Aloitin toukokuussa cipralexilla jotka sain työterveyslääkäriltä. Liian harvojen kontrolli kertojen, lääkkeen aiheuttaman ahdistuskohtauksen seurauksena vakava itsetuhoisuus vietti. Sairaalassa vaihdettiin Venlafaxiin. Aloitus 37,7mg noin 2-3 viikon välein nosto 37,5mg kunnes saavutettiin 150mg/vrk. Sivuoireina epätodellista oloa, huonovointisuutta, virtsaamis ongelmia, sydänmen tykytystä, kohonnutta verenpainetta, seksuaaliongelmia jne. Tiivis seuranta ja terapiat ovat kuitenkin auttaneet jaksamaan. Nyt vajaa 3kk myöhemmin olo on jo todella selvästi parempi. Sivuoireet on hävinneet lukuunottamatta seksuaaliongelmia. Monissa tapauksissa lääkkeiden sivuoireiden ja vakavan masennuksen aiheuttamia ongelmia on vaikea eroittaa toisistaan. Esim väsymys, huonovointisuus, haluttomuus/kyvyttömyys seksiin tai edes läheisyyteen voi olla niin lääkkeen kuin masennuksenkin aiheuttamaa.
Parasta terapiaa on ollut kun on sukulaisille, kavereille ja työpaikalla suoraan kertonut mikä vaivaa. Silloin ei tarvi keksiä mitään tekosyitä miksi joku juttu ei kiinnosta tms. Masennuksen myöntäminen on oikeastaan edellytys paranemisprosessin käyntiin lähdölle.
Masennuksesta toipuminen vaatii pitkäjänteisyyttä. Lääkkeiden haittavaikutuksen väistyvät pikku hiljaa ja teho tuleen näkyviin vasta parin kuukauden käytön jälkeen. Näin siis minulla, vaikutukset toki voivat olla yksilöllisiä. Lääkkeen nostoa vielä tuosta 150mg ylöspäin harkitaan, jotta aloite- ja keskittymiskyky paranisivat.
Ihan lievän masennuksen kanssa ei ehkä ensimmäisenä kannata lääkkeita aloittaa. Kannattaa hankkia tietoa ko sairaudesta ja keskustelu apua jos on vaan suinkin jostain saatavilla.
