Varpaillaan kävelystä ja ylivilkkaudesta

Meillä on 3½-vuotias tyttö, joka kävelee varpaillaan suurimman osan ajasta. Seisoo kuitenkin koko jalalla. Käskystä lapsi kävelee hetken kunnolla, kunnes unohtaa asian ja varpaillaan kävely alkaa. Varpaillaan kävely alkoi n. vuosi sitten.

Neuvolassa asiaan ei olla sen enempää puututtu. Tosin viimeksi neuvolassa ollessaan terveydenhoitaja väläytteli aina välillä, että tytöllä on ylivilkkauteen sopivia piirteitä kuten mun puheen päälle puhuminen ja just toi varpaillaan kävely. Asiaan ei kuitenkaan puututtu vaan sanoi, että voi olla myös normaalia tuon ikäisen käyttäytymistä. Pelästyin kuitenkin paljon ja itku silmässä lähdin pois neuvolasta. Mulla ei ole tullut ikinä mieleenkään, että lapsemme olisi ylivilkas. Lapsi on todella kiltti lapsi, vilkas kuitenkin muttei ylivilkas. Voi puuhailla palapelin parissa yli puoli tuntia ja barbileikeissä voi istua paikallaan toista tuntia. Kerhossa jossa käymme on lauluhetki, joka kestää yli puoli tuntia. Lapsi jaksaa istua sen ajan aina rauhallisesti ja hiljaa paikallaan. Nämä siis vain esimerkkejä.

Toi neuvolatädin vihjaus oli mulle siis tosi suuri yllätys, ei ole ikinä käynyt mielessäkään. Nyt sitten olen alkanut pelätä, että enkö vaan itse huomaa noita oireita? Onko se mahdollista?

Lisäksi olen alkanut pelätä, että se varpustelu johtaa autismiin. Onko pelkoni turha?

Olen sitä nyt viikon päivän itkeskellyt ja tuntuu, että pian romahdan. Olen itse tosi lääkärikammoinen enkä siedä mitään tutkimuksia, joten siksi ehkä otan asiat liian vakavaksi.

Mutta onko mulla syytä huoleen teidän mielestä?

 

Ei sitten niin mitään syytä huoleen. Varvistaminen ei voi johtaa autismiin =)

Itse olen adhd-aikuinen ja adhd-lasten äiti, eikä tämä nyt niin kamalaa ole... 3-4- vuotiaat ovat kovia menemään ja puhumaan, temperamentti eroja on, kuten muunkin ikäisissä. Ota rauhallisesti ja seuraile tilannetta. Ylivilkkaus/adhd on muotidiagnoosi, ehkä neuvalntäti vain halusi saada löytää edes yhden ylivilkaan lapsen, vaikka väkisin.

Ja sitä paitsi varpailla/päkiöillä kävely on hyväksi lihaksille

 

Varvistelulla ja vilkkaudella saattaa olla yhteyttä. Ainakin meidän lapsella on.
Lapsellamme apuna on ollut tukikengät, kun jalkapohja on tukevasti tuettuna lattiaan/kenkään, niin poika on paljon keskittymiskyvykkäämpi. Sitä paitsi tukikengät auttavat siihen, että jatkuva varvistelu ei aiheuta akillesjänteen lyhentymistä.
Mutta kuten Jonsered jo sanoi, varvistelu ei aiheuta autismia tai mitään muutakaan sairautta. Se vain saattaa olla yksi oire ja sen takia siihen kannattaa kiinnittää huomiota, mutta hysteriaan ei ole aihetta.
PS. Kysele neuvolasta mahdollisuutta saada tukikengät kokeiltaviksi, ostaa niitä ei kannata.

 

anteeksi, testaan miten tänne kirjoitetaan..

 

Meillä on 3½-vuotias tyttö, joka kävelee varpaillaan suurimman osan ajasta. Seisoo kuitenkin koko jalalla. Käskystä lapsi kävelee hetken kunnolla, kunnes unohtaa asian ja varpaillaan kävely alkaa. Varpaillaan kävely alkoi n. vuosi sitten.

Meillä on eskarilainen, joka kävelee varpaillaan. En oikein tiedä, koska on alkanut, varmaan on kuitenki tehnyt tuota vuodenpäivät ainakin. Kotona siihen ei niin tule kiinnitettyä huomiota :ashamed: Eskarissa kuulema mustuttavat asiasta, mutta muistaa ehkä noin minuutin kävellä normaalisti ja sitten taas menee varpaillaan.

Syksyllä eskarin alussa ope otti asian puheeksi ja hänen kehotuksestaan puhuin neuvolakäynnillä asiasta. Terkkari "pallotti" eteenpäin neuvolalääkärille (lastenlääkäri), joka tutki tytön jalat kireiden lihasten ja jänteiden varalta. Lisäksi kyseli kaikenlaista tytön oppimisesta ja motorisista taidoista. Ei mitään häikkää niin missään, mutta vielä varmuuden vuoksi otatti jotain lihasentsyymiverikokeita, joilla poissuljettiin jotain lihassairauksia. (Mulle jäi epäselväksi mitä, ku en tarkemmin tullu kyselleeksi sillä istumalla.) Verikokeiden tulokset myös puhtaat, joten asian jätettiin siihen. Lääkäri totesi jotain sen suuntaista, että toiset vaan nyt kävelee varpaillaan...

On tuo meidänkin tyttö vilkas, ollut vauvasta asti, mutta eskarista on selvinnyt hienosti eikä ole ollut mitään ongelmia keskittymisessä tai ryhmässä olemisessa. Lukemaan ja kirjoittamaankin on oppinut hienosti ja kaikki tarvittavat motoriset taidot on ok. Eli ainkaan meillä varvistaminen ei ole "oire" vakavasta ylivilkkaudesta tai jostain todellisesta häiriöstä.

Sun kannattaa kuitenkin nyt aluksi varata aika vaikka neuvolalääkärille, että katsoo lapsesi jalat, ettei ole mitään ylikireyttä jänteissä tai lihaksissa. Niin ja lasta pitäisi aktiiviseti muistuttaa kävelemään kantapäät maassa ennenkuin varvistamisesta tulee piintynyt tapa. Meillä muistuttaminen tahtoo unohtua ja eskariope taas palasi asiaan. Nyt epäili, että jatkuva kaatuilu hiihtäessä saattaisi johtua varpaillaan olosta. No, onhan varpaillaan aika vaikea hiihtää

 

Varpaillaan kävely saattaa olla jonkin neurologisen sairauden oire tai liittyä kehitysvammaisuuteen. Olen ammattini puolesta asiaan perehtynyt ja koska omat
lapsemme kävelivät vuosia varpaillaan jouduimme erilaisiin tutkimuksiin.
Mikäli varpaillakävely on tosi usein tapahtuvaa kiristää se jalan takajänteitä ja tästä voi ajan myötä tulla paljon ongelmia. Jos lapsi pystyy tekemään vastaliikkeen eli kävelemään myös kantapäillä se on hyvä. Yleisesti ottaen fysioterapeutti on ensimmäinen, joka osaa asiassa auttaa ja tutkia jalat sekä seurata liikkumista. Lisäksi kävimme itse toimintaterapeutin sekä neurologin arviossa neuvolan lähettäminä. Pääsääntönä kuulimme, että kouluikään mennessä pitäisi ehdottomasti jäädä pois tai muuten tarvitaan lisätutkimuksia.
Lapset nyt esikoulussa ja varvastelu on vähentynyt...

Varvastelu ei johda autismiin; autismi olisi jo muutenkin ilmennyt tuohon ikään mennessä,
mutta jalkojen asentovirheisiin se voi johtaa.
Lapsi ei myöskään kuullosta ylivilkkaalta ( itse terv.huollon ammattilainen ), mutta suosittelen pyytämään neuvolasta lähetteen joko fysioterapian arvioon tai toimintaterapian arvioon, koska varvastelu kestänyt jo noin kauan ja on usein tapahtuvaa. :hug: