnekylmästä miehestä.
 
gftt
Etäisyyden ottamiseen asumusero olisi luultavasti parempi ratkaisu, mikäli taas halu on edes yrittää korjata suhdetta en olisi asumuseron kannalla. Etäisyyttä siinä tilanteessa todennäköisesti ottaisin muuten lomaillen yksin tai lasten kanssa, viettämällä enemmän vapaa-aikaa yksin tai lasten kanssa, järjestelmällä esim. makuuhuoneet niin että emme nukkuisi yhdessä, ottamalla vähemmän huomioon puolisoa päätöksen teossa (=osoittamalla että en tarvitse häntä niissä), osoittamalla että en ole riippuvainen puolisosta kotitöissä, erilaisten asioiden hoidossa jne.
 
"tii-"
Jos rakkautta ja halua yrittää vielä kerran löytyy, niin totta kai yritätte. Toisten mielipiteillä ei ole väliä. Teidän suhde, te päätätte. Vaikka vaimolla ei juuri nyt ole rakkautta, hänellä ilmeisesti on halua yrittää, niin ehkä se rakkaus sieltä löytyy vielä kun sitä on varmasti joskus ollut. Itse ainakin kokeilisin asumuseroa, toinen asunto jossain läheltä, jolloin tapaamiset lasten kanssa helppoja. Jos et halua, että sinua pidetään itsestäänselvyytenä, en ehkä lähtisi siihen ratkaisuun, että asuisitte esim. vuoroviikoin kotona ja toisessa asunnossa, koska silloin vaimo voisi esim. luottaa siihen, että sinä teet omalla viikollasi aina jotkut "miesten hommat".
 
"Epätoivoinen"
Just juteltiin. Kuulin että asumusero olisi periksi antamista. Ja että nyt voisi näyttää sitä rakkautta mitä päivittäin toistelen. Se toistelu kuulemma ahdisti.
 
[QUOTE="Epätoivoinen";30464860]Just juteltiin. Kuulin että asumusero olisi periksi antamista. Ja että nyt voisi näyttää sitä rakkautta mitä päivittäin toistelen. Se toistelu kuulemma ahdisti.[/QUOTE]


ei ristus mitä vedättämistä

elä suostu
 
gftt
[QUOTE="Epätoivoinen";30464860]Just juteltiin. Kuulin että asumusero olisi periksi antamista. Ja että nyt voisi näyttää sitä rakkautta mitä päivittäin toistelen. Se toistelu kuulemma ahdisti.[/QUOTE]

Periaatteessa ihan samaa mieltä parisuhteen korjaamisen kannalta se mielestäni olisi periksi antamista, mutta miksi tuossa tilanteessa ei sen suhteen sai antaa periksi.

Ihan varmasti myös minua ahdistais jatkuva rakkauden tunnustusten toistelu mikäli olisin ihastunut jo pidempään johonkun toiseen.
 
vieras..
Minusta se kertoo paljon, jos vaimosi tahtoo vielä yrittää. En tosin tiedä mitä tarkoitit sillä, että suhde on tauolla? Kertoiko vaimosi itse suhteesta vai jäikö hän kiinni?
Vaimosi ei yksin päätä yritättekö saman katon alla vai ette, jos itse koet paremmaksi eri osoitteet, niin sinun on se selkeästi tuotava ilmi.
 
Eronnut päämies
Ei tuosta mitään tule. Mikään kirjoituksissasi ei puolla sitä, että teidän juttu tulis kestämään enää.

Ole nyt MIES ja paa eukko kylymästi maantielle.
Lapset tietenkin pidät itselläsi lähilapsina ja siitä et luovu IKINÄ!

Annan kyllä vertaistukea/keskusteluapua jos tarttet.
 
"Epätoivoinen"
No ei tunnustanut.

Tarpeeksi epäiltyäni kaivoin esille iPhonen tuhotut viestit. Softia löytyy. Isänpäivän aamuna.

En suosittele kenellekään. Monen kuukauden kiimaiset viestit. Perheen pois hoitamisen. Hotellit. Etäseksin. Asiat joita en itse saa seksistä. Huuh...

Syö miestä. Mutta sen voisi kestää. Tahto olisi yrittää, vaan saakelin vaikealta tuntuu. Kaipaan sitä välimatkaa.
 
vierass
Yhdellä tutulla kävi niin että mies jäi kiinni pitkästä salasuhteesta.
Nainen laittoi seuraavana päivänä asuntopaperit itselleen ja avioerohakemuksen.
Ei kuunnellut selityksiä. 2 viikkoa meni ja sai asunnon.
 

Yhteistyössä