Vanhemmat odottajat

Toivoisin, että jos täältä löytyy muita iäkkäämpiä odottajia jakaisitte tuntemuksianne: ahdistaako ikä, raskaudesta kertominen tjms.

Itselle pukkaa vähän kriisiä raskautuminen 38 vuotiaana... mietin miten pitkä matka on kunnes ollaan taas päästy nykytilanteeseen uuden perheenjäsenen kanssa. Ja miten kertoa asiasta muille?! Kukaan ei varmasti osaa odottaa vauvauutisia meiltä.
 
Mä olen syyskuussa 43 täyttävä, ja raskaus tuli vähän yllärinä (oltiin siis koitettu ihan luomuna pari vuotta, mutta jo luovuttu toivosta). Jännittää monella tavalla, ja pelottaa. On kuitenkin paljon isommat riskit kuin nuoremmilla, ja tosiaan pelottaa myös tuo vauvauutisen kertominen ympäristölle. Tiedän, että joissain lähipiiriläisissä tämä tulee varmaan herättämään monenlaisia ajatuksia ja puheita, sillä toisilla on selkeä käsitys siitä missä iässä lapset pitäisi olla tehty.

Mutta... hyvin alkuviikoilla mennään, 6+4, joten mikäänhän tässä ei ole varmaa vielä!
 
Täällä 37v, viidennen odottaja nyt rv 20+3. Alkuun stressasin ihan kaikkea! Juurikin tuon iän takia, onko vauva enää terve? Mitä kaikki sanoo, kun vielä yksi tulee? Miten jaksan taas kaiken alusta (lapset 14, 11, 8 ja 5v)? Voiko vielä kaikki mennä hyvin? Mitä töissä sanotaan? Jotenkin vaan kaikki loksahti paikoilleen ja viime viikon rakenneultraa jälkeen vasta olen uskaltanut iloita, että oikeesti meillä on tulossa vielä yksi terve lapsi näillä näkymin :love:
 
  • Tykkää
Reactions: Helmiii ja Fayrouz
Hei,
Täällä 38v. odottaja. Ikä ei ehkä niinkään ole mietityttänyt, mutta lasten suuri ikäero kyllä välillä. Lapset kun on jo teini-iässä :)

Raskaus on vielä hyvin alussa, noin 6+0, joten rauhassa yritetään olla ja toivotaan että kaikki etenee hyvin.

Kiva huomata, että täällä oli tällainen vertaisten keskustelu aloitettu :)
 
  • Tykkää
Reactions: Fayrouz
Moikka,

mä oon 36 ja nyt viikoilla 16. Kerkeän täyttää 37 pari kuukautta ennen vauvan syntymää!

Toinen lapsi tulossa, esikoinen 6v.

Meillä kolmen vuoden lapsettomuus hoidot takana, ja nyt kun tämä vihdoin onnistui, niin oma ikä jotenkin korostunut omissa ajatuksissa. Olin 33 kun aloitettiin hoidoissa tätä toista ja se tuntuu kauheen paljon nuoremmalta, kuin ”kohta 37”!!

En kyllä tunne itseäni vanhaksi ja uskon että jaksetaan vauva- ja pienlapsi arki hyvin! Vähän tuttaville kertominen jännittää.. perheet tietää ja on vastaanotettu iloisesti, mutta kaverit on kaikki jo tämän vaiheen ohi.. uskoisin! Siellä pienimmät meidän esikoisen ikäluokkaa!
 
  • Tykkää
Reactions: Fayrouz
Onhan meitä näköjään jokunen muukin. Toisaalta lohduttavaa (y)
Omassa kaveripiirissä nuorimmat lapset ovat tällä hetkellä noin 3 vuotiaita. Suurimmalla osalla kaikki jo kouluikäisiä. Olen jotenkin yrittänyt olla ajattelematta ympäristöä ja vertaamatta itseäni muihin. Me ollaan meidän perhe ja jos vain terve lapsi vielä saadaan niin se on suuri onni. Olen 2. lapsen syntymästä saakka haikaillut vielä yhtä, mutta se vain jäi erinäisistä syistä ”tekemättä” aikanaan (pahoittelut typerästä ilmaisusta). Oli muka työpaikan vaihtoa yms työkuvioita, liian lyhyttä ikäeroa ja sitten koin olevani liian vanha...

Pelkään kyllä että kaikki ei ole hyvin ja jotain kamalaa vielä sattuu / paljastuu ultrassa jne. Ei sais murehtia etukäteen...
 
Koitetaan olla murehtimatta liikaa @pinky vaikka vaikeeta se on! Mulla on todella vähän mitään oireita ja siksi en oikein ota uskoakseni että kaikki on hyvin, mutta kun tiistaina 20.8. on sitten ultra niin sen jälkeen tietää asiat paremmin!
Mä taidan olla ainoa 40 rajapyykin ylittänyt? Me yritettiin saada lasta siinä kun olin alle 40 (38-40) mutta kun ei lasta tullut niin ajateltiin jo että ok, sitä ei ollut meille tarkoitettu, ja unohdettiin jo koko asia. Minulla on siis 12- ja 9-vuotiaat entisestä liitosta ja miehellä ei ole vielä yhtään lasta. Raskaus lähti yllärinä liikkeelle ja vaati vähän totuttelua molemmilta, ja kyllähän tämä mun korkea ikä pelottaa.
 
Koitetaan olla murehtimatta liikaa @pinky vaikka vaikeeta se on! Mulla on todella vähän mitään oireita ja siksi en oikein ota uskoakseni että kaikki on hyvin, mutta kun tiistaina 20.8. on sitten ultra niin sen jälkeen tietää asiat paremmin!
Mä taidan olla ainoa 40 rajapyykin ylittänyt? Me yritettiin saada lasta siinä kun olin alle 40 (38-40) mutta kun ei lasta tullut niin ajateltiin jo että ok, sitä ei ollut meille tarkoitettu, ja unohdettiin jo koko asia. Minulla on siis 12- ja 9-vuotiaat entisestä liitosta ja miehellä ei ole vielä yhtään lasta. Raskaus lähti yllärinä liikkeelle ja vaati vähän totuttelua molemmilta, ja kyllähän tämä mun korkea ikä pelottaa.
Koitetaan tosiaan ottaa rennosti, turhia etukäteen murehtimatta (toooosi helppoa). Hullulta tuntuu välillä koko homma ja välillä taas vatsan pohjaa kutkuttaa kun miettii miten upeaa aikaa tulisi olemaan jos kaikki menisi hyvin... Sulla ei ole pitkästi ultraan. Itellä tuntuu olevan ikuisuus ja enhän toki edes tiedä vielä päivää!
 
  • Tykkää
Reactions: Fayrouz
Mietin tässä NIPT-tutkimusta. Tiedättekö, että pääseekö siihen julkisella kun on yli 40v odottaja, vai pitääkö maksaa tuo about 700e yksityisellä? Neuvolassa se sitten tietenkin tulee selväksi, mutta kun siihen on vielä yli viikko, ja mä olen ihan hermona :unsure: Eräs ikätoverini sai juuri lapsen, jolla on kromosomipoikkeama, ja tämä lisäsi tätä omaa epävarmuuttani ja huolta tästä raskaudesta tässä iässä :( Pitäisi vain olla onnellisesti raskaana eikä stressata, mutta mua pelottaa kaikki ja tuntuu että jaksanko mä selvitä vauvan kanssa.

Noh,tiistaina nähdään onko siellä ketään ja kaikki ok, kun päästään varhaisultraan. Mutta sitten taas siitä eteenpäin, seuraavat etapit o_O

7+3
 
Mietin tässä NIPT-tutkimusta. Tiedättekö, että pääseekö siihen julkisella kun on yli 40v odottaja, vai pitääkö maksaa tuo about 700e yksityisellä? Neuvolassa se sitten tietenkin tulee selväksi, mutta kun siihen on vielä yli viikko, ja mä olen ihan hermona :unsure: Eräs ikätoverini sai juuri lapsen, jolla on kromosomipoikkeama, ja tämä lisäsi tätä omaa epävarmuuttani ja huolta tästä raskaudesta tässä iässä :( Pitäisi vain olla onnellisesti raskaana eikä stressata, mutta mua pelottaa kaikki ja tuntuu että jaksanko mä selvitä vauvan kanssa.

Noh,tiistaina nähdään onko siellä ketään ja kaikki ok, kun päästään varhaisultraan. Mutta sitten taas siitä eteenpäin, seuraavat etapit o_O

7+3
Ei kyllä tietoa asiasta... mulla on sama fiilis koko ajan. Pelkään ettei kaikki ole hyvin. Mietin että joutuuko sitä pelkäämään (jos raskaus etenee sinne asti) synnytykseen saakka, että odottaako sitä tervettä lasta... Tuntuu kyllä ahdistavan pitkältä ajalta!
 
Mulla tullut kans nyt huoli että onko kaikki kunnossa.. seulontatulokset tuli ja siinä kirjeessä teksti ”ei kohonnutta riskiä”.. mutta menin omakannasta katsomaan että down suhdeluku on 1:574. Mun mielestä se on suht paljon, kun monilla suhdeluku ollut tuhansia/kymmeniä tuhansia. Esikoisesta en osallistunut näihin, ja nyt ei ole mitään verrokkina. Se toinen poikkeama oli 1:70900 eli hyvin pieni todennäköisyys.

On kai se luotettava systeemiin ja uskottava ettei kohonnutta riskiä ole. En usko että tutkimuksiin pääseen vaan omasta tahdosta/huolesta.

Onko teillä tullut vielä tuloksia ja herättääkö ne jotain tuntemuksia?
 
Olen kirjoitellut tuonne toisiin ketjuihin. Ihan vain pikainen moikkaus täältä eli olen 47-vuotias ja odotan ensimmäistäni. Miehen kanssa tavattiin vasta 44-vuotiaina, ja kestihän myös tämä yrittäminen sitten myös parisen vuotta. IVF:ällä 9. alkionsiirrosta tärppäsi. Rakenneultrassa oli kaikki hyvin viime viikolla ja muutenkin kaikki sujunut hyvin. Poika tulossa ja kivasti potkii jo. :)
 
Täällä ilmoittauttuu yksi joukkoon. En koe itseäni ehkä iäkkääksi (35v,kun vauva syntyy), mutta se että ikäeroiksi vanhempien lasten kans tulee 10, 13 ja 15v tuntuu hurjalta. Tässä välissä itsellä löydetty synnynnäinen sydänvika, joka kylläkin leikattu ja kunnossa, mutta myös useamman kuukauden yritys lapsen suhteen. Maaliskuussa todettiin vk 12 tuulimuna, joka oli suuri pettymys. Eli, kyllähän tässä omat huolensa on matkassa. Se että voiko kaikki mennä hyvin, huolettaa kuitenkin.
 
Täällä kans yksi ilmottautuu joukkoon, viikkoja kasassa noin 6+0 ja ikää 39v, ehdin täyttää 40 ennen kun vauveli toivottavasti syntyy. Varhaisultra varattu 28.11. ja en millään malttais oottaa kun jännittää onko siellä kaikki hyvin. Aika kuluu niiiin hitaasti... kyllä täälläkin jännittää vähän kaikki, vaikka toisaalta sitten välillä on vaan tosi onnellinen ja myös levollinenkin olo. Niin ja esikoista odotetaan joten se tuo vielä ekstrajännitystä :love:
 
Minä oon tuolla huhtikuisissa kirjoitellut.

LA on huhtikuussa ja ehdin täyttää 41 ennen syntymää.

NIPT tehtiin kun seulonnassa oli kohonnut riski mutta kaikki oli kunnossa ja sen mukaan meille tulee tyttö :)

Tänään viikko 19, kohta puolessa välissä! Potkut tuntuu jo ihan kunnolla. Mieskin tunsi ne jo masun läpi :)
 
  • Tykkää
Reactions: Rusakkonen
Täälläkin yksi 13+4 odottaja, joka ehtii täyttää 41 vuotta ennenkuin lapset :barefoot::barefoot::barefoot: toivottavasti syntyy. Nipt oli negatiivinen ja niskapoimu-ultran tulokset 0.8-1.2 välillä, joten en enää hirveästi viitsi murehtia. Väsyttää, mutta muuten on mennyt hyvin. LA on toukokuussa, sektio tehdään kuitenkin jo huhtikuussa.
 
  • Tykkää
Reactions: Rusakkonen
Ajattelin nostaa tätä ketjua, jos palstalta löytyy muita +40 odottajia.

Olen itse hyvin alussa tässä raskaudessa (4+4 viikot vasta) ja varpaat ja sormet ristissä toivon, että kaikki menee hyvin. Koska meillä vanhemmilla odottajilla on huomattavasti suuremmat riskit raskaudessa, olisi kiva jutella vastaavassa tilanteessa olevien kanssa.

Täytän tänä vuonna ennen laskettua aikaa jo 44 vuotta. Minulla on ennestään kaksi lasta aiemmasta liitosta. Nykyisellä miehelläni ei ole lasta ja yritimme 1,5 vuotta ennen kuin tärppäsi.

Nyt vaan mietin tässä, että miten sitä osaisi olla murehtimatta tai miettimättä tätä asiaa jatkuvasti.
 
Kirjoittelin äsken syyskuisten ketjuun, mutta esittäydynpä vielä tännekin. Nyt menossa viikot 5+3, ja laskettu aika olisi siis syyskuun lopulla. Ehdin täyttää 40 ennen sitä.

Tämä on meidän toinen lapsi, esikoisen syntyessä olin 38, sai alkunsa ivf:llä pitkähkön yrittämisen jälkeen. Nyt tuli luomuylläri pari kuukautta kuukautisten alkamisen jälkeen:oops: ilmeisesti eka raskaus on parantanut endometrioosia niin, että luomuna onnistui :) Ekassa raskaudessa sain raskausmyrkytyksen, toivon tosiaan että kaikki menee hyvin tällä kerralla ja siellä on terve vauva tulossa.

Vähän kyllä jännittää muiden reaktiot myös, palasin juuri takaisin töihin ja nyt saa alkaa miettiä seuraavaa raskausilmoitusta:rolleyes: Ja jännittää tietenkin myös meidän jaksaminen kahden pienen kanssa.
 
Kirjoittelin äsken syyskuisten ketjuun, mutta esittäydynpä vielä tännekin. Nyt menossa viikot 5+3, ja laskettu aika olisi siis syyskuun lopulla. Ehdin täyttää 40 ennen sitä.

Tämä on meidän toinen lapsi, esikoisen syntyessä olin 38, sai alkunsa ivf:llä pitkähkön yrittämisen jälkeen. Nyt tuli luomuylläri pari kuukautta kuukautisten alkamisen jälkeen:oops: ilmeisesti eka raskaus on parantanut endometrioosia niin, että luomuna onnistui :) Ekassa raskaudessa sain raskausmyrkytyksen, toivon tosiaan että kaikki menee hyvin tällä kerralla ja siellä on terve vauva tulossa.

Vähän kyllä jännittää muiden reaktiot myös, palasin juuri takaisin töihin ja nyt saa alkaa miettiä seuraavaa raskausilmoitusta:rolleyes: Ja jännittää tietenkin myös meidän jaksaminen kahden pienen kanssa.

Kiva Tsipukka, että löytyy muitakin vähän iäkkäämpiä odottajia. Meillä viikot aika samoissa, mulla tänään 5+0. Pidetään peukkuja, että molemmilla menee raskaus loppuun asti hienosti ja syyskuussa saadaan tuhisevat nyytit kainaloon <3

Saako kysyä millaisia oireita sulla on ollut tähän asti. Tää alkaa olla mulla jo pakkomielteistä vahdata oireita koko ajan. Eipä kyllä hirveästi vielä ole mitään ollut. Rinnat arat, palelua vähän väliä ja parina päivänä ollut nyt kuvottavaa oloa.
 
Joo, todellakin pidetään peukkuja että kaikki menee hienosti. Varasin juuri ajan varhaisultraan, niin saa ainakin vähän huojennusta. Jos siinä on kaikki hyvin, aika iso todennäköisyys että kaikki menee loppuun asti ok.

Esikoisesta on sen verran lyhyt aika, että oireet tuntui tutuilta. Viime viikolla alkoi palelu, tuoksujen tuntuminen tosi terävinä, vihlaisut alavatsalla. Viime raskaudessa en voinut pahoin oikeastaan ollenkaan, toivottavasti ei nytkään(y)
 
Mäki voisin tulla vielä tännekin höpisemään. Ikää 39 ja la syyskuun alussa. Täytän sitten loppuvuodesta 40. Eka lapsi kyseessä ja toki kaikki uutta ja jännittävää. Oireina pahoinvointia vaihtelevasti, palelua, nälkä ja jonkin verran vatsaoireita ja vatsan turvotusta. Vatsatuntemukset oli suurimmillaan plussauksen molemmin puolin. Viikko sitten ultrassa kaikki hyvin ja huomenna eka neuvola.

Tsemppiä kaikille että odotus menee hyvin.

Tänään 8+0 :love:
 
Viimeksi muokattu:
Ai, minäkö hätähousu? No, testit on tehty ja 1-2 viikkoa näyttää. Raskaana siis ollaan. Itse olen vielä 41v; vasta loppu vuodesta 42. Mies täyttää seuraavaksi 50. Tämä mulle 6. lapsi, miehelle 2.
En tiedä, mikä pelottaa/jännittää eniten. Ehkä sitten vasta se SEKTIO, joka on 4. Tietysti matkalla tulee olemaan kaikkea jännää eikä tie lyhyt ole.
Mulla ollut edellisissä raskauksissa RD ja muutenkin verensokereiden kanssa ongelmia. Nyt olen saanut ne hyviin lukemiin, joten katsotaan koska ne alkaa nousta. Ainakin ennen pahoinvointi on aluksi ollut niin voimakasta, ettei terveellisesti syömisestä ole tullut mitään.

:love::love:
 
  • Tykkää
Reactions: Ellinoora38
Hei kaikki ihaNaiset :)
Ajattelinpa itsekin tulla kirjoittelemaan kun päivystän täällä hoplopissa suurta lapsilaumaa ja tällaisen "ikä-äitien" ryhmän täältä bongasin. Olen tuolla syyskuisissa avannut kertaalleen sanaista arkkua, mutta saattaa olla, että aikaisempaan ajankohtaan osuu tämä lähetys, jos siis asiat etenevät maaliin asti.
Koen vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta joukkoonne, koska ikää mittarissa vielä tänä vuonna 44. "Entisessä elämässä" on yli 20 vuoden parisuhde, avioliitto ja saman miehen kanssa liuta lapsia. Tuli ero, muutto ja aluksi ystävä, jonka kanssa ei suunniteltu mitään, oltiin vaan kun yhdessä viihdyttiin, hän siellä kaukana ja minä täällä. Noh, asiat hieman mutkistuivat nyt :whistle:
En ollut suunnitellut enempää lapsia, eikä hänkään, mutta ei tämän ikäiset ihmiset edes voi kirkkain silmin sanoa, etteivät tiedä kuinka lapsia saadaan. En kyllä meinannut uskoa itseäni, kun "tutut" tuntemukset alkoivat,mutta tiesin testiä tehdessäni, mitä tuleman pitää :X3:
Ristiriitaisin miettein olen ollut tässä nyt muutaman viikon. Nuorin omista on 5-vuotias, ja lisäksi luonani asuu 6-, 9- ja 10-vuotiaat lapset. Teini asuu isällään ja kaksi vanhinta on jo lentäneet pesästä, esikoinen täyttää tänä vuonna 21. Aika rankat vuodet on taustalla avioliiton särkymisen, oman henkisen terveyden, taloushuolien ym. kanssa. Toisaalta omaan roppakaupalla sellaista kohtalon uskoa, että asiat menevät kuten on tarkoitettu, ja selviävät kyllä, tavalla tai toisella. Ihan täyttä varmuutta ei ole, haluaako tämä toinen puolisko olla missä määrin mukana, vaiko ollenkaan :confused: Huh, paljon sulateltavaa, eikä tänään ainakaan helpottanut! Minulla on ensi maanantaina aika terveydenhoitajalle, mutta halusin nyt kuitenkin käydä katsomassa mistä tarkalleen ottaen jutellaan, jos kyseessä olisikin tuulimuna tm. vastaava. Viikkoja jonkin laskurin mukaan 7+5, ja perhe artelle varasin kätilölle ajan alkuraskauden ultraan. No sieltähän heti löytyi 7+3 vastaava mokkula vahvalla sykkeellä, ja hups, toinenkin :alien: Voi vihtori sentään! Kaksoset o_O Tässä sitä onkin selittämistä (n)