Vanhin tietämäsi synnyttäjä?

Tämä 48-vuotias kaksosten odottaja, en tiedä varmaksi onko luomu vai hedelmöitys, mutta luulen, että se luomuylläri.

 

Mummoni sisar oli 52 tai 53 vuotias saadessaan tyttärensä. En ole koskaan tavannut heitä, koska he asuvat toisella puolen Suomea. Tyttärellä on downin syndrooma.

 

Mummoni sisar oli 52 tai 53 vuotias saadessaan tyttärensä. En ole koskaan tavannut heitä, koska he asuvat toisella puolen Suomea. Tyttärellä on downin syndrooma.

Tosi ikävää, tämähän on yksi suurimmista peloista kun alkaa iäkkäänä naisena tekemään lapsia. Toisaalta tiedän myös alle 30-v äitejä, jotka ovat saanneet Down-lapsen. Eli ei äidin ikä ole ainoa syy tähän.
Ja toisaalta Down-lapset ovat ihania, aurinkoisia ja vilpittömiä. Olen tuntenut muutaman..... ei maailma siihen kaadu, vaikka tervettä lastahan kaikki toivovat.

 

Sain keskenmenon marraskuussa 2007 ja tuntui etten enään tule raskaaksi.Kolme poikaa ja kaikki raskaudet sujuivat ongelmitta. En ollut aiemmin joutunut miettimään ettei raskaus olekkaan itsestään selvyys!Menin alle 20 v naimisiin lapsuuden kaverini kanssa ja siitä kaksi vanhinta poikaa. Erosimme ystävinä kymmenen vuoden jälkeen. Toisesta pitkästä liitosta nuorimmainen, Tomi 13v. liitto päättyi miehen sairaalloisen mustasukkaisuuden johdosta. Tapasin nykyisen mieheni v 2007 ja kihloihin samana kesänä ja naimisiin tämän vuoden elokuussa. Miehelläni ei ole lapsia joten päätimme yrittää vielä toisen kerran. Kevät ja kesä menivät raskaustestejä tehdessä ja pelkäsin etten tukle raskaaksi.Häämatkan jälkeen syyskuussa alkoivat pahoinvoinnit ja kuumeilu. En halunnut mennä lääkäriin ennen kuin oli mennyt n 10 viikkoa. Siellä se sydän sykki ja olimme todella onnellisia mutta samalla pelkäsin keskenmenoa, taas-ko.Syksy meni todella rankan pahoinvoinnin jatkuessa kuusi viikkoa.Pissatti, närästi, väsytti, päätä särki ja oli kuumetta mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois!Ultrassa ravasin kolme kertaa ennen ns. virallista 12 vko ultraa. Viimeksi viikko sitten kävin taas tarkistuttamassa onko kaikki ok ja siellä se pieni "tyttö" potki ja huitoi vilkkaasti. Lääkärin mielestä kaikki kunnossa....

 

Onnittelut vanhoille odottajille tai jo synnyttäneille! :heart: :flower:

Meillä kolme keskenmenoa 10 kuukauden sisällä ja luovumme "leikistä", ihana lukea, että toisilla on Onnistanut! :heart: :heart:

Rva Pikkumyy :wave:

 

Kiitokset Rva Pikkumyy ja hyvää uutta vuotta! Me voitais varmaan perustaa lapsenlapsia kuumeilevat ketju? Vai minkäs ikäisiä teillä oli? Itsellä noista 22, 19 ja 17v tuo nuorin on todennäköisin tuomaan nyyttiä hoitoon. Minusta ei ole enää hankkimaan lisää, fysiikka pettää, ehkä tää valvominen ja jatkuva imettämineb tekee tehtävänsä. Mutta Anna on ihana.

t. kriisi ja Anna melkein 7kk

 

Heippaus kriisi! :heart: :flower: ja muutkin! :flower:

Niin täällä suunnassa kyllä odottelen jo ensimmäistä lapsenlastani :heart: , tytär saa toukokuussa ilmeisesti pienen tyttövauvan :heart: , poikavauvakin kyllä kelpaa!

Eli mammaksi olen tulossa, vaikka en iltatähteä saanutkaan.

Rva Pikkumyy :heart: :wave:

 

Ooh, ihanaa, Mun 17v poika kyllä väitti, etten saa heidän lapsiaan tulla lähellekään, kun olen omanikin pilannut. Noh, kunhan valvovat muutaman kuukauden tai tahtovat kaksin leffaan, niin enköhän pääse sitten taas pilaamaan lisää vaaveja, toivon ainaskin. Onkos muuten jälkeläisillä itsetunto kohillaan?

 

odotahan kun aikuistuu niin mielipiteet muuttuu seitsemäntoista vuotias on juuri siinä iässä että vanhemmat ei tajua juuri mistään mitään mutta kyllä ne aikuistuessa normaaleissa suhteissa ajatukset muuttuu näinhän se mennee. kokemuksta on lapset 22v. 16v ja 4v.

 

Seikkailin täällä aikaisemmin nimimerkillä "Abuela", eli olen SE kummajainen jonka vaihdevuosivaivat olivatkin pieni suklaasilmä poika - kirjoitin tähän ketjuun tarinani 05.09.07 ! Täällä elellään edelleen etelän auringossa, Luca on reipas mihenalku - täytti lokakuussa 2 v. Täytän itse tänä vuonna 50 - (KÄÄK!!) - aika lentää. Perhe on edelleen hujan hajan - tytär palasi ausseista suomeen opiskelemaan, ja mies on edelleen suomessa töissä. Tässä sitä lennellään espanjan ja suomen väliä ahkerasti puolin ja toisin, ja nyt täytyy myöntää että olen valmis pakkaamaan kimpsut ja kampsut ja muuttamaan takaisin pohjolan kaamokseen ( enpä IKINÄ olisi uskonut tätä sanovani =) ) , mutta nyt lapsen myötä olen muuttanut mieleni. Suomessa on mummit ja serkut yms. eli aivan toisenlainen tukiverkosto kuin täällä. Täytyy tunnustaa että villin pienen pojan yksinhuoltajuus näin viiskymppisenä on aika rankkaa puuhaa . Toivon teille kaikille OIKEIN ONNELISTA alkanutta vuotta ! Aurinkoterkuin

 

"Abuela", kiva oli kuulla sinusta jälleen! :flower:
Ihana pikkuveijari poika sinulle yllätyksenä tuli, koskaanhan ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan, joskus ihania yllätyksiä. :heart:

Tervetuloa takaisin Suomeen, täällä on kyllä kylmä, verrattuna sinne etelään.

 

Palailen kirjoittelemaan tänne palstoille odotusajan jälkeen...Kävin synnyttämässä vauvan heinäkuussa Suomessa, palattiin Italiaan kun poika oli kuukauden ja nyt jo täyttää kohta 6 kk ja minä juuri 46 v viikko sitten. Enää en mieti ikääni äitinä ollenkaan, vauveli on ihana ja äitiys suurin juttu mitä olen elämässäni saanut kokea. Mies auttaa paljon ja vaikka yöt välillä on raskaita kun odottelee milloin poika taas haluaa syödä ja uni ei meinaa tulla vaikka väsymys painaa, nautin tästä lahjasta aivan valtavasti.
Me asumme siis täällä Italiassa (mies on italialainen), ollaan oltu kimpassa 7 vuotta, mutta kyllä minullakin on ajatuksissa kovasti suomi ja jos voisin valita, lähtisin heti takaisin tukiverkkojen ja tutun kulttuurin helmaan. Onneksi visiitit muutaman kuukauden välein helpottavat suomi-ikävää!

 

Oon ollut jotenkin aika väsyksissä niin ihan piristyin kun luin näitä juttuja =) . Itsellä ikää 39.v.Nuorin2v ja vanhin 17v. Kaksi lasta vielä siinä välissäkkin. Tunnen itseni joskus kummajaiseksi siis saamme katseita kun kuljen neljän niin eri ikäisen lapsen kanssa kaupoilla yms. Joskus nauretaan kun nuorin vanhin ja minä kaupoilla kun ihmiset katsoo että onkohan tuo ton ukko vai onkohan tuo lapsi tuon pojan vai mikä kuvio .Uskovillahan tuo ei ole mikää poikkeus siis lapset pitkällä juoksulla .. Onnea siis kaikille odottajille ja yrittäjille :flower: .

 

Mummoni sai 5 lasta ennen 40 v ikää ja 3 sen jälkeen, nuorimmaisensa - äitini - 49-vuotiaana. Itse sain lapsen 43 vuotiaana.
Ps. Eihän väheksytä kenenkään perhettä, ihan oikea äiti se on se "hormonimamikin" - ja heitä on kaikissa ikäryhmissä.