Vauvan ja vaunujen kanssa hienoon ravintolaan?

Silläkin uhalla, että olen jonkun mielestä suvaitsematon tiukkapipo, kysyn mielipidettänne seuraavasta tapauksesta...

Olimme viikonloppuna laivalla ja menimme (minä, mieheni ja 7-vuotias poikamme) iltapäivällä syömään laivan hienoimpaan à la carte -ravintolaan. Ruokailumme puolivälissä ravintolaan tuli kolmen nuoren äidin seurue kolmen vauvan (alle 1-vuotiaan) ja kolmien lastenvaunujen/rattaiden kanssa. Tarjoilija vaikutti hyvin epäröivältä ja hämmentyneeltä seurueen 'näyttävän' sisääntulon vuoksi, mutta ryhtyi kuitenkin siirtelemään pöytiä ja tuoleja, jotta kolmet vaunut/rattaat saatiin ryhmiteltyä yhden pöydän ympärille niin että tarjoilijoillekin jäi vielä tilaa liikkua käytävillä. Onneksi ravintolassa oli juuri silloin hyvin tilaa. Tarjoilija tarjoutui tuomaan vauvoille syöttötuolit, johon ainakin yksi äideistä kommentoi vauvansa olevan vielä niin pieni, että se ei istu vielä syöttötuolissa.

Vauvat tietysti itkeskelivät ym. aika paljon, koska olivat niin pieniä. Olimme omassa ruokailussamme jo loppuvaiheessa ja poistuimme noin 20 minuutin kuluttua vauvaseurueen saapumisesta, joten en tiedä, miten heidän - ja ravintolan muiden asiakkaiden - ruokailu jatkui siitä eteenpäin. Lähtiessämme huomasimme tarjoilijoiden supisevan keskenään ja vilkuilevan vauvaseuruetta ja itkeviä vauvoja vähän harmistuneen näköisinä.

Jäin pohtimaan näiden äitien ajatusmaailmaa. Laivalla olisi ollut tarjolla myös 'vauvaystävällisempiä' vaihtoehtoja kuin se hienoin ja hiljaisin à la carte -ravintola. Eikö nuorten äitien mieleen tullut ajatella à la carte -ravintolan muita asiakkaita, jotka todennäköisesti haluavat ruokailla rauhallisessa ja häiriöttömässä ympäristössä? Ravintolassa oli samaan aikaan myös leikki-ikäisiä lapsia ja koululaisia, mutta he istuivat nätisti paikoillaan eivätkä aiheuttaneet häiriötä muille ruokailijoille. (Ravintolassa on Muumimenu lapsille, joten lapsiperheet kuuluvat ravintolan kohderyhmään).

Mielestäni on tärkeää opettaa lapsille hyviä pöytätapoja, ravintolakäytöstä jne., mutta vasta sitten kun lapsi on riittävän iso (ainakin 2-vuotias?). Harjoittelu olisi hyvä aloittaa isoissa perheravintoloissa, joissa muut asiakkaat eivät häiriinny lasten metelöinnistä. Kun oma lapsemme oli pieni, harjoittelimme ravintolassa olemista ensin paikoissa, joissa oli 'ulkopöytiä' (esim. kauppakeskuksen käytävällä), ja vasta kun tiesimme lapsemme olevan siihen valmis, menimme sisälle ravintolaan ja sitten vähitellen myös 'hienompiin' ravintoloihin. Tässä opetteluvaiheessa olimme tarkkoja siitä, ettemme häiritse muita ruokailijoita (esim. päätimme, että toinen vanhemmista lähtee lapsen kanssa hetkeksi ulos, jos lapsi väsyy ja alkaa kiukutella - mitä ei onneksi koskaan tapahtunut).

Mitä mieltä olette: onko paikkoja, jotka kannattaisi jättää väliin, kun lapsi on vielä ihan pieni - nimenomaan siksi, että otettaisiin myös muut ihmiset huomioon?

 

No, mä voisin olla sun kanssa samaa mieltä, jos kyseessä olisi todella hieno ravintola! Mutta kun kyseessä on laivan alacarte paikka niin itse en kyllä siellä käyneenä miellä sitä mitenkään "hienoksi paikaksi". Sorry vaan. Itse nostan hattua äideille. Itse en olisi jaksanut lähteä edes liikenteeseen kolmen vauvan kanssa...Huippua, että jotkut jaksavat. Minusta ravintolakasvatus voisi alkaa Suomessa aikaisemmin ja lapsia voisi enemmän ottaa mukaan paikkaan kuin paikaan. Niin Etelä-Euroopassa tehdään. Suomessa pidetään turhaan lapsia vähän neljän seinän sisällä, just sen takia, ettei ne vaan inahdakaan ulkona ja aiheuta häiriötä, häpeää äidille. Minä olen just sellainen äiti, että auta armias mikä häpeä, jos lapsi/vauva vähän itkasee ulkona. Mieluusti pääsisin sellaisesta ajattelusta eroon eli tosiaan vain ihailen noita äitejä! Mutta samaa mieltä siinä, että vallan kovin hienoon paikkaan ei kannata mennä alkajaisiksi vauvan kanssa, mutta hienoksi miellän esim. Espan Savoyn tyylisen paikan, jossa hovimestari seisoo suunnilleen sun takana kun sä syöt ja viinipullollekin on oma pöytänsä. Laivalla olevat paikat ei musta ole liian hienoja kellekään.

 

vähän samaa mieltä kuin edellinen eli en laivalla ole nähnyt kovin hienoja ravintoloita, mutta sellaiseen paikkaan jonka mielllän hienoksi ravintolaksi niin en veisi ainakaan vaunuja. Jos vauvan veisin niin lähtisin pois jos aiheuttaisi häiriötä muille asiakkaille (näin ten vähmemmänkin hienossa ravintolassa) ja sama koskee minkä ikäistä lasta tahansa.

 

Mä kuulun noihin paskamaisiin äiteihin jotka menee alacarte ravintolaan muksun kanssa. Jos mä syön ulkona, niin minä syön hyvin. Eli pidän Rossot ja mäkkärit minimissä, mä syön tota murkinaa töissä, en vapaa-ajallani. Poika on nyt 2v ja syö tyynesti 1h-1.5h ravintolasession ja rupattelee meidän kanssamme sen aikaa. Hän on ollut aina mukana ravintolassa ilman ongelmia, ehkäpä helppo lapsi? Tossa joku kuukausi sitten lauantaina oli Tampereella Astorissa puolen päivän aikana paljon lounastajia, joiten joukossa oli hyvin paljon eri-ikäisiä lapsia. Mutta Astor ei ole mikään miseliinitähtiravintola tietty... Toki mä menen ravintolaan päiväaikaan, en iltaaikaan. Illalla ovat lapset nukkumassa.

 

vähän samaa mieltä kuin edellinen eli en laivalla ole nähnyt kovin hienoja ravintoloita, mutta sellaiseen paikkaan jonka mielllän hienoksi ravintolaksi niin en veisi ainakaan vaunuja. Jos vauvan veisin niin lähtisin pois jos aiheuttaisi häiriötä muille asiakkaille (näin ten vähmemmänkin hienossa ravintolassa) ja sama koskee minkä ikäistä lasta tahansa.

Juuri näin.
Ja lasten kanssa se rauhallsempi ala carte on paljon helpompi ja mukavampi kun hälisevä puffet. Mä en ole ikinä laivalla huomannu, että vaunut alacartessa olis häiriö
Tosin jos ravintola näyttää ahtaalta, vaunut voi suosiolla jättä ovelle/ulos ihan oman mukavuuden tähden.

 

Meillä taas vältettiin ns. hienoja paikkoja sillon kun nuo termiitit oli vauvoja. Ja mikä huvittavinta...vältellään edelleen.
Muksut on nyt 3,6v ja 1,5v...

Meistä on todella kiusallista kun muksut alkaa rähjään tollasissa paikoissa ja yritä siinä nyt sitten hyssytellä ja toppuutella kun kaikkien pöytien silmäparit tuijottaa. Ja todennäköisesti viereisessä pöydässä istuu juuri se tiukkapipo hurskastelija joka soittaa samantein sossuun,et kun tollai lapsia "komennetaan".

Plus sitten,että haluaisi sitä itsekin "nauttia" siitä ruokailusta kun tollasiin paikkoihin menee. Ja se nauttiminen ei minun mielestä ole sitä,että oma ruoka kylmenee ja hyysäät vaan kaiken aikaa jompaa kumpaa muksua...varos nyt,ettei se maito kaadu...elä revi sitä pöytäliinaa lattialle...ei saa mössätä sitä pottumussia sinne penkille... ym,ym

Perus käytöstavat meillä on mutta todennäköisesti muilla ihmisillä on mielessä,että kun ei osata kasvattaa kakaroitaan kun tollai käyttäydytään.
Mä voin ihan rehellisesti sanoa,että olen aina miettinyt ihmisiä joiden lapset istuvat kuin kirkossa ravintolassa ja osaavat "käyttäytyä" niin millä hiivatin konstilla ne on sellaseksi saatu??
Meillä ei kyllä nimittäin ainakaan ole onnistunut...

Joten perus heset meillä lasten kanssa käytössä ja EHKÄ sitten joskus myöhemmin muut paikat.
Miehen kanssa jos saadaan kaksin aikaa niin sitten kyllä käydään...

Tosin mä olen myös ihmetellyt aina niitä ihmisiä ketkä sinne vauvojen ja pienten lasten kanssa ryysää...,että miksi he haluavat tieten tahtoen tulla niihin paikkoihin silmätikuksi ja sitten ne istuvat pää punasena kun on vaivaantunut ilmapiiri koko ravintolassa.

 

Mä voin ihan rehellisesti sanoa,että olen aina miettinyt ihmisiä joiden lapset istuvat kuin kirkossa ravintolassa ja osaavat "käyttäytyä" niin millä hiivatin konstilla ne on sellaseksi saatu??
Meillä ei kyllä nimittäin ainakaan ole onnistunut...

Meillä selittää tilannetta
a) kulinaristi muksu, joka nauttii hyvän ruuan mussuttamisesta. Ei se purkkiruokaa noin antaumuksella söisi...
b) myös samalla rauhallinen muksu, joka tykkää seurustella ja tarkkailla muita
c) mukin korvaaminen pillimaidolla ja pöydällä on "esteettinen" kosteapyyhepaketti aina käytettävissä. Mutta kyllä poitsu osaa nykyään syödä ihan siististi.

Eli ei tartte olla naama punaisena, hermot kireellä vaan mä kyllä nautin ruuasta. itsekin. Tosin en ole kokeillut vielä monen ruokalajin ateriaa. Jälkkärijäätelöt on syöty jäätelökiskalla tai kotona. Katsotaan tilannetta uudestaa puolen vuoden kuluttua, eikös silloin voisi olla tuo uhma pahimmillaan?

 

Mä voin ihan rehellisesti sanoa,että olen aina miettinyt ihmisiä joiden lapset istuvat kuin kirkossa ravintolassa ja osaavat "käyttäytyä" niin millä hiivatin konstilla ne on sellaseksi saatu??

Niiden kanssa on aina tehty asioita. Siis ne on aina otettu mukaan sinneravintolaan ja oletettu, että ilman muuta ne osaa käyttäytyä. Hankala vaihe oli vanhimmilla tuossa joskus eskarin-ekaluokan vaiheilla, mutta pienempänä ne pärjäs ihan hyvin.
Ne on siis tottunu siihen.

 

Itse olen ottanut meidän poikamme aina ravintolaan mukaan syntymästä saakka.
Olimme hienossa ravintolassa äitienpäivälounaalla v.2007 ja poika oli n. 8 kk ikäinen.
Ei ole koskaan huutanut missään ravintoloissa. Nyt poika on 1,8 vuotta ja todella tykkää
olla ravintoloissa hienoissa että vähemmän hienoissa.
Ainoa mikä minua häiritsee on imettäminen kaikkien nähden. Minun ruokahaluni menee, jos näen jonkin istuvan tissi paljaana imettämässä.
Ei kun lasten kanssa vaan ravintolaan. Jos tulee huuto voi sieltä aina hetkeksi poistua ja tulla takaisin.
Itsekin ennen ajattelin ei lapsia ikinä mihinkään ravintolaan, mutta käsitystä on pitänyt muttaa ja LAPSILLE PITÄÄ OPETTAA KAUNIIT PÖYTÄTAVAT. Että näin meillä. :kieh:

 

Miun mielestä sellanen ravintola, missä on syöttötuolit, lasten menu ja leikkipaikka, tai joku noista yksinkin, ni se paikka on tarkotettu myös lapsille!!

Miksi siis pitäs lapsia syrjiä et ne ei saa tulla ravintolaan?? eihän ne opi siellä ikinä ikänä käyttäytymään jos siellä ei koskaan pääse käymään.. meidän poistu on käyny vauvasta asti mein kanssa ravintoloissa, hienoissa ja vähemmän hienoissa.. ja jossain vaiheessa oli tekemistä että hän viihtyi, mutta aina ollaan pärjätty.. ja leikkipaikan läheisyyteen ettii oman pöydän, ni lapsi voi siellä touhuta jos syöminen on jostain syystä sillä kertaa hirveen vaikeeta..

vaunujen viemistä miettisin.. mutta myö liikutaankin paljon autolla ja turvakaukalo oli helppo paikka pienelle vauvalle!!

poitsu 4v. ja vauvan LA elokuussa, ja varmasti mennään ravintolaan yhtä usein ku ennenkin!

 

Kyllä meilläkin ihan siististi ja kiltisti osataan syödä...kotona. Mutta sitten kun lähdetään johkin...siis ihan mihin vaan niin vanhempi muksu riehaantuu ihan totaalisesti. Oli se sitten kauppa tai ravintola tai kirjasto...
Sama reaktio tapahtuu aina jos esim. meille tulee vieraita kylään. Pojasta tulee aivan mahdoton eikä usko yhtään mitään.
Siksi emme siis lähde muksujen kanssa ravintolaankaan koska tiedämme,että siitä tulisi aivan katastrofaalista.

Kaverin kanssa kerran jos toisenkin ollaan puhuttu asiasta (heillä samanlainen ja samanikäinen poika) ja hän nauroi kanssa,että onko niinkun toisilla lapsilla sitten kotona niin kova kuri ettei ne uskalla tehdä tollasta. Hämmästyneenä tosiaan katottu monta kertaa kun ihmiset saa lapsensa lähtemään suosiolla esim. Hesen leikkinurkasta. Meillä saadaan ihan hirveet raivarit vaikka yrittäis mitä konstia. On yritetty nätisti suostuttelua,lahjontaa,houkuttelua ja jopa loppujen lopuksi komentelua. :ashamed:

Poika on kyllä kaikkien mielestä todella eläväinen ja tempperamenttia täynnä.
Joten ei voi kun ihmetellä ja kadehtia kaikkia näitä "meidän Villejä" jotka varmaan pyytävät pieruakin anteeksi.

 

...ja ap:lle pahoittelut...tämä keskustelu vähän poikkesi tuosta sinun aiheestasi.
Alunperin vissiin taidettiin puhua ihan vauvoista ja meikä alkaa tarinoimaan meidän uhmaikäisestä.

 

Ennen kuin tulin äidiksi, olisin voinut ajatella kuten allekirjoittanut. En ehkä hirveästi häiriintynyt itkevistä lapsista, mutta ihmettelin kyllä, mikseivät vanhemmat vain jätä lapsiaan hoitoon ja nauti illasta kahdestaan tai kavereiden kanssa.

Nyt vajaan vuoden ikäisen tytön äitinä en pidä lapsen viemistä hienoonkaan ravintolaan mitenkään huonona. Pieni lapsi on nyt niiiiiin elämässäni, että pidän ihan sopivana, että lapsi tulee sinne minne minäkin - juu ei tietenkään baariin tm mutta noin arkielämässä. En halua urautua kotiäidiksi ja käydä vain "lapsiystävällisissä" bulkkipaikoissa, toki niissäkin helppouden vuoksi tulee käytyä. Ja toisaalta uskon, että vaikkei näin pieni mitään ravintolaetikettiä opikaan, niin oppii kuitenkin joustavuutta ja toisten huomioimista.

Nykyään ei tule paljoa käytyä ulkona syömässä, mutta se johtuu kyllä vain siitä, että siinä on omat hankaluutensa ja sovittamisensa kaikenlaisiin uni ja syömisaikatauluihin. Enkä pysty kovin hyvin nauttimaan hienosta ruuasta, kun tyttö on siinä valvottavana ja autettavana. Tyttö itse on kyllä parilla ravintolareissullamme viihtynyt oiken hyvin, enkä usko, että olemme häirinneet muita asiakkaita.

 

Mä kyllä otan vauvan mukaan hienoon ravintolaan, enkä mieti mitä muut ajattelee. Melkein pisti vihaks aloittajan kysymys. Ihan kun lapsiperheellä ei olis oikeutta mennä hienoon ravintolaan, vaikka tiedän ettei aloittaja sitä tarkoittanut. Lapset on lapsia ja aina ne pientä meteliä pitää. Mut se on elämää. Me ollaan oltu monet kerrat vauvan kanssa ravintolassa ja aina hän on hienosti käyttäytynyt. Viimeks jopa tarjoilija kehui kuinka nätisti ja kiltisti lapsemme istui syöttötuolissaan ja seurasi ympäristöä. Harvoin kuulemma näkee. Lapsella nyt ikää 10 kk.

Me käytiin miehen kanssa ulkona syömässä usein ennen lasta eikä oo siitä ylellisyydestä nytkään haluttu luopua. En halua mökkeytyä ja mammautua kotiin vaan otan lapsen mukaan lähes mihin tahansa minne me mennään; ravintolaan, terassille, kauppaan, shoppaileen...

 

Mä voin ihan rehellisesti sanoa,että olen aina miettinyt ihmisiä joiden lapset istuvat kuin kirkossa ravintolassa ja osaavat "käyttäytyä" niin millä hiivatin konstilla ne on sellaseksi saatu??

Niiden kanssa on aina tehty asioita. Siis ne on aina otettu mukaan sinneravintolaan ja oletettu, että ilman muuta ne osaa käyttäytyä. Hankala vaihe oli vanhimmilla tuossa joskus eskarin-ekaluokan vaiheilla, mutta pienempänä ne pärjäs ihan hyvin.
Ne on siis tottunu siihen.

Tähän oli nyt pakko vastata, aiheesta tai aiheen vierestä, mutta sen verran tuo LisaMarien kommentti pisti "mietityttämään"! Eihän tätä asiaa yksinkertaisesti voi yleistää tällä tavalla! Kamalaa toisten äitien syyttelyä, että mitäs ette ole totuttaneet lapsia syömään ravintolassa ja liikkuneet lasten kanssa eri paikoissa ja opettaneet ja kouluttaneet käyttäytymään kunnolla ihmisten ilmoilla. Eihän se kuule aina näin yksienkertaista ole. Just tällä tavalla voi vastata sellaisen lapsen äiti, jonka lapsi on aina erittäin rauhallinen, ehkä ujo ja näin ollen hyvin "aikuisen hallittavissa", hiljainen sivusta seuraaja. Lapsia vaan on niin erilaisia. Ja minun mielestä on aivan totaalisen väärin vaatia temperamenttista ja vilkasta 1,5- vuotiasta touhuajaa pysymään 1-1,5 tuntia yhdessä paikassa, istumaan ravintolan tuolissa, jos lapsi ei kerta kaikkiaan siihen pysty.

Meidän poika on nyt 1 v. 9 kk. ja esimerkiksi vuosi sitten pojan ollessa siis 9-kuinen, ravintolasyömiset onnistui hyvin. Poika jaksoi istua syöttötuolissa, katseli leluaan ja söi, kun äiti syötti. Tällä hetkellä pojan lempipuuhaa on aktiivinen meneminen, juokseminen ja kiipeäminen ja puuhastelu, ei todellakaan tuntitolkulla missään ravintolan tuolissa istuminen. Enkä sitä häneltä vaadikaan. Ehditään myöhemminkin istua ravintolassa, kunhan poikakin mahdollisesti rauhoittuu ja etenkin ymmärrystä tulee lisää. Kyllä ehditään vielä totuttamaan ja opettelemaan, kuinka ravintolassa käyttäydytään.

Aksun ja Veeran äidille: Tuttuja tunteita nuo ovat minullekin. Mutta aikansa kutakin ja vielä ehtii ravintoloihinkin.

 

Palatakseni vielä aiheeseen. Poikamme 1,8 v tykkää syödä ravintolassa. Olen tilannut hänelle oman annoksen melkein 1 vuotiaasta asti, jos sellaista sopivaa ruokaa on löytynyt.
Tykkää muutenkin seurata mitä joka paikassa tapahtuu. :saint: :saint:

 

määritelkää muuten mikä teistä on hieno ravintola...

 

Me käydään viikoittain kahviloissa 10kk kanssa ja käyty syntymästä lähtien. Pari kertaa 4vko ikäisestä hienoissa ravintoloissa, (siis tyyliin michelin) päiväsaikaan lounaalla. Minusta vauvat saavat olla vauvoja, lapset lapsia, mutta tietenkin joku raja pitää olla!! Illalla en menisi hienoon ravintolaan. päivällä lounaalle melkein minne vain missä lastenistuin. Ja jos menee villiksi, niin pois ravintolasta. Meillä tosi vekkuli ja menevä poika mutta ei ole saanut jalkoja vielä alleen.

 

Lapsi kulkee meidän mukana melkeinpä kaikkialla joten hän on myös käynyt "paremmissakin" ravintoloissa. Poika on 1,5v. ja käyttäytyy jokseekin aina hyvin. Meillä käydään myös iltaisin ravintolassa syömässä.

 

määritelkää muuten mikä teistä on hieno ravintola...

tätä samaa minäkin olin tulossa kysymään... :snotty:

 

määritelkää muuten mikä teistä on hieno ravintola...

tätä samaa minäkin olin tulossa kysymään... :snotty:

Kun mä miellän hienon ravintolan sellaiseksi missä on ehkä portsari ovella ja tullaan näyttämään pöytä jne. ja yleensä syödään useampi kuin yksi ruokalaji.. joka ei ehkä ole se pitsa tai hampurilainen tai lehtipihvi.. :xmas: Sellaiseenkin ravintolaan olen tyttöni vienyt, mutta sellaisesta paikasta lähtisin esim kitisevän vauvan kanssa nopeemmin poiskun jostain rossosta.. toki jos vauva huutaa suoraa huutoa tai isompi kiukuttelee niin lähtisin kyllä mistä tahansa ravintolasta pois kesken kaiken.

 

määritelkää muuten mikä teistä on hieno ravintola...

tätä samaa minäkin olin tulossa kysymään... :snotty:

Kun mä miellän hienon ravintolan sellaiseksi missä on ehkä portsari ovella ja tullaan näyttämään pöytä jne. ja yleensä syödään useampi kuin yksi ruokalaji.. joka ei ehkä ole se pitsa tai hampurilainen tai lehtipihvi.. :xmas:

Lautasliinat kangasta, sisustukseenkin on panostettu, viinille oikea lista (en tosin juo viiniä...), eri juomille on erilaiset lasit ja yhden ruokalajin syömällä ei tule vielä kuin vihaiseksi . Eiku toi jälkimmäinen taitaa olla ranskalaisen keittiön ominaisuuksia. Hienossa ravintolassa ruoan laatuun panostetaan enemmän kuin näissä "vatsa täyteen" paikoissa...

 

1,5 v. poikani on ollut syntymästään saakka meidän mukana hyvissä ravintoloissa. Hän ainakaan ei kummeksu tilannetta mitenkään vaan istuu syöttötuolissa, syö, juo (ja lukee kirjoja) ja nautiskelee. Luulen, että juuri siksi, koska olemme käyneet paljon ulkona syömässä, poika "osaa käyttäytyä". Ja kun syöntiajankohta on varhaisemmassa illassa, pienikin jaksaa ihan hyvin.
Lastenvaunujen kanssa on joskus ollut hieman vaikeaa, mutta henkilökunnan kanssa neuvoteltua aina on löytynyt jokin ratkaisu. Onhan se itsellekin hankalaa, jos pitäisi tunkea jo täyteen ravintolaan rattaitten kanssa... Voi valita toisen ruokalan tai sitten pöytävarauksen yhteydssä mainita vaunuista. Kukaan ei ole koskaan kritisoinut, että kun tullaan pienen lapsen kanssa ja pilataan muiden elämä. Toki omat vanhemmat tuntevat parhaiten lapsensa ja tietävät mikä sopii ja mikä ei. Lapsiperheet saavat näkyä!

 

Kyllä meilläkin ihan siististi ja kiltisti osataan syödä...kotona. Mutta sitten kun lähdetään johkin...siis ihan mihin vaan niin vanhempi muksu riehaantuu ihan totaalisesti. Oli se sitten kauppa tai ravintola tai kirjasto...
Sama reaktio tapahtuu aina jos esim. meille tulee vieraita kylään. Pojasta tulee aivan mahdoton eikä usko yhtään mitään.
Siksi emme siis lähde muksujen kanssa ravintolaankaan koska tiedämme,että siitä tulisi aivan katastrofaalista.

Kaverin kanssa kerran jos toisenkin ollaan puhuttu asiasta (heillä samanlainen ja samanikäinen poika) ja hän nauroi kanssa,että onko niinkun toisilla lapsilla sitten kotona niin kova kuri ettei ne uskalla tehdä tollasta. Hämmästyneenä tosiaan katottu monta kertaa kun ihmiset saa lapsensa lähtemään suosiolla esim. Hesen leikkinurkasta. Meillä saadaan ihan hirveet raivarit vaikka yrittäis mitä konstia. On yritetty nätisti suostuttelua,lahjontaa,houkuttelua ja jopa loppujen lopuksi komentelua. :ashamed:

Poika on kyllä kaikkien mielestä todella eläväinen ja tempperamenttia täynnä.
Joten ei voi kun ihmetellä ja kadehtia kaikkia näitä "meidän Villejä" jotka varmaan pyytävät pieruakin anteeksi.

meillä lapsi tietää, että jos ei lähde esim. leikkinurkasta kun pyydän niin ei ole sitten toista kertaa tuylemista sinne. Varotan aina hiukan ennen että nyt ehdit vielä 5 minnuuttia leikkiä tai 2 kertaa laskea liukumäkeä.

4-vuotias saa toki kiukutella ja on normaalia että kiukutteleekin. Meillä vaan lapsi tietää että kiukuttelut kuuluu kotiin ei yleiselle paikalle. samaa olen opettanut esim velejni lapsille. Ovat tottuneet vanhempiensa kanssa siihen että kiukuttelemalla saa periksi, mutta tietävät että multa on turha kinua. Jos on oikeen kivat leikit meneillään esim leikkipaikassa niin jos nätisti kysyy että voidaanko olla vielä hetki, niin tod näk suostun (jos ei ole kiire).

Toki lapsia on erilaisia, mutta kyllä se on pitkälti kasvatuksesta kiinni miten lapsi käyttäytyy.

 

määritelkää muuten mikä teistä on hieno ravintola...

tätä samaa minäkin olin tulossa kysymään... :snotty:

Kun mä miellän hienon ravintolan sellaiseksi missä on ehkä portsari ovella ja tullaan näyttämään pöytä jne. ja yleensä syödään useampi kuin yksi ruokalaji.. joka ei ehkä ole se pitsa tai hampurilainen tai lehtipihvi.. :xmas:

Lautasliinat kangasta, sisustukseenkin on panostettu, viinille oikea lista (en tosin juo viiniä...), eri juomille on erilaiset lasit ja yhden ruokalajin syömällä ei tule vielä kuin vihaiseksi . Eiku toi jälkimmäinen taitaa olla ranskalaisen keittiön ominaisuuksia. Hienossa ravintolassa ruoan laatuun panostetaan enemmän kuin näissä "vatsa täyteen" paikoissa...

samoilla aalloilla ollaan. =)