En nyt tarkoita mitään yli 60-vuotiasta lööpeissä esiintynyttä hormoonimamia, vaan ihan tavallista suomalaista naista. Minun tuttavapiirissäni vanhin synnyttäjä on ollut 45-vuotias. Ihan mielenkiinnosta kyselen kun oma biologinen kello tikittää... Tosin itselläni on jo neljä lasta, mutta vauvakuumetta pukkaa...
Vanhin tietämäsi synnyttäjä?
- Viestiketjun aloittaja liliaan
- Ensimmäinen viesti
tässä yli 40v äideissä muistaakseni 1 vuotiaan äiti kaipaa jutusteluseuraa , olikohan hän 45 vai 46-47v . Yhtään en tunne, mutta kyllä niitä iäkkäämpiäkin äitejä näkyy kaupoissa ynnämuualla =)
Itse nyt 42 ja kuukauden olen harjoitellut mieheni kanssa ahkerasti
.
Mahdolliset isosiskot ja isoveljet tietävät, että mahdollisesti saavat pikkusisaruksen vielä, kaikki oliva asian tiimoilta iloisia, ja toivovat onnea yritykseen :hug:
Mies 41 vuotias =)
Tuolla äidit yli 35vuotta on monia yli 40v yrittäjiä, tervetuloa sinne tutustumaan! :flower:
Heippaheissan! :wave:
Itse nyt 42 ja kuukauden olen harjoitellut mieheni kanssa ahkerasti
.Mahdolliset isosiskot ja isoveljet tietävät, että mahdollisesti saavat pikkusisaruksen vielä, kaikki oliva asian tiimoilta iloisia, ja toivovat onnea yritykseen :hug:
Mies 41 vuotias =)
Tuolla äidit yli 35vuotta on monia yli 40v yrittäjiä, tervetuloa sinne tutustumaan! :flower:
Heippaheissan! :wave:
Nuori enää ole =)
Enkä tarkoittanut, että sinä olisit ikäennätys, anteeksi , jos annoin sellaisen kuvan! :hug:
Kun sain vanhimman lapsemme, olin 19v , äitini 42v oli vauvanvaunu liikkeessä vaunuja katselemassa, siellä oli äitini mielestä silloin yli 50v nainen, joka onnitteli äitiäni vauvan saamisesta ja kertoi, että heillekkin oli tullut aivan yllätysvauva =) . Äitini oli kyllä sanonut, että 19v tytär nyt on saanut vauvan. Äitini kyllä oli onnitellut tuota rouvaa.
Itse olen sitä mieltä, että jokainen perhe saa itse päättää haluavatko yrittää hankkia vauvaa vielä vanhemmalla iällä ..
Meilläkin tästä iltatähdestä on ollut juttua varmaan 5 vuotta. Mutta vasta tänä kesänä päätimme, että annamme mahdollisuuden pienelle tulla, jos on tullakseen. Parempi tietenkin olisi ollut jos aiemmin olisimme näin jo päättäneet, mutta nyt olemme siis tämän ikäisiä ja aika näyttää, vieläkö voimme sellaisen ihmeen saada :flower:
Eilen tapasin entisen työkamuni, hän on yli 50v , on vuorotteluvapaalla, hoitaen tyttärentytärtään ja aivan hyvin hän olisi voinut olla tytön äiti =) .
Minusta ihmiset(useimmat ) pitävät itsestään parempaa huolta kuin ennen ja näyttävät nuorekkailta, ja mitä onhan niitä ryppyjä nuoremmillakin , hymyrypythän näyttävät kauniilta, ainakin minusta!
Puolustan meitä vanhempia äitejä ja äideiksi toivovia :hug:
;Meillä lapset 14-23 , kaikki tietävät, että saavat vielä mahdollisesti pienen pikkusiskon tai pikkuveljen ja jokainen toivoo , että näin kävisi. Itse jännitimme, miten kenties suhtautuisivat
Miehen vanhemmat vielä elossa, heidän mahdollista tulevaa suhtautumista emme tiedä, mutta aika näyttää.
Me ainakin hartaasti toivomme pikkuihmettä! :heart: + :heart: + :heart:
hei, hei taas! =) , :wave:
Enkä tarkoittanut, että sinä olisit ikäennätys, anteeksi , jos annoin sellaisen kuvan! :hug:
Kun sain vanhimman lapsemme, olin 19v , äitini 42v oli vauvanvaunu liikkeessä vaunuja katselemassa, siellä oli äitini mielestä silloin yli 50v nainen, joka onnitteli äitiäni vauvan saamisesta ja kertoi, että heillekkin oli tullut aivan yllätysvauva =) . Äitini oli kyllä sanonut, että 19v tytär nyt on saanut vauvan. Äitini kyllä oli onnitellut tuota rouvaa.
Itse olen sitä mieltä, että jokainen perhe saa itse päättää haluavatko yrittää hankkia vauvaa vielä vanhemmalla iällä
..Meilläkin tästä iltatähdestä on ollut juttua varmaan 5 vuotta. Mutta vasta tänä kesänä päätimme, että annamme mahdollisuuden pienelle tulla, jos on tullakseen. Parempi tietenkin olisi ollut jos aiemmin olisimme näin jo päättäneet, mutta nyt olemme siis tämän ikäisiä ja aika näyttää, vieläkö voimme sellaisen ihmeen saada :flower:
Eilen tapasin entisen työkamuni, hän on yli 50v , on vuorotteluvapaalla, hoitaen tyttärentytärtään ja aivan hyvin hän olisi voinut olla tytön äiti =) .
Minusta ihmiset(useimmat ) pitävät itsestään parempaa huolta kuin ennen ja näyttävät nuorekkailta, ja mitä onhan niitä ryppyjä nuoremmillakin
, hymyrypythän näyttävät kauniilta, ainakin minusta!Puolustan meitä vanhempia äitejä ja äideiksi toivovia :hug:
;Meillä lapset 14-23 , kaikki tietävät, että saavat vielä mahdollisesti pienen pikkusiskon tai pikkuveljen ja jokainen toivoo , että näin kävisi. Itse jännitimme, miten kenties suhtautuisivat
Miehen vanhemmat vielä elossa, heidän mahdollista tulevaa suhtautumista emme tiedä, mutta aika näyttää.
Me ainakin hartaasti toivomme pikkuihmettä! :heart: + :heart: + :heart:
hei, hei taas! =) , :wave:
Täältä äidit +40 palstalta löytyy otsikko "Onko muita 50 vuotiaana lasta".
Siinä kerrotaan joitakin lukuja Stakesin tilastoista. Ja siellä on kerrottu 45-52 vuotiaista synnyttäjistä. Tilasto on kyllä vanha, mutta kertoo, ettei ole mahdotonta yrittää lasta. Itse olen 43-vuotias ja vauva on haaveissa. Käy lukemassa kirjoitus ja ei muuta, kuin onnea yritykseen.
Ihminen on juuri niin vanha, kuin itse itsensä tuntee. Ja jos tuntee jaksavansa pienen kanssa, niin silloin on ryhdyttävä tuumasta toimeen.
Siinä kerrotaan joitakin lukuja Stakesin tilastoista. Ja siellä on kerrottu 45-52 vuotiaista synnyttäjistä. Tilasto on kyllä vanha, mutta kertoo, ettei ole mahdotonta yrittää lasta. Itse olen 43-vuotias ja vauva on haaveissa. Käy lukemassa kirjoitus ja ei muuta, kuin onnea yritykseen.
Ihminen on juuri niin vanha, kuin itse itsensä tuntee. Ja jos tuntee jaksavansa pienen kanssa, niin silloin on ryhdyttävä tuumasta toimeen.
:flower: ,pienen lucapojan äiti. Raskauduitko aivan luomusti ja kestikö kauan ennenkuin tärppäsi?? Millaisia olivat oireesi, ennen kuin tiesit edes odottavasi?
Onko rankkaa olla pienen vauvan äiti, vai sujuuko siellä ihanassa etelänlämmössä kaikki hyvin? =)
Voi, että paljon onnea!! :heart: :flower:
Heippa :wave:
Onko rankkaa olla pienen vauvan äiti, vai sujuuko siellä ihanassa etelänlämmössä kaikki hyvin? =)
Voi, että paljon onnea!! :heart: :flower:
Heippa :wave:
Ihan luomusti raskauduin. Olin jo viikolla 14 ennenkuin edes tajusin mistä tässä oikein on kyse Esikoiseni on v-87 syntynyt tytär ja joskus aikoinaan olisin toisen lapsen halunnut, mutta silloinen mieheni ei ajatukselle lämmennyt. Nykyisen kumppanini tapasin 7 vuotta sitten ja jo alkuaikoina hän kerran sanoi että olisipa kiva saada yhteinen muksu ( hänellä "entisestä elämästä" 14v tyttö ja 16v lievästi kehitysvammainen poika ). Nauroin ja totesin että älä unta nää, meikäläinen on kyllä lapsensa jo tehnyt .
Noin 3 vuotta sitten lopetin ehkäisyn, koska kierukka ei minulle sopinut ja pillereitä napsin kun muistin. Olin sata varma ettei tässä nyt enään mitään mahiksia ole raskaaksi tulla, mutta jos nyt niin kävisi niin siitä vaan!
Olen matkatoimistossa töissä ja duunissa oli oikea baby boom. Meistä neljästä vakituisesta, 2 tytöistämme jäi äitiyslomalle ( joka täällä espanjassa on muuten vain vaivaiset 16 viikkoa) miltei yhtäaikaa. Asiakkaat naureskelivat että, no, milloinkas sinä jäät.... johon totesin että eiköhän musta tule mummi seuraavaksi kun on tuo tytärkin jo täysi-ikäinen.
Yhtäkkiä sain valtavat ruokahalut, mikä vaan maistui ja annokset olivat kuin metsurin. Rinnat paisuivat siihen malliin että tutuimmat uskalsivat kysyä olenko ottanut silikonit Vointini oli loistava, täynnä energiaa eikä puhettakaan pahoinvoinnista. Tytär jo totesikin että hänkin haluaa tuollaiset vaihdevuodet ja varsinkin tuollaisen rintavarustuksen. Sitten alkoi housunkaulus kiristämään... ajattelin että ihmekkös tuo kun syön kuin jalkapallojoukkue! Työkaveri sitten totesi eräänä päivänä, että kuule, ootko varma ettet ole raskaana. Nauroin makeasti, ajatuskin oli huvittava. Työkaverin epäilyt jatkuivat ja niinpä lupasin käydä apteekissa hakemassa testin. Seuraavana aamuna sen tein ja siinä ne olivat - kaksi selkeää punaista viivaa. Se mitä sillä hetkellä tunsin oli aikamoinen sekamelska epäuskoa, onnea ja ennenkaikkea olin huvittunut - voiko tämä olla totta. Mieheni oli onnesta soikeana ja rinta rottingilla. Sitten kiireesti lääkäriaikaa varaamaan. Sain ajan suomalaiselle gynelle, sillä vaikka espanjankieleni on sujuvaa, ei raskauteen liittyvä sanasto kuitenkaan ole halussa . Lääkäri oli aivan ihana vanhempi mies joka totesi tyynesti että viikoja on neljätoista ja kaikki näyttää hyvälle. Kun juttelimme iästäni hän totesi että ennenvanhaan lapsia tehtiin ninikauan kuin niitä tuli ( täällä espanjassa tehdään muuten vieläkin), kyllä luonto hoitaa .Niskapoimu ultra tehtiin samantein, sillä vaikka niin sissi olisinkin että teen lapsen tässä iässä, niin rahkeet ei kuitenkaan riittäisi vammaisen lapsen hoitoon. Kaikki siis näytti hyvältä ja sitten vaan varaamaan neuvola-aikaa ja odottelemaan että viikot täyttyisivät lapsivesipunktion tekoon.
Koko raskausaika meni upeasti, olin täynnä energiaa enkä hermoillut lainkaan tulokkaan puolesta. Kaikki testit olivat hyviä ja jotenkin olin vain varma että kaikki sujuu hyvin. Kesäksi lensin suomeen lomalle ja päätin jäädä suomeen synnyttämään. Synnytystä pelkäsin, koska aikoinaan sain tyttäreni keisarinleikkauksella perätilan vuoksi. Sanoinkin neuvolassa että koska en ole tähän ikään synnyttänyt, en synnytä nytkään, haluan tulla leikatuksi. Neuvolassa olivat sitä mieltä että koska minut on aikaisemmin leikattu ja ikäni huomioiden, leikkaus varmaan onnistuu. Toisin kävi - olin Naistenklinikalla synnytystapa neuvottelussa, ja siellä nuori topakka rouva lääkäri totesi, että ei täällä hupiin ketään leikellä jos ei ole mitään rakenteellista tms. painavaa syytä - siitä vaan synnyttämään ! Onneksi - sanon nyt jälkikäteen. Laskettu aikani oli 06.10.2006 ja 05.10.2006 klo. 23.07 syntyi rakas Luca , 3570 gr, 50 cm , kahden tunnin vaivattoman ja helpon synnytyksen tuloksena. VOI SITÄ ONNEA !! Naistenklinikalla kehuivat loistavaksi synnyttäjäksi ja toivottivat tervetulleeksi uudestaan !! No, jos ei nyt kuitenkaan...
Kysyit onko rankkaa olla pienen lapsen äiti... On toki - ainahan se on. Luca on nyt vilkas 11 kk nappisilmä joka aloittaa tarhan täällä espanjassa tällä viikolla. Kuten aikaisemmin mainitsin, on täällä äitiysloma vain 16 vkoa - itse otin siihen päälle 2 kk virkavapaata, ja Lucan ollessa 6 kk lähdin töihin, suomalaisen au pairin jäädessä hoitamaan Lucaa kotiimme. Kesäkuun alussa lähdimme suomeen lomalle ja taas otin virkavapaata ja palailimme tänne vasta elokuun lopulla. Nyt siis alkaa arki tarhoineen. Rankinta tässä tällä hetkellä on varmaan se että miehelläni on niin paljon töitä suomessa ja keikkoja ( muusikko) , että hän ei voinut palata nyt kotiin kanssamme, enkä ole varma meneekö siihen vielä 2 vai 3 kk enennkuin perhe taas kasassa. Tyttäreni lähti viikko sitten Australiaan vuodeksi , eli toisin sanoen olen tällähetkellä yksinhuoltajana. Näin se elämä kulkee, asioilla on tapana järjestyä.... jos olisin saanut kurkistaa kristallipalloon pari vuotta sitten, en olisi IKINÄ uskonut näkemääni . Paljon olen elämäni aikana ehtinyt ja touhunnut, mutta paras aikaansaannokseni on IHANAT lapseni!!!
Esikoiseni on v-87 syntynyt tytär ja joskus aikoinaan olisin toisen lapsen halunnut, mutta silloinen mieheni ei ajatukselle lämmennyt. Nykyisen kumppanini tapasin 7 vuotta sitten ja jo alkuaikoina hän kerran sanoi että olisipa kiva saada yhteinen muksu ( hänellä "entisestä elämästä" 14v tyttö ja 16v lievästi kehitysvammainen poika ). Nauroin ja totesin että älä unta nää, meikäläinen on kyllä lapsensa jo tehnyt . Noin 3 vuotta sitten lopetin ehkäisyn, koska kierukka ei minulle sopinut ja pillereitä napsin kun muistin. Olin sata varma ettei tässä nyt enään mitään mahiksia ole raskaaksi tulla, mutta jos nyt niin kävisi niin siitä vaan!
Olen matkatoimistossa töissä ja duunissa oli oikea baby boom. Meistä neljästä vakituisesta, 2 tytöistämme jäi äitiyslomalle ( joka täällä espanjassa on muuten vain vaivaiset 16 viikkoa) miltei yhtäaikaa. Asiakkaat naureskelivat että, no, milloinkas sinä jäät.... johon totesin että eiköhän musta tule mummi seuraavaksi kun on tuo tytärkin jo täysi-ikäinen.
Yhtäkkiä sain valtavat ruokahalut, mikä vaan maistui ja annokset olivat kuin metsurin. Rinnat paisuivat siihen malliin että tutuimmat uskalsivat kysyä olenko ottanut silikonit
Vointini oli loistava, täynnä energiaa eikä puhettakaan pahoinvoinnista. Tytär jo totesikin että hänkin haluaa tuollaiset vaihdevuodet ja varsinkin tuollaisen rintavarustuksen. Sitten alkoi housunkaulus kiristämään... ajattelin että ihmekkös tuo kun syön kuin jalkapallojoukkue! Työkaveri sitten totesi eräänä päivänä, että kuule, ootko varma ettet ole raskaana. Nauroin makeasti, ajatuskin oli huvittava. Työkaverin epäilyt jatkuivat ja niinpä lupasin käydä apteekissa hakemassa testin. Seuraavana aamuna sen tein ja siinä ne olivat - kaksi selkeää punaista viivaa. Se mitä sillä hetkellä tunsin oli aikamoinen sekamelska epäuskoa, onnea ja ennenkaikkea olin huvittunut - voiko tämä olla totta. Mieheni oli onnesta soikeana ja rinta rottingilla. Sitten kiireesti lääkäriaikaa varaamaan. Sain ajan suomalaiselle gynelle, sillä vaikka espanjankieleni on sujuvaa, ei raskauteen liittyvä sanasto kuitenkaan ole halussa . Lääkäri oli aivan ihana vanhempi mies joka totesi tyynesti että viikoja on neljätoista ja kaikki näyttää hyvälle. Kun juttelimme iästäni hän totesi että ennenvanhaan lapsia tehtiin ninikauan kuin niitä tuli ( täällä espanjassa tehdään muuten vieläkin), kyllä luonto hoitaa .Niskapoimu ultra tehtiin samantein, sillä vaikka niin sissi olisinkin että teen lapsen tässä iässä, niin rahkeet ei kuitenkaan riittäisi vammaisen lapsen hoitoon. Kaikki siis näytti hyvältä ja sitten vaan varaamaan neuvola-aikaa ja odottelemaan että viikot täyttyisivät lapsivesipunktion tekoon. Koko raskausaika meni upeasti, olin täynnä energiaa enkä hermoillut lainkaan tulokkaan puolesta. Kaikki testit olivat hyviä ja jotenkin olin vain varma että kaikki sujuu hyvin. Kesäksi lensin suomeen lomalle ja päätin jäädä suomeen synnyttämään. Synnytystä pelkäsin, koska aikoinaan sain tyttäreni keisarinleikkauksella perätilan vuoksi. Sanoinkin neuvolassa että koska en ole tähän ikään synnyttänyt, en synnytä nytkään, haluan tulla leikatuksi. Neuvolassa olivat sitä mieltä että koska minut on aikaisemmin leikattu ja ikäni huomioiden, leikkaus varmaan onnistuu. Toisin kävi - olin Naistenklinikalla synnytystapa neuvottelussa, ja siellä nuori topakka rouva lääkäri totesi, että ei täällä hupiin ketään leikellä jos ei ole mitään rakenteellista tms. painavaa syytä - siitä vaan synnyttämään ! Onneksi - sanon nyt jälkikäteen. Laskettu aikani oli 06.10.2006 ja 05.10.2006 klo. 23.07 syntyi rakas Luca , 3570 gr, 50 cm , kahden tunnin vaivattoman ja helpon synnytyksen tuloksena. VOI SITÄ ONNEA !! Naistenklinikalla kehuivat loistavaksi synnyttäjäksi ja toivottivat tervetulleeksi uudestaan !! No, jos ei nyt kuitenkaan...
Kysyit onko rankkaa olla pienen lapsen äiti... On toki - ainahan se on. Luca on nyt vilkas 11 kk nappisilmä joka aloittaa tarhan täällä espanjassa tällä viikolla. Kuten aikaisemmin mainitsin, on täällä äitiysloma vain 16 vkoa - itse otin siihen päälle 2 kk virkavapaata, ja Lucan ollessa 6 kk lähdin töihin, suomalaisen au pairin jäädessä hoitamaan Lucaa kotiimme. Kesäkuun alussa lähdimme suomeen lomalle ja taas otin virkavapaata ja palailimme tänne vasta elokuun lopulla. Nyt siis alkaa arki tarhoineen. Rankinta tässä tällä hetkellä on varmaan se että miehelläni on niin paljon töitä suomessa ja keikkoja ( muusikko) , että hän ei voinut palata nyt kotiin kanssamme, enkä ole varma meneekö siihen vielä 2 vai 3 kk enennkuin perhe taas kasassa. Tyttäreni lähti viikko sitten Australiaan vuodeksi , eli toisin sanoen olen tällähetkellä yksinhuoltajana. Näin se elämä kulkee, asioilla on tapana järjestyä.... jos olisin saanut kurkistaa kristallipalloon pari vuotta sitten, en olisi IKINÄ uskonut näkemääni . Paljon olen elämäni aikana ehtinyt ja touhunnut, mutta paras aikaansaannokseni on IHANAT lapseni!!!
Kiitos kun siitä kerroit :heart: --Kyllä lapset ovat niin ihania, vilpittömiä, ei voi muuta sanoa =)
Minä täällä jännäilen , menkkojen pitäsi alakaa lauantaina(toivottavasti eivät ala) :ashamed:
Oireita on , minulla lämpö jatkuvasti koholla melekein 37 astetta , ovulaatiosta asti*toivoa on* :heart:
Raskaustestini tulivat tänään postissa, en vain tiedä, uskallanko testata ja milloin*en halua nähdä negaa* :ashamed:
Mukavaa jatkoa ja kirjoittele välillä kuulumisia, jos viitsit!
Terv Pikkumyy*kuumeissaan* , :wave:
Minä täällä jännäilen , menkkojen pitäsi alakaa lauantaina(toivottavasti eivät ala) :ashamed:
Oireita on , minulla lämpö jatkuvasti koholla melekein 37 astetta , ovulaatiosta asti*toivoa on* :heart:
Raskaustestini tulivat tänään postissa, en vain tiedä, uskallanko testata ja milloin*en halua nähdä negaa* :ashamed:
Mukavaa jatkoa ja kirjoittele välillä kuulumisia, jos viitsit!
Terv Pikkumyy*kuumeissaan*
, :wave:Kiitoksia paljon , pidä vaan kaikki pystyssä, jos uskallan testaan huomisaamuna =) , :heart:
:wave:
:wave:
Olen kohta 46v ja liki 3 kk;n ikäisen pikku tytön äiti.Kaikki meni ihan hyvin, ainoastaan synnnärillä lapsen sok.arvot oli matalat, joten vauva joutui olemaan muutaman päivän päivän tipassa. Nyt Helmi Iina voi tosi hyvin, hiukan vatsavaivanen, mutta muuten ok..Muutan mun entinen nim.merkkini oli ikä-äiti...sen verran kuitenkin dementiaa, et salasana unohtui tässä kuukausien aikana.. Sen verran synnytyksestä, että huh, olihan se synnytystä...
Tervehdys kaikille!
Minulla on nyt ajankohtaista tyttäreni (41v) odotuksen seuraaminen. Vähän on sydän syrjällään huolesta hänen ikänsä tähden..
Itse sain hänet 20-vuotiaana, ei suunniteltuna, mutta kuitenkin toivottuna ja rakastettuna.
Hänen isänsä kanssa meillä oli lyhyt, eroon päättynyt liitto. Kolmikymppisenä sitten avioiduin uudelleen ja kun parin vuoden päästä tulin raskaaksi, sain eräiltä tuttavilta kommentteja "miten sinä nyt vielä tuossa iässää..?" ja "etkö ala jo olla vähän vanhaa?"
Eli vähän on suhteellista
Tytär on nyt puolivälissä odotustaan ja toistaiseksi kaikki hyvin. Tiedän kuitenkin, että hänelläkin pyörii huoli mielessä. Tosin hän on päättänyt jos mahdollista, tämän lapsen synnyttää, ei aio edes käydä lapsivesipunktiossa. Jos vaikka on ainoa ja viimeinen mahdollisuus äitiyteen, jonka työura nyt sitten siirsi näin viime tinkaan.
Minulla on nyt ajankohtaista tyttäreni (41v) odotuksen seuraaminen. Vähän on sydän syrjällään huolesta hänen ikänsä tähden..
Itse sain hänet 20-vuotiaana, ei suunniteltuna, mutta kuitenkin toivottuna ja rakastettuna.
Hänen isänsä kanssa meillä oli lyhyt, eroon päättynyt liitto. Kolmikymppisenä sitten avioiduin uudelleen ja kun parin vuoden päästä tulin raskaaksi, sain eräiltä tuttavilta kommentteja "miten sinä nyt vielä tuossa iässää..?" ja "etkö ala jo olla vähän vanhaa?"
Eli vähän on suhteellista
Tytär on nyt puolivälissä odotustaan ja toistaiseksi kaikki hyvin. Tiedän kuitenkin, että hänelläkin pyörii huoli mielessä. Tosin hän on päättänyt jos mahdollista, tämän lapsen synnyttää, ei aio edes käydä lapsivesipunktiossa. Jos vaikka on ainoa ja viimeinen mahdollisuus äitiyteen, jonka työura nyt sitten siirsi näin viime tinkaan.
vanhin tuntemani synnyttäjä oli 49-vuotias sukulaisnainen 60-luvun loppupuolelta. hyvin hän ennätti saman ikäisen miehensä kanssa kasvattaa tyttären aikuiseksi ennen vanhuuden vaivoja. uskon, että tämä iltatähti piti tämän pariskunnan terhakkana ja pirteänä.
itse olin kuukautta vaille 44-vuotias, kun oma iltatähtityttäreni syntyi viime syksynä.
itse olin kuukautta vaille 44-vuotias, kun oma iltatähtityttäreni syntyi viime syksynä.
Eihän tyttäresi ole edes "vanha" odottamaan vauvaa. Meille syntyi heinäkuun 10 päivä poika ja minä täytin heinäkuun 13 päivä 44-vuotta. Varmaan tyttärelläsi on huoli raskaudesta ja odotuksesta, mutta ei kannata murehtia mitään etukäteen. Nauttikaa vaan odotuksesta. Halauksia ja onnellista odotusta toivottaaa Ullukka :hug:
Ihanaa lueskella teistä vanhoista naisista, jotka ovat saaneet lapsia. Olen ajatellut, että olenko ainut vanha, jolla on pieni lapsi. Lapsenlapsiakin on jo kaksi ja kolmas on tulossa. Siis he ovat tosi suloisia ja ihania, mutta tämä oma pitää maat jalassa, eli ei ole mummohurmaa ollenkaan.Olenko sitten nuori äiti ja vanha mummo, enpä tiedä. Ensimmäinen lapseni syntyi 1983, olin silloin 24-vuotias, eli mukamas aikuinen. Ja nyt 50-vuotiaana pienen ihanan 2-vuotta täyttäneen typykän äiti. Mutta jos sinulla on samoja tunteita/ ajatuksia, lähetätkö minulle postia? Täällä sitä painiskellaan taas näissä vauva-asioissa. Lapset suhtautuivat tosi ihanasti tähän pieneen, mutta meillähän oli lasten kanssa samat raskausjutut yhdessä. Tuntuihan se kummalliselle, oli aika vaikeaa kertoa lapsille, että saavat uuden perheenjäsenen. Mutta kaikkia asioita ei voi päättää itse. Joskus nämä hoitoasiat kauhistuttavat, mutta kaippa jokainen osaa päättää, mikä on tärkeää? Minulle se on tuo meidän tytymme, ja vaikka olemme vanhoja (molemmat yli 50-v.) toivottavasti annamme hänelle ihanan lapsuuden.
Tuttavapiirissämme on 48-vuotias ensisynnyttäjä, joka odottaa kaksosia. Ja tämä tarina on tosi.
mannaryyni, koeputkihedelmöitys vai luomu vauvat tulossa? Mukava juttu kun raskaus alkanut ja vielä kaksoset tulossa!! :heart:
Minä olin 47- vuotta kun sain viimeisimmän lapsen. Poika oli 3 kk kun täytin 48.....(En ihan voittanut kisaa Minulla on ennestään 3 poikaa, jotka ovat jo aikuisia. + yksi lapsenlapsi...poikamme oli siis syntyessään setä
Kyllä tämä pikkumies (nyt 1,9v) pitää meidät liikkeessä, ja vaikuttaa elämäämme monin tavoin. Yövalvomiset tuntuvat rankemmilta kuin nuorempana, siinä on välillä kestämistä. Mutta kun tietää, että tämä on vaan yksivaihe, niin kyllä sitä jaksaa.
Aurinkoista jatkoa kaikille 'aikuisille-äideille' !! :wave:
Minulla on ennestään 3 poikaa, jotka ovat jo aikuisia. + yksi lapsenlapsi...poikamme oli siis syntyessään setä Kyllä tämä pikkumies (nyt 1,9v) pitää meidät liikkeessä, ja vaikuttaa elämäämme monin tavoin. Yövalvomiset tuntuvat rankemmilta kuin nuorempana, siinä on välillä kestämistä. Mutta kun tietää, että tämä on vaan yksivaihe, niin kyllä sitä jaksaa.
Aurinkoista jatkoa kaikille 'aikuisille-äideille' !! :wave:
Perässä yritetään tulla...siis 44v ja kovasti nelosta yritetään...Alkuperäinen kirjoittaja Pömppöli:
Täällä lapset 11,6 ja 2 :heart: