Vauvauteluista ja vauvakuumeesta ahdistusta

Pakko saada nyt avautua johonkin, kun ahdistaa niin kovasti.

Olemme mieheni kanssa hieman alle kolmekymppisiä ja vielä lapsettomia. Molemmilla opiskelut ohi ja vakituiset työt. Itselläni on jo jonkin aikaa ollut aika kova vauvakuume ja olen miehelle asiasta yrittänyt aina välillä vihjailla ja jopa ihan suoraankin puhua. Omasta puolestani olisin siis ihan valmis jättämään ehkäisyn pois. Mies kuitenkin heittää homman aina vitsiksi, kun yritän asiasta keskustella. Viimeksi homma päättyi siihen, että miehen mukaan "sun päätöshän se on" tms. Minusta kun tämän pitäisi olla yhteinen päätös, jos ehkäisy jätetään pois! Tätä yritin myös miehelle selvittää, mutten tainnut ihan onnistua. Olen yrittänyt olla painostamatta, mutta kyllä tässä nyt neljän yhteisen vuoden jälkeen alkaa vähitellen odottelemaan edes sitä kihlasormusta.

Eilen sitten taas olimme käymässä miehen kotipuolessa, jossa oli myös miehen sisko lapsensa ja ison mahansa kanssa. Siinä sitten kun mieheni leikki kummilapsensa kanssa, niin miehen isä heittää minulle "vitsillä", että "kyllä teidänkin nyt S. pitää alkaa noita jo hommaamaan". Tämä ei ollut ensimmäinen kerta ja jokainen on mielestäni liikaa. Olisi tehnyt mieli tokaista, että niin kauan kuin poikasi ei saa edes kihloja ostettua, niin ei kai tässä mitään lapsia voi harkita. Jotenkin tulee vaan niin paha mieli noista vihjailuista, koska pidän kyllä lapsista ja niitä haluan, mutta kun ei olla saatu miehen kanssa tätä asiaa puhuttua selväksi. Mitä enemmän lasten hankintaan painostetaan ja hienovaraisesti vihjaillaan, sitä vastenmielisemmäksi koko homma on omassa päässäni muuttumassa. Ja mistä sitä edes tietää, voiko niitä lapsia edes välttämättä saada, kun ei ole koskaan ollut ilman ehkäisyä.

Jotenkin tuntuu, että tämä koko "projekti" on nyt minun päätöksestäni kiinni ja mies ikäänkuin pakenee tilanteesta. Miehen vanhemmat varmasti olettavat, että minä olen se, joka ei vauvaa vielä halua ja siksi mulle täytyy joka välissä tyrkätä miehen kummilapsi syliin ikään kuin siedätyshoitona.

Mitä mieltä olette, pitäisikö minun pyytää miestäni puhumaan vanhemmilleen, että lopettavat nuo vihjailut, että lapsia kyllä tulee sitten kun on tullakseen ja asia on täysin miehen ja minun välinen? En haluaisi pilata hyviä välejä, mutta tämä tilanne ja kommentit alkavat jo oikeasti ahdistaa. Entä mitähän tämän raskausasian kanssa pitäisi ylipäätään tehdä, kun 100% varma olen siitä, että mies kyllä lapsia haluaa, muttei vain pysty tekemään päätöstä. Toisaalta en myöskään voisi tehdä miehelleni sitä, että jättäisin ehkäisyn salaa pois...

Jopa työpaikalla on alkanut tulla vauvauteluja ja jokaikinen kerta olen yhtä pöyristynyt, kuinka törkeitä ihmiset voivatkaan olla...

 

Miehellesi sanot nyt ett' jätät ehkäisyn pois ja katso reaktio...
js sit vaa toivon ett' teille tärppää
ei se kummempaa vaadi kun kerran miehes lapsia haluaa..tee sinä päätös ajankohdasta!

 

:hug:
Elä nyt ainakaan jätä ehkäsyä salaa pois. Se voi olla kaiken loppu sun ja miehen välillä. Jospa mies sulattelee asiaa mielessään? Onnistuisko, jos sanoisit ihan suoraan miehelle, että nyt ei vitsailla, vaan keskustellaan asia halki, sinä haluat puhua. Ja jos se ei onnistu, niin sitten sinun ei varmaan kannata, kun odotella miehen siirtoa asian suhteen.

Ja mitä noihin uteluihin tulee, niin toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos! Tiedän, että se on hankalaa, ja niistä tulee paha mieli. Itse ollu samassa jamassa aikanaan, kun toista ei alkanu kuulumaan, ja kaikki ympärillä kyseli, että hyvänen aika, tulee liian pitkä ikäero, nyt äkkiä uus pulla uuniin :O Ihmiset on sairaalloisen uteliaita tän asian suhteen, ja olipa pitkä tai tosi lyhyt ikäero, niin aina löytyy kommentoitavaa!! Tai sitten voit vaan kylmän viileesti sanoa kyselijöille/vihjailijoille, että vauva tulee, kunhan tulee tai muuta ympäripyöreetä.

 

Jos haluat oikeasti tukkia suut niin sano vaikka että teillä harrastetaan seksiä vain huvin vuoksi. Ympäripyöreistä vastauksista utelut eivät lopu, tiedän kokemuksesta.

 

Munkaan mielestä jankkaaminen ja liika puhuminen ei tuossa tilanteessa auta. Turha tehdä asiasta elämää suurempaa farssia, jätät ehkäisyn pois ja ilmoitat hänelle siitä. Ei se ole mitenkään salamyhkäistä. Sen jälkeen molemmat tietää, että lapsia voi tulla. Miehet voi mennä tuosta asiasta ihan kipsiin, eikä osaa sanoa mitään, sama juttu naimisiinmenon tmv. kanssa. Eikä se tarkoita, että hän ei halua sitä... Hän ehkä haluaa antaa hiljaisen hyväksynnän asialle, mutta sinä et sitä huoli, kun pitää päästä analysoimaan.Välillä itseäkin ahdistaa, kun monet naiset haluaa jauhaa joka asian ihan tyhjiin ja voivotella murheita, joita ei vielä ole.

 

Mä nyt vielä jotenkin pystyn ymmärtämään sen, että haluaa lapsia. Sehän on suuri muutos ja tuo paljon uutta elämään. Mutta sitä mä en ymmärrä, miksi pitäisi päästä kihloihin. Mitä se toisi lisää teidän suhteeseenne? Muuta kuin sen, että voisitte pitää sormuksia sormissanne?

 

Kyllä mun mielestä miehessä pitää olla sen verran munaa, että kieltää/suostuu lapsentekoon suoraan. Ja sama naimisiinmenon kanssa.

 

Kyllähän se mies selkeästi haluaa siis jo vauvan... Joillain on vain vaikeaa tehdä se päätös, tai siis sanoa se ääneen. Häntä varmaan myös varmaan jännittää, jos hirveän monella kaverilla ei vielä ole lapsia. Minusta hän juurikin haluaa, että sinä sanot sen ääneen, että "nyt tehdään se lapsi" ja hän on siihen tyytyväinen. Tiedän usean, jotka on olleet samassa tilanteessa. Mies ei vain ole uskaltanut avaamaan suuta siitä, että kyllä hänkin haluaisi sen lapsen nyt... On jotenkin vaikea miehillä sanoa tuollaista. Heille on helpompaa, kun nainen päättää tuosta asiasta. Nämä tutut on vain sanoneet miehilleen, että nyt jää ehkäisy pois, ja mikäli sinä haluat yhä käyttää ehkäisyä, on se sinun vastuullasi pukea kortsu päällesi. Näin sysäät päätöksen miehellesi. Näistä tapauksista on kaikki päättyneet onnellisesti. Osissa mies on alussa vielä käyttänyt ehkäisyä, mutta ajatukseen totuttuaan, on hän antanut asian olla.

 

Seuraavan kerran, kun appivanhemmat utelevat, niin käske kysyä pojalta "hänestä se on kiinni".

 

No nimenomaan sinun olisi pitänyt vastata uteluun, että kyllähän minä, mutta kun tuo poikasi ei saa otettua asiaksi. Ensinäkin olisit saanut tukittua kysyjän suun ja toiseksi vieritettyä pallon miehellesi.

 

[QUOTE="vieras";22022548]Jos haluat oikeasti tukkia suut niin sano vaikka että teillä harrastetaan seksiä vain huvin vuoksi. Ympäripyöreistä vastauksista utelut eivät lopu, tiedän kokemuksesta.[/QUOTE]

Tämä olisi aika hyvä
Ehkäisyä ei sovi jättää itsekseen pois ja katsoa onko miehestä sitten pakon edessä isäksi. Siinä voipi päätyä yksinhuoltajaksi tai saattaa lapsen tukalaan perhetilanteeseen ihan omaa ajattelemattomuuttaan. On niitä lapsia teilläkin aikaa yhdessä hankkia, jos mies kaipaa vielä miettimisaikaa. Jos itse kaipaat perhettä heti, niin pitää miettiä onko mies sopiva siihen yhtälöön?!

 

Ensinäkään ehkäisyn pois jättäminen ei ole todellakaan mikään ratkaisu ongelmaan. Teidän vain tarvii puhua kuin aikuiset siittä mitä haluatte ja millä aikajänteellä. Vaikka joku osaa leikkiä kummilapsen kanssa niin se ei automaattisesti tarkoita sitä, että haluaa omia lapsia. Jankkaaminen ja ehkäisyn pois jättäminen ei todellakaan auta asiaa, vaan avointa keskustelua kun tuota ikääkin on jo sen verran, että luulisi teiltä onnistuvan.
Jos joku sanoo, että eikö olisi jo aika hommata lapsia, niin olen siihen tuumannut, että viitsisitkö antaa osoitteen mistä niitä saa. Kaikki kun ei nääs aina mene niinkuin suunnittelee ,eikä kaikkea tahtomaansa saa.

 

Joo, siis ei mulla sen kihloihin tai naimisiin menon kanssa ole oikeasti niin suurta kiirettä. En usko, että muuttaisi meidän suhteessa mitään. Kunhan vain heitin tuossa, kun tuntuu, että "appivanhemmat" eivät näe ollenkaan sitä puolta, että myös miehellä olisi näissä asioissa jotain vastuuta tai tuntuu, että minä olen se, joka olen näissä asioissa jarruna, vaikka mielestäni näin ei ole...

 

Jaa-a, mä varmaan toteaisin miehelle, että mä olen sitä mieltä, että suhteessa pitää mennä eteenpäin. Kertoisin että haluan lapsia, ja että haluan olla naimisissa ensin.
Kun oma kanta on kerrottu, ja jos käy ilmi että toiveet asian suhteen eivät ole yhteneväiset, niin parempi erota ja kummankin etsiä joku muu.

Vai haluaisitko, että mies kosisi oma-aloitteisesti? Jotkut tekee niin, mutta kaikki eivät, ja nyt voi olla niin, ettei tämä mies ole sitä tyyppiä.

Sanottuna tuo eroaminen kuulostaa karulta, mutta oikeasti: jos sinulle on selvää että haluat lapsia, niin kauanko haluat odottaa? Tai kauanko voit odottaa?

 

[QUOTE="suski";22022692]Seuraavan kerran, kun appivanhemmat utelevat, niin käske kysyä pojalta "hänestä se on kiinni".[/QUOTE]

Juu, tästä aivan samaa mieltä! Voivat sitten siirtää utelunsa suoraan hänelle.

Muutenkin, sukulaisten ja ystävien vauvautelut on usein törkeän ajattelemattomia, kun ei se ole aina mistään tahdosta tms. kiinni, ja voivat tuottaa paljonkin pahaa mieltä ja ahdistusta kyselyillään. Ja jotenkin ne menee suorastaan naisen syyttelyn puolelle välillä, miestä niillä harvoin ahdistellaan.

Ota asia puheeksi tosissaan miehen kanssa, että mitkä hänen suunnitelmansa ovat esim. vuoden kuluessa ja miten hän näkisi mielessään itsensä esim muutaman vuoden kuluttua, tai vaikka viiden vuoden kuluttua, onko lapsia, avioliitto ym.