vauva 45-vuotiaana?

Onko muita jotka vielä haaveilee tai yrittää/tehnyt lapsen kyseisessä iässä? Miten meni? Pelottaako/pelottiko?

 

en suosittele enää yli 40vuotialle vauvoja!!!

 

\

en suosittele enää yli 40vuotialle vauvoja!!!

Puhutkos "Mummo" nyt omasta kokemuksestasi vai pelkästä luulosta? Nykyään moni yli 40-vuotias nainen synnyttää - osa saa jopa esikoisensa =). 45-vuotiaitakin on niin monenkuntoisia. Osa 45-vuotiaista on jopa paremmassa fyysisessä ja henkisessä kunnossa kuin 20-30-vuotiaat. On myös tärkeää, ettää äiti asennoituu myönteisesti synnyttämiseen, vauvanhoitoon ja äitiyteen noin yleensäkin. Uskon, että jokainen äiti itse parhaiten tietää, jaksaako hän synnyttää ja hoitaa vauvan 45-vuotiaana.

Ja osa 45-vuotiaista ei varmastikaan jaksaisi enää hoitaa vauvaa ja pientä lasta. Naisella voi olla jokin fyysinen tai henkinen sairaus tai halu jo päästä helpommalla tässä iässä. Mutta mistä johtuu, että 45-vuotiasta naista, siis odottajaa ja synnyttäjää siunaillaan? Vastaavasti samanaikäisenä isäksi tullutta miestä taas onnitellaan ja kehutaan vuolaasti.

Itse en mitenkään siunaile 45-vuotiaan vauvansaantia =). Kyllähän sitä ehtii hyvin saamaan lapsensa täysi-ikäiseksi, vaikka synnyttääkin yli nelikymppisenä. Toivotan onnea kaikille odottajille - iästä viis :heart: .

 

Minä tein lapsen 43-vuotiaana; ennestään meillä on 16- ja 11-vuotiaat tytöt, viime toukokuussa syntyi terve poika yllätysraskau-
desta. Olimme mieheni kanssa alusta asti (ensijärkytyksestä toivuttuamme; asia oli niin odottamaton) iloisia odotuksestani ja siitä että saimme vielä mahdollisuuden tutustua uuteen ihmistaimeen ja seurata lapsen kehitystä. Raskausaika meni hyvin, samoin synnytys ja poika on ollut melko vaivaton hoidettava, mitään erityisempiä vastoinkäymisiä ei ole ollut. Poika on tuonut rikkautta ja rakkautta perhe-elämäämme roimasti lisää, tytöt ovat menettäneet sydämensä pikkuveljelleen. Olen myös jaksanut hyvin hoitaa vauveliamme, mitään masennus- tai uupumusoireita ei ole ollut. Tottakai välillä väsyttää, mutta sehän on normaalia, väsyttää nuorempiakin. Suosittelen lämpimästi.

 

kirjoitinkin että en suosittele, ja se on minun mielipiteeni ja kokemukseni ja näkemykseni asiasta!

 

\

kirjoitinkin että en suosittele, ja se on minun mielipiteeni ja kokemukseni ja näkemykseni asiasta!

PERUSTELE, kiitos!

 

olen itse lastenhoito alalla, ja nämä yli 40v vanhempien lapsilla on ongelmia tulla toimeen muitten lasten kanssa. kyseessä on etenkin ensisynnyttäjät, jotka ovat hemmotelleet pilalle lapsensa. masennus oireet ovat paljon suurempia yli 40v äideillä kuin alle 40v äideillä. sairaudet lisääntyy ja fyysinen kunto yleensä alkaa rapistumaan, koska lapsi vie kaiken voiman äidiltä. poikkeus äitejä on tietenkin mutta he ovat vähemmistö.

 

\

olen itse lastenhoito alalla, ja nämä yli 40v vanhempien lapsilla on ongelmia tulla toimeen muitten lasten kanssa. kyseessä on etenkin ensisynnyttäjät, jotka ovat hemmotelleet pilalle lapsensa. masennus oireet ovat paljon suurempia yli 40v äideillä kuin alle 40v äideillä. sairaudet lisääntyy ja fyysinen kunto yleensä alkaa rapistumaan, koska lapsi vie kaiken voiman äidiltä. poikkeus äitejä on tietenkin mutta he ovat vähemmistö.

Miten voit yleistää, että yli 40-vuotiaiden vanhempien lapsilla olisi ongelmia tulla toimeen muitten lasten kanssa? Sosiaalisuus opitaan kotona, ei päivähoidossa. Kodin kasvatusilmapiiri, tavat, vanhempien auktoriteetti, sekä lapsen luonne vaikuttavat siihen, miten lapsi ryhmässä käyttäytyy.

Oma äitini oli aikanaan yli 40-vuotias, kun synnyin. Minulla on myös vanhempia sisaruksia, en ole ainut lapsi. Olen kasvanut maalaistalossa, ja oppinut työntekoon pienestä pitäen. Meillä ei kotona harrastettu lapsen pilalle hemmotteluja =). Omalla äidilläni ei ole ollut mitään synnytysmasennusta ym. masennusoireita. Jos 1960- ja 70-luvulla äiti olisi masentunut, ei olisi ollut apuakaan saatavilla, niinkuin nyt.

Lapsensa pilalle hemmottelevat ne äidit ja isät, joilla ei ole auktoriteettia ja kasvatusotetta omiin lapsiinsa. Vanhemmat haluavat olla lapsensa kavereita, eivät äitejä ja isiä. Näitä vanhempia löytynee kaikista sosiaaliluokista ja kaikenikäisistä. Lapset opetetaan rahan ja tavaran kanssa elämiseen pienestä pitäen. Kaupoissa kuljeskellaan perheen kanssa jopa sunnuntaitkin. Kohta kauppoja pidetään varmaan yölläkin auki.

Vanhemmat yrittävät korvata ostamisella huonoa omaatuntoaan, kun omille lapsille ole aikaa. Hankitaan lapsille liikaa harrastuksia, annetaan rahaa ja ostetaan tavaraa. Lapsuus lyhenee koko ajan. Myös median tarjonta on nyt ihan toista kuin meidän lapsuudessa.

Sitten on näitä kaikensallivia isovanhempia, jotka törsäävät lapsenlapsiinsa vaikka viimeisetkin rahansa ja hemmottelevat lapset ihan pilalle. Mummo ja vaari kyllä ostavat lapsenlapsille mitä nämä mankuvat, jos äiti ja isä olisivat kitupiikkejä.

Nuoret äiditkin voivat masentua. Synnytysmasennusta on tietääkseni kaikenikäisillä äideillä. Kaikki 45-vuotiaat naiset eivät ole fyysisesti rapistuneita tai sairaita. Alttius masennukseen on yksilöllistä. Tuskinpa siihen vaikuttaa, synnytätkö lapsesi 25-vuotiaana vai 45-vuotiaana?

Minusta raskaus ja vauva on suuri lahja myös vanhemmalla iällä :heart: .

 

ottaapa luonto koville!

 

Kyllä mielestäni 45 vuotias alkaa olla jo liian iäkäs vauvantekoon.Sain itse nuorimmaiseni samana vuonna kuin täytin 40 ja tuntuu että ei jaksa samalla tavalla kuin nuorempana.Mutta sehän on jokaisen henk.kohtainen asia. Jos tuntuu että jaksaa niin mikäs siinä sitten.

 

Eiköhän tämä ikäkin ole hyvin yksilöllinen asia. Toinen on nelivitosena vielä hyvinkin jaksava ja osaava lapsen odottava, synnyttävä, hoitava ja kasvattava ja toinen taas on halukas "mummoilemaan" tai muuten vaan nuorena keski-ikäisenä elelemään , ja kaikki ovat varmasti hyviä ratkaisuja. Jokainen valitkoon itselleen sopivan elämäntavan.
Itselläni kokemusta äitiydestä (lue odotuksesta ja synnytyksestä jne.) 29 - 42-vuotiaana ja yhtäkaikki; kaikki raskaudet, synntykset ja lasten hoitamiset/ kasvattamiset ovat olleet sopivia minulle, iästä riippumatta. Koska lapsia meillä kuusi, ei liene kukaan voi väittää etten tietäisi omaa jaksamistani/ väsymistäni. Emmehän toki olisi lapsia näin monta halunneet, mkäli olisimme jaksamistamme epäilleet. Raskaudet itseasiassa ovat neljänkymmenen molemminpuolin olleet mukavimmat ja ihanimmat ja vointini erinomainen. Nyt kun ikää siis 43 niin taas meinaa iskeä vauvakuume. Perhe kuitenkin jo ainakin melkein "riittävä", joten nyt sitten pohditaan, että vieläkö yhden kerran meillä olisi mahdollisuus kokea syntymän suuri ihme, vai joko siirrytään "pelkälle" kasvattajarintamalle. Eikä tässä siis ikä vielä paina vaan enemmänkin perheen "suuri koko".

 

\

olen itse lastenhoito alalla, ja nämä yli 40v vanhempien lapsilla on ongelmia tulla toimeen muitten lasten kanssa. kyseessä on etenkin ensisynnyttäjät, jotka ovat hemmotelleet pilalle lapsensa. masennus oireet ovat paljon suurempia yli 40v äideillä kuin alle 40v äideillä. sairaudet lisääntyy ja fyysinen kunto yleensä alkaa rapistumaan, koska lapsi vie kaiken voiman äidiltä. poikkeus äitejä on tietenkin mutta he ovat vähemmistö.

Kiva kuulun siis vähemmistöön. Kaksi iltatähteä syntynyt 40+ ikävuoden jälkeen. Lapset ei ole hemmoteltuja pilalle ja lapset ovat hyvin sosiaalisia tulevat toimeen niin aikuisten kun lasten kanssa, mitä en todellakaan kaikistanuorempien äitien lapsista ole huomannut että kovin moni olisi niin sosiaalinen. Masennuksesta en kärsi vaikka olen työttömyydestäkin kärsinyt ja fyysinen kunto on melko hyvä ei suurempia kramppeja.Mutta kaipa niitä poikkeuksiakin sitten on, ja varmasti nuoremmat äiditkin kärsivät masennuksesta kun moni valittaa ettei jaksa vaikka on vaan yksi lapsi saati useampi.

 

43-v. sain tämän iltatähtemme minäkin. Vaivoja ei pahemmin raskausaikana ollut eikä nytkään. Odotusaikana mieltä painoi huoli lapsen terveydestä,mutta kävin tarjotuissa kokeissa ja huolet pienenivät. Tuloksena terve lapsi. Kuntoni on melkoisen hyvä,vaikka kiloja vaikea karistaa. Hemmottelemaan ei lapsia paljoa ehditä ja taloudellinen tilanne muistuttaa aivan esikoisen aikaa eli tiukilla ollaan, kun perhe on isohko. Masennusta en ole huomannut, pikemminkin pirteämpi olen kuin nuorempana. Täyttä elämää elellään.

 

Kyllä sen niin että lapsi on lahja, ainakin minulle (40+). Olin jo ajatellut ettei sitä minun kohdalleni tulisikaan, mutta sitten elämä yllätti. Ja olen tässä odotusaikana huomannut että itse tein alussa suuren numeron iästäni, kenellekään muulle se ei ole ollut ongelma, eikä enää minullekaan.

"Mummolle" sanoisin että niitä pilalle hemmoteltuja ja vielä rajoittakasvaneita on koulumaailmassa vilisemällä, tuskin niiden tekemiseen edes kaikki yli 40 olisivat missään vaiheessa riittäneet. Ja tuo kuntohommahan on täysin yksilöllinen juttu.

Lopuksi vielä ihanan terkkani sanat ekalta neuvolakäynniltä:"Lapsia ei tehdä, ne saadaan."

 

Itse mietin ja veivaan vauva-asian kanssa myös.Lapset 8,6, ja 4.Tänä vuonna täytän 41. Minua lohdutti kovasti yksi sukulainen,joka sai pari vuotta sitten vauvan kuukautta ennen kuin täytti 50.Ihan tomera,terve poikalapsi,eikä pilalle hemmoteltu,koska edelliset lapsetkin saatu 40 molemmin puolin.
Olen itse iltatähti ja äitini oli 40 kun synnyi,ennestään 8 sisarusta.Kaikki toki vanhempia kuin minä,eli minun ja vanhimman välillä yli 20 vuotta,hänellä oli jo lapsia kun minä synnyin. Silti ei 60-luvulla ollut varaa ja aikaa valtaisan työntehon keskellä hemmotella ja hössöttää,vaan kaikki kasvoivat työnteon ja maalaisjärjen siivittäminä maailmalle ja hyvin ovat paikkansa löytäneet.Ihailen ja hattua nostan entisajan naisille,ja väitän kivenkovaan,että meistä nykyajan "tyhjän vinkujista" ei siihen rumbaan olisi,se on vissi.Tuntuu,että jos pyykikone on yhdenpäivän rikki,tullaan hulluksi,jos vesi on 2 päivää tulematta,tilataan aika psykologille yms.....
Tsemppiä siis sinulle 45 vuotiaalle joka haaveilet vauvasta.Minulle valitettavasti tehtiin lääkkeellinen keskeytys ennen joulua,koska keskeytynyt keskenmeno todettiin viikolla 11.Lääkäri,eikä hoitaja puhuneet mitään riskeistä tai iästä,toivottelivat tervetulleeksi paremmalla onnella jatkossa.Sanoivat,että keskenmenot ovat niin yleisiä myös nuorilla,ettei ikä ole mikään este.Olen itse henkilökohtaisesti sitä mieltä,että 20 ei henkisesti ole välttämättä kypsä äidiksi,en yleistä,mutta valitettavasti monen kohdalla on näin.
Hyvää uutta vuotta ja kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!!!

 

Mukava lukea täältä kannustavia viestejä. Vaikka toisen lapsen vauvakuumeen, joka alkoi heti synnytysosastolta tullessa, olenkin nyt taltuttanut. Meinasi tämäkin jäädä tekemättä "järkisyistä", onneksi on ollut kannustusta pitkin matkaa. :flower: 43v.

 

\

Itse mietin ja veivaan vauva-asian kanssa myös.Lapset 8,6, ja 4.Tänä vuonna täytän 41. Minua lohdutti kovasti yksi sukulainen,joka sai pari vuotta sitten vauvan kuukautta ennen kuin täytti 50.Ihan tomera,terve poikalapsi,eikä pilalle hemmoteltu,koska edelliset lapsetkin saatu 40 molemmin puolin.
Olen itse iltatähti ja äitini oli 40 kun synnyi,ennestään 8 sisarusta.Kaikki toki vanhempia kuin minä,eli minun ja vanhimman välillä yli 20 vuotta,hänellä oli jo lapsia kun minä synnyin. Silti ei 60-luvulla ollut varaa ja aikaa valtaisan työntehon keskellä hemmotella ja hössöttää,vaan kaikki kasvoivat työnteon ja maalaisjärjen siivittäminä maailmalle ja hyvin ovat paikkansa löytäneet.Ihailen ja hattua nostan entisajan naisille,ja väitän kivenkovaan,että meistä nykyajan "tyhjän vinkujista" ei siihen rumbaan olisi,se on vissi.Tuntuu,että jos pyykikone on yhdenpäivän rikki,tullaan hulluksi,jos vesi on 2 päivää tulematta,tilataan aika psykologille yms.....
Tsemppiä siis sinulle 45 vuotiaalle joka haaveilet vauvasta.Minulle valitettavasti tehtiin lääkkeellinen keskeytys ennen joulua,koska keskeytynyt keskenmeno todettiin viikolla 11.Lääkäri,eikä hoitaja puhuneet mitään riskeistä tai iästä,toivottelivat tervetulleeksi paremmalla onnella jatkossa.Sanoivat,että keskenmenot ovat niin yleisiä myös nuorilla,ettei ikä ole mikään este.Olen itse henkilökohtaisesti sitä mieltä,että 20 ei henkisesti ole välttämättä kypsä äidiksi,en yleistä,mutta valitettavasti monen kohdalla on näin.
Hyvää uutta vuotta ja kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!!!

Meillä on aika samantapaiset ajatukset. Myös 1960-luvulla syntyneenä olen oppinut työntekoon maalaistalossa. Meillä ei ollut kotona mukavuuksiakaan sisällä vielä siihen aikaan. Sauna, suihku, sisävessa ja lämmin vesikin saatiin vasta 1970-luvulla. Lehmät olen oppinut lypsämään jo paljon ennen kouluikää. Navetta- ja peltotöissä olin aina viikonloppuisin ja koulujen lomilla ym. Koulumatkat kuljin kävellen, polkupyörällä, potkukelkalla tai hiihtämällä.

Se siitä hemmottelusta. Ainakaan omassa kotonani ei ollut "vapaata kasvatusta" ja muuta pilalle passaamista, vaikka äitini oli syntyessäni yli 40-vuotias. Mieheni on lapsuutensa kerrostaloissa asunut, lähiösukupolven lapsi. Hänen vanhemmat ovat olleet reilusti alle 30-vuotiaita mieheni synnyttyä. Miehelläni on aivan erilaiset lapsuusmuistot kuin minulla. Heillä kotona kerrostaloasunnossa ei ole ollutkaan juuri mitään työtä lapsille, koska vanhemmatkin ovat olleet palkkatyössä.

Nykyistä valitusta äitiyden kamaluudesta en ymmärrä . Ikään kuin äitiys olisi jokin yliluonnollinen suoritus, josta vain harvat ja valitut naiset selviävät ilman masennusta, uupumista, burnoutia tai muuta väsähtämistä. Äitiys olisi myös tarkasti ajoitettava juuri oikeaan ikävaiheeseen, välille 25-30 vuotta, valmistumisen ja työpaikan saannin lomaan. Kyllä elämä on sellaista, että suunnitelmat muuttuvat monta kertaa matkan varrella .

"Mummon" asenteeseen, yli 40-vuotiaiden äitien lastenkasvatukseen; lapsen ylenpalttiseen hemmotteluun ja vaikeuksiin toimia ryhmässä en usko. Äidit ja isät ovat myös itse erilaisista perheistä kotoisin. Kasvatusperiaatteetkin ovat aika erilaiset maalaistalon kasvatilla kuin lähiössä kasvaneella.

Nostan hattua kaikille ikä-äideille :heart:. Isien ikäähän ei koskaan edes kyseenalaisteta. Onkin kummallista, ett 50-60-vuotiaat miehet kelpaavat kyllä isiksi, mutta 40-45-vuotiasta naista pidetään jo liian vanhana synnyttäjänä. Minusta äidin ja isän on tehtävä omat päätökset ympäristön kommenteista ja siunailuista välittämättä =) .

 

Hei, oli kiva lukea niitä kannustavia viestejänne ja kokemuksia joita sain nimimerkillä vauva 45- vuotiaana. Minulla on kyllä kokemuksia lapsista. minulla on 25v tyttö, 23v poika, 20 v tyttö ja 6 vuotiaat kaksostytöt, mutta minun perheeni ei vielä ole täysi ja syli kutsuu.Kuten iästä päättelette nuorimmaisetkin on jo hankittu kypsemmällä iällä. Minulla ei ole perussairauksia ja kuntokin on ok, yövalvomista tulee yksityisyrittäjän elämästä enkä tosiaankaan tunne olevani mikään ikäloppu vaan nainen parhaassa iässä.Lapset ovat tasapainoisia sosiaalisia lapsia, siis miksipä ei jos mahdollisuuksia vielä on , eihän sitä tiedä ennen kuin kokeilee.....

 

Alat olemaan jo aivan liian vanha. Ei voi mitään. Itse en tuossa iässä enää vauvantekoa edes haaveilisi.

 

MIkä ihmisestä 45-vuotiaana tekee vanhan , jos luoja on luonut että nainen on hedelmällinen siinäkin iässä, niin miksei jälkikasvua sitten vois tehdä?? Ei ennen vanhaan ja aikojen alussa tunnettu ehkäisyvälineitä ja puhuttu hyvästä äidin iästä, lapsia tuli jos oli tullakseen ja niistä pidettiin huolta. Eiköhän ne ikäasiat ole meidän omassa pääkopassa ja "rasistisissa" mielipiteissä. Asioista ollaan eri mieltä ja katsotaan putkiaivojen läpi. Joka ei halua tehdä lapsia kuin kakskymppisenä, tehköön niin muttei moraalisois muita ja joka haluaa tehdä 45-vitosena sekin on ok. Itse kukin tietää mitä tahtoo ja kantaa vastuunsa. Se joka ei asioita hyväksy kuin omasta näkökulmastaan on todella pikkusieluinen ihminen. Joten me jotka haluaisimme lapsen varttuneemmalla iällä, ei muutakuin lapsentekoon jos vaikka tärppäis......

 

En kyllä ole ketään äitiä enkä isää onnittelemassa jos päättävät hankkia lapsensa yli nelikymppisenä. Vaikkakin ihmisen keski-ikä on kasvussa niin siltikin olen sitä mieltä että lapsen saamisessa pitäisi myös käyttää tervettä järkeä. Yli nelikymppisenä elin-ikä on kuitenkin jo huomattavasti vähäisempi kuin esin 25-35 vuotiaana. Lasta ajatellen on varmasti reilumpaa lasta kohtaan se ettei äiti ole heti kymmenen vuoden päästä siinä kunnossa että lapsi saa alkaa vaihtamaan vaippoja vanhemmilleen. Eli itse en suosittele enkä kannusta ketään hankkimaan lasta enää mummo iässä. Enkä kyllä ketään onnittele jos tuossa iässä tulevat kertomaan että vauva tulossa.

 

hello, on tosi harvinaista että 55 lle vaippja täytyisi vaihtaa....ja mitenkä on olisiko kukaan valmis luopumaan omasta elämästään jo vanhemmat on vanhempia, nämäkin ihmiset on lähtöisin joistakin vanhemmista eikä heitä olisi maailmassa jos ei vanhemmat ihmiset olisi uskaltaneet heitä synnyttää. eikö ihmiselämä ole ainutkertainen. Jokaisen meidän syntyminen maailmaan on pieni ihme ja sattuma, joka olisi voinut jäädä tapahtumattakin. Toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan.

 

hello, on tosi harvinaista että 55 lle vaippja täytyisi vaihtaa....ja mitenkä on olisiko kukaan valmis luopumaan omasta elämästään jo vanhemmat on vanhempia, nämäkin ihmiset on lähtöisin joistakin vanhemmista eikä heitä olisi maailmassa jos ei vanhemmat ihmiset olisi uskaltaneet heitä synnyttää. eikö ihmiselämä ole ainutkertainen. Jokaisen meidän syntyminen maailmaan on pieni ihme ja sattuma, joka olisi voinut jäädä tapahtumattakin. Toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan.

 

Voi hyvänen aika minkälaisia ajatuksia nimimerkillä mielestäni on viisikymppisistä; ettäkö jo siinä iässä vaipoissa...
Kyllähän asia on niin että lapsia ei tehdä vaan ne saadaan, niinkuin joku jo tällä palstalla aiemmin kirjoitti. Uskon että yläkerran Isäntä tietää kenelle lapsen antaa; jos nelikymppinen äiti saa vielä vauvan, on se luottamuksen osoitus elämältä: SINÄ PYSTYT VIELÄ SIIHEN, OSAAT HOITAA, RAKASTAA ! JA JAKSAT; NIINKUIN ON PÄIVÄSI, NIIN ON MYÖS VOIMASI. Näin ainakin itse olen iltatähteni kokenut. :heart:

En ole sen uskonsuunnan edustaja, jotka eivät hyväksy ehkäisyä lainkaan, mutta siinä mielessä olen heidän kanssaan samoilla linjoilla että jokainen lapsi on lahja ! Ja totta on se että entisaikaan oli sangen tavallista pyöräyttää viimeinen vauveli vielä 40-50 vuoden iässä, tiedän lukemattomia tapauksia. Enkä usko että nämä lapset ovat joutuneet vaihtamaan vaippoja vanhemmilleen... !

Mielestäni kuitenkin jos nainen on ensisynnyttäjä ja tottunut elämään omaa elämäänsä ilman perhettä, vauva yli 40 v iässä on koettelemus sekä fyysisesti että psyykkisesti. Sehän on päivänselvää, muutos on niin valtava. Mutta kyllä siitäkin selviää jos on terve ja energinen ! Toinen asia mikä mielestäni on myös selkeä este lapsensaannille yli 40 v iässä on mahdollinen sairaus, masentuneisuus, uupumus tms. Silloin lapsi olisi liian suuri taakka äidille.

Mutta jos äiti on terve, elinvoimainen, itsestään ja kunnostaan huolehtiva, tottunut elämään lasten kanssa, ei ole MITÄÄN ESTETTÄ LAPSENTEOLLE VIELÄ YLI 40-VUOTIAANA. Päinvastoin, itse jopa koen nuortuneeni 10 vuotta vauvan saamisen jälkeen. Ja ihminen on sen ikäinen kuin TUNTEE OLEVANSA. Tsemppiä ja hatunnosto kaikille yli 40 v vauvan saaneille; elämä kantaa !!


:heart: :heart: :heart: :heart: :hug: :wave: :wave:

 

Vai haluaisivat Suomen *kypsät* naiset murhata minun lapseni, kun olen saanut hänet väärän ikäisenä, mutta eipä hätää, kun asun ulkomailla, lälläslää, ette saa häntä hengiltä eikä me vanhemmat väsytä. Ei ole olemassa mitään numeroita, jolloin on kypsä johonkin, vaan se on miten sattuu olemaan. Täällä joku ilmoittaa työskentelevänsä oikein lasten parissa - eikä osaa oikeinkirjoituksen alkeitakaan! En usko dementiksi, mutta #&%£$!* ämmä on

Kukkasia kaikille 40+ naisille :flower: :flower: :flower: :flower: :flower:

Mitä täällä tekevät ne, joita ei todellakaan kiinnosta 40+ äitiys?????????