Joidenkin mielestä lapsia ei pitäisi hankkia enää sen jälkeen kun on 35 tai 30 tai 28 v täyttänyt tai viimeistään 40 v täyttäneet pitäisi pakkosteriloida, niin miehet kuin naisetkin.
Joten ei kannata kysellä muiden mielipidettä "yläikärajaan" äitiyden ja vauvan teon suhteen.
Minä sain ensimmäiseni 20 vuotiaana, toista piti odottaa ja tehdä ihan tosissaan, hän syntyi kun ennätin täyttää 23 v.
Samana vuonna on kolmas syntyi, täysin 39 v.
Tämä kolmas raskaus oli hieman vaikeampi kuin kaksi aiempaa. Ikä varmaan vaikutti - toisaalta olen kuullut monen nuoren äidin kertovan hankalista raskauksistaan, joten ikä ei välttämättä tässä ollut se juttu. Kesä 03 oli hikinen ja kuuma, jos muistatte (kaivot kuivuivat ja pohjavesivarannot hupenivat).
Tänä vuonna muksu täyttää 2 v ja minä 41. Mies on samaa ikäluokkaa, vähän nuorempi
Nuorimmaisen uhmaiät ovat meillä vielä edessäpäin, mutta en pelkää semmosia. Esikoinen on kyllä koulinut minut erittäin hyvin siihen, millaista voi olla. En usko, että tämä lapsi samaan kykenee. Ja jos, olen jo yhden koulun käynyt, olen vähän viisaampi. Lisäksi minulla on fiksu ja aikuinen mies rinnallani, eli siinä vaiheessa kun minun voimat ja kärsivällisyys hiipuu, mies astuu "kehiin" .. tai jo ennen sitä.
Esikoisen uhma- ja murrosiät ja mitä kaikenmaailman ikäkehitysvaiheita niitä lapsilla onkoaan - ne ovat kaikki olleet niin hirvittäviä, ne ovat uuvuttaneet minut hulluuden partaalle. Ja olin kuitenkin hyvin nuori!! Minun olisi siis pitänyt jaksaa, vaan kun en jaksanut!!
Joten nämä eivät minusta ole mitään ikäsidonnaisia juttuja.
Muutenkin olen äitiyttäni, vanhemmuuttani, naiseuttani ja ihmisyyttäni jaksanut elää kuten kuka tahansa, en todellakaan tunne itseäni miksikään vanhaksi tai ikälopuksi ämmäksi
Valvotut yöt ja kiukuttelevat tenavat rassaa jokaista, ikään ja sukupuoleen katsomatta.
Rakkaudettomuus ja huono parisuhde kuluttaa ja vanhentaa nuorenkin.
Sairaus, etenkin pitkäaikainen ja vakava sairaus on oma lukunsa. Se vie voimat jokaiselta, sekään ei ole ikään sidottu.
:flower: :heart:
