Vauvakuume tuli puskantakaa:)

Olen 42 vuotias äiti. Olen saanut kolme lasta nuorena, jotka tällä hetkellä ovat 20, 18 ja 16 vuotiaat. Olen nauttinut usean vuoden jo ajasta, jolloin olen saanut harrastaa omia juttuja enemmän ja keskittyä myös "uranluomiseen". Olen eronnut lasteni isästä n 10 vuotta sitten.

Nyt elämässäni on uusi parisuhde miehen kanssa, jolla ei ole lapsia. Olen huomannut yllättäen, että ajatuksissani olen alakanut haaveilemaan vielä neljännestä lapsesta. Olemme jutelleet tästä asiasta puoli huumorilla miesystäväni kanssa, jolla haave omasta lapsesta elää yhä.

Olen todella ristiriitaisissa tunnelmissa. Mietin toisaalta epäolennaisia asioita mm. mitä tutut ja ystävät sanoisivat? Huoli on myös tietenkin siitä miten vanhemmat lapseni ottaisivat asian?

Olisi kiva kuulla ajatuksianne ja vaihtaa mahdollisesti yhteystietoja. Asun pääkaupunkiseudulla.
Kaunista loppukesää !
 
Hei,

minulla on / oli samanlainen tilanne ja olen samanikäinenkin. Tosin uudella miehelläni on myös kaksi lasta jo ennestään. Ensin emme ajatelleetkaan yhteistä lasta, mutta pikkuhiljaa se tuli puheisiin.... ensin miehellä... sitten ajatus tuli minullekin. Nyt ollaan yritetty saada sitä yhteistä jo vuoden verran, mutta eipä se enää näköjään ihan helppoa olekaan. Pari plussaa on saatu, mutta ovat menneet varhaisessa vaiheessa kesken. Toivo elää silti edelleen, ja etenkin miehelleni tämä tuntuu olevan aika tärkeä asia. Myönnän kyllä, että itsellänikin oli esim. viime talvena kovakin vauvakuume, mutta koska "tulosta" ei ole tullut, on se alkanut hiipua. Itse en ole juurikaan ajatellut sitä, mitä ystävät ja sukulaiset ajattelevat. Eihän se ole heidän asiansa. Omat lapseni tietävät haaveesta, ja ovat ihan positiivisesti suhtautuneet.

t. Marilis
 
Moi!

Olen 40-v äiti pk-seudulta, nyt rv 36+3. Tyttäreni ovat 19- ja 13-v ja suhtautuivat uutiseen tulevasta sisaruksestaan todella hienosti, kunhan sen viimein pienten raskauden alkuvaiheen hankaluuksien jälkeen pääsin kertomaan.

Olen toista kertaa naimisissa, tuleva lapsukainen on mieheni ensimmäinen "oma". Jossain vaiheessa olin ajatellut että lapsilukuni jäi kahteen, uuden suhteen myötä sitten vauvakuume yllätti.. mentiin asenteella "tulee jos on tullakseen". Ja nyt onnellisesti raskaana! Raskaus on sujunut hyvin, huolimatta raskausdiabeteksestäni, joka pysynyt tbl-hoidolla ja ruokavaliollla kurissa. olen myös voinut erinomaisesti koko ajan ja nauttinut...

Hetkeäkään en ole päätäni vaivannut sukulaisten/ystävien reaktioilla, elän omaa elämääni tässä ja nyt, onnellisena. Sisareni, ystävien ja työkavereiden reaktiot ovat olleet positiiviset, ainoastaan äitini suhtautuu tilanteeseen negatiivisesti. Eikä tilannetta hänen mielestään helpota se että olen naimisissa toista kertaa ja vielä ulkomaalaisen kanssa... Mutta minä en anna sen vaivata. Muun suvun "fiiliksiä" en oikeastaan tiedä koska asuvat kaukana Pohjanmaalla enkä heidän kanssaan ole paljon tekemisissä.

Niin, miten sen sanoisin... sinähän elät omaa elämääsi tässä ja nyt, ei sitä tarvitse murehtia mitä muut sanovat. Tärkeintä on se mitä sinä ja puolisosi ajattelette. Rohkeasti vain eteenpäin... ja aurinkoista loppukesää!!

Jos haluat niin laita yhteystietosi, voidaan spostilla vaihtaa lisää ajatuksia.
 
Täällä myös 43-v äiti, jolla 2 kpl parikymppisiä lapsia edelliseltä kierrokselta ja nyt reilu 1-v lapsi uuden miehen kanssa. Uusi mies oli vailla lapsia ennen yhteistä lastamme. Tässä iässä raskautta kyllä sai odottaa "useamman" vuoden, mutta ehdottomasti kannatti asiaan ryhtyä. Minäkään en pätkää miettinyt lasten tai ystävien suhtautumista. Tää on meidän (miehen ja mun) juttu.

Mieluusti juttelen myös kohtalotovereiden kanssa.
 
  • Tykkää
Reactions: Tepias
Ihana kuulla näistä +40v. raskauksista ja toiveista! Olen itse "vasta" 37-vuotias ja lapseni nyt 3- ja 5-vuotiaat,mutta haaveilen kovasti lisää lapsista. Nyt vain en ole vielä siihen valmis, en jaksaisi vauvarumbaa vielä (olen hoitanut tyttöni kotona) ja haluan viettää aikaa tyttöjeni kanssa ja nauttia heistä ennenkuin heidän omat menot alkavat. Ihanteellisinta olisi, jos saisi vielä pari pientä "kääröä" kun tytöt ovat jo koulussa. Tosin elämähän ei kyllä ikinä mene niinkuin suunnittelee, mutta haaveilla saa! :)
 
  • Tykkää
Reactions: Tepias
Mä täytin juuri 41 v. Mulla on 17 v lapsi ja nyt uuden miehen kanssa 10 kk vanha poika. Kaikki on mennyt todella hyvin, raskaus oli helppo, poika on "helppo lapsi" ja kaikki ovat suhtautuneet meidän uuteen elämäntilanteeseen todella hyvin. En ole hetkeäkään katunut että hyppäsin vähäksi aikaa pois kiireisestä työelämästä.
 
Kaikki suurinpiirtein vastaavat, että raskaus oli helppo, mutta se THE kysymys on se, tulitteko helposti raskaaksi. Joku tuli, joku ei; se taitaa olla ihan henkilökohtaista. Jokainen toivoo kohdalleen niitä taikasanoja, että tulet pian raskaaksi =)
Sitä tässä siis itsekin toivon. Olen viimeksi kirjoitellut ja lueskellut täällä samoissa aihepiireissä ja tuntuu, että siitä on jo ainakin pari kuukautta, mutta eihän se ollutkaan kuin tämän kuun alussa eli elokuussa/2012.
Lopetin hormonipillerit heinäkuun lopussa, mutta kuukautisia ei ole vielä kuulunut... Pillereiden aikana (uudet, jotka vastaavat hormonikierukkaa, kuukautiset jäivät pois!). Muuten minulla on ollut aina säännölliset kuukautiset, mutta ehkä epävarma mieleni on jarrutellut sikiämistä... :)
Mutta nyt olen varma, että haluan tulla kolmannen kerran raskaaksi hiukkasen vanhemmalla iällä. Kaksi lasta syntynyt eri vuosikymmenillä, 20 ja 30 ;) Joten 40 -> olis vielä siis ihan kiva :)
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä