Vauvan isän sukulaiset eikä itse isä halua olla tekemisissä

Olisiko täällä vertaistukea? Olen siis saanut kesällä lapsen ja miehen puoleiset sukulaiset eikä itse mies halua olla mikäänlaisissa tekemisissä. Miehen kanssa tuli ero jo raskausaikana, ja silloin oli miehen kanssa puhetta että yhdessä lapsi hoidetaan kun yhdessä hänet on alkuunkin saatettu. Lopulta kuitenkin miehen kanssa yhteydenpito muuttui riitelyksi ja keskusteluista ei tullut mitään. Ja lapsen synnyttyä ei ole hänestä sen koommin kuulunut. Eikä myöskään hänen sukulaisistaan. Itse en ole vailla mitään apuja heiltä, vaan haluaisin vaan mahdollistaa lapseni tulevaisuuden siten että hän voisi joskus heitä tavata vanhempana ja saada tuntea heidät edes jollain tasolla tai edes antaisivat jonkinlaisen selityksen toiminnalleen. Ja ei en ole heitä "ahdistellut" asialla, kaikki heistä ovat tietoisia että lapsi on syntynyt mutta vastausta ei ole heiltä kuulunut asiaan enkä ole sen perään kysellytkään. Sattuu lapsen puolesta tilanne, ja sydäntä särkee ajatella mitä hän tulee asiasta ajattelemaan vanhempana, eteenkin aikuisena. Hänellä on loistava suku minun puoleltani ja koen olevani tarpeeksi riittävä vanhempi lapselle ja taata hänelle hyvän tulevaisuuden, ihan "vain" kaksin. Mutta musta jokaisen pitää saada tietää edes hieman juuristaan ja siitä mistä on tullut. Ja nämä miehen sukulaiset ovat ihan "normaaleja" töissä käyviä ihmisiä.

 

Pääset paljon helpommalla kun et edes yritä luoda suhdetta lapsen isän puolelle.

 

Pääset paljon helpommalla kun et edes yritä luoda suhdetta lapsen isän puolelle.

Totta tuokin.

 

Koska itselläsi on loistava suku, niin vertaat miehen suvun menettämistä oman sukusi menettämiseen. Ja rakastavan suvun menettäminen lapsen elämästä olisikin kauheaa. Mutta nythän kyse ei ole siitä. Oma sukusi on hyvä, niin et edes pysty käsittämään miten kauheita jotkut suvut on. Ja sulla on nyt lisäks vauvahormoonit vaikuttamassa sun järkevään ajatteluun.

Anna olla, vannon pääset ja lapsi pääsee helpommalla. Nyt ainakaan ette menetä yhtään mitään. Ja sitten kun lapsi on isompi voitte miettiä asiaa uudestaan

 

Koska itselläsi on loistava suku, niin vertaat miehen suvun menettämistä oman sukusi menettämiseen. Ja rakastavan suvun menettäminen lapsen elämästä olisikin kauheaa. Mutta nythän kyse ei ole siitä. Oma sukusi on hyvä, niin et edes pysty käsittämään miten kauheita jotkut suvut on. Ja sulla on nyt lisäks vauvahormoonit vaikuttamassa sun järkevään ajatteluun.

Anna olla, vannon pääset ja lapsi pääsee helpommalla. Nyt ainakaan ette menetä yhtään mitään. Ja sitten kun lapsi on isompi voitte miettiä asiaa uudestaan

Varmasti hormoonit vielä sekoittavat päätäni entistä enemmän. Ja en olekkaan lapsen syntymän jälkeen asian eteen mitään sen kummempia tehnyt. Paitsi lastenvalvojan kanssa asiaa setvinyt. Että asia on ns. Jäähyllä ja itse koen oloni niin loukatuksi että tällä hetkellä paljon vaatisi että asian eteen jotain tekisin ja alkaisin lastani heille tyrkyttämään..

 

Varmasti hormoonit vielä sekoittavat päätäni entistä enemmän. Ja en olekkaan lapsen syntymän jälkeen asian eteen mitään sen kummempia tehnyt. Paitsi lastenvalvojan kanssa asiaa setvinyt. Että asia on ns. Jäähyllä ja itse koen oloni niin loukatuksi että tällä hetkellä paljon vaatisi että asian eteen jotain tekisin ja alkaisin lastani heille tyrkyttämään..

Ja muistat sitten jatkossakin, että sukulaisten on kohdeltava myös sinua kunnioittavasti jos haluavat nähdä lasta - et halua opettaa lapsellesi että sinua saa kohdella alentavasti.
Isän kohdalla tilanne on toki toinen..siihen et pysty vaikuttaa jos isä joskus päättää vaatia tapaamisia.
(,sori tönkkö kirjoitus - kiire muualle)

 

Ja muistat sitten jatkossakin, että sukulaisten on kohdeltava myös sinua kunnioittavasti jos haluavat nähdä lasta - et halua opettaa lapsellesi että sinua saa kohdella alentavasti.
Isän kohdalla tilanne on toki toinen..siihen et pysty vaikuttaa jos isä joskus päättää vaatia tapaamisia.
(,sori tönkkö kirjoitus - kiire muualle)

Täytyy muistaa veikkaan että ei tarvitse "pelätä" lapsen isän vaatimuksia kun isyydentunnustamisenkin joudumme hoitamaan virkavallan kautta..kun ei ole halukas lastaan tunnustamaan...

 

Täytyy muistaa veikkaan että ei tarvitse "pelätä" lapsen isän vaatimuksia kun isyydentunnustamisenkin joudumme hoitamaan virkavallan kautta..kun ei ole halukas lastaan tunnustamaan...

Älä anna tunnustaa lasta. Pääset helpommalla.

 

Älä anna tunnustaa lasta. Pääset helpommalla.

Lastenvalvojalla on velvollisuus "tutkia" lapsen isyys. Isän kanssa yhdessä ollaan käyty yhdessä miltein kaikki raskausajan neuvolat ja näin ollen neuvolassa hyvin tiedossa että lapsi ei ole mistään baarireissulta alkuaan saanut. Eli ei minulla ole vaihtoehtoja. Ikävä kyllä.