Olen seurustellut miesystäväni kanssa 2 vuotta. Olen itse 30v ja mies pari vuotta vanhempi. En ole kokenut suhteen alussakaan kovin "palavaa" rakkautta häneen. Välitän kyllä miehestä kovasti, meillä on yhteisiä elämän arvoja ja samansuuntaisia haaveita. Viihdymme toistemme seurassa ja meillä on yhteisiä harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita. Miehen tunteet ovat voimakkaampia, hän rakastaa minua kovasti. Arki toimii suhteessamme hyvin, mutta seksi on tylsää. Mieheni on sängyssä epävarma, mikä vähentää halujani. Olemme kyllä puhuneet paljonkin asiasta, mutta ratkaisua ei tunnu löytyvän.
Olen haaveillut vauvasta jo pitkään, mutta en tiedä onko tämä nykyinen mies sellainen, jonka kanssa haluan loppuelämäni viettää. Mies haluaa lapsia myös ja olisi varmasti hyvä isä. Alan olla jo sen ikäinen että biologinen kello tikittää.. Tuntuu että mulla on kaksi vaihtoehtoa, kumpikaan ei erityisen hyvä. Vaihtoehtona on jäädä tähän ok suhteeseen ja yrittää lasta. Varmasti edelleen harmittaisi se, etten koe juurikaan rakastavani tätä miestä ja seksi huonoa.
Toinen vaihtoehto on se, että jätän tämän miehen. Silloin haihtuisivat lapsihaaveetkin jonnekin kauas tulevaisuuteen.. Jäisin epävarmuuteen siitä, ehdinkö ajoissa löytää itselleni kumppanin, jota rakastan ja jonka kanssa haluaisin perustaa perheen.
Olisi mukavaa kuulla muiden näkökulmia tähän tilanteeseen.. Ja jos jollain on jotain samantyylisiä kokemuksia, kuulisin mielelläni..
Olen haaveillut vauvasta jo pitkään, mutta en tiedä onko tämä nykyinen mies sellainen, jonka kanssa haluan loppuelämäni viettää. Mies haluaa lapsia myös ja olisi varmasti hyvä isä. Alan olla jo sen ikäinen että biologinen kello tikittää.. Tuntuu että mulla on kaksi vaihtoehtoa, kumpikaan ei erityisen hyvä. Vaihtoehtona on jäädä tähän ok suhteeseen ja yrittää lasta. Varmasti edelleen harmittaisi se, etten koe juurikaan rakastavani tätä miestä ja seksi huonoa.
Toinen vaihtoehto on se, että jätän tämän miehen. Silloin haihtuisivat lapsihaaveetkin jonnekin kauas tulevaisuuteen.. Jäisin epävarmuuteen siitä, ehdinkö ajoissa löytää itselleni kumppanin, jota rakastan ja jonka kanssa haluaisin perustaa perheen.
Olisi mukavaa kuulla muiden näkökulmia tähän tilanteeseen.. Ja jos jollain on jotain samantyylisiä kokemuksia, kuulisin mielelläni..
