Vielä kahdesta miehestä...

  • Viestiketjun aloittaja Pää sekaisin
  • Ensimmäinen viesti
Pää sekaisin
Kiitos teille kaikille, jotka vastasitte aiempaan viestiini. En ennen tätä ole päässyt niitä lukemaan.

Siellä oli monta vastausta, joissa pohdittiin täsmälleen samoja asioita kuin itsekin pohdin. Samat kysymykset pyörivät kuin omassa päässänikin. Jokunen moraalisaarnakin löytyi.

Tunteilleen vain ei voi mitään. Ja kyllä, olen miettinyt ja miettinyt ja tiedän, että tämä toinen mies ei voisi millään muotoa olla HÄN minulle. En ainakaan usko, että suhteesta tulisi elinikäinen. Mutta hän onkin tuonut elämääni niitä piirteitä, jotka omasta miehestäni aina puuttui. Hän osaa tehdä minut iloiseksi. Pidämme samanlaisista ihmisistä. Viihdymme samoissa puuhissa. Mieheni kanssa puuttuu kaikki tuollainen yhteinen.

Minä en halua lapsilleni uutta isää. Heillä on jo paras mahdollinen. En usko, että olemme mieheni kanssa yhdessä vain tottumuksesta. Olimme jo kerran erossa ja kaipasimme toisiamme valtavasti. Eron aikana saimme kumpikin tehdä mitä halusimme, ruoho ei todellakaan ollut vihreämpää. Rakkaus voitti, palasimme yhteen. Mutta erosta huolimatta suhteeseemme ei syntynyt uutta, vaikka olisi suonut niin tapahtuvan. VAnha kuvio jatkuu; kaikki on hyvin, mutta silti jotain puuttuu...

Tämä toinen mies tuskin minulle vakautta ja onnea toisi lopuksi ikää. Mutta haluaisin silti elää sen hetken, mitä kykenen. Haluan liian monta asiaa, kaikkea ei voi saada. Siksi haluaisin joko saada tunteeni jäädytettyä tätä toista kohtaan jatkaakseni elämääni normaalisti, tai sitten minun pitäisi "varmistua", että tällä toisella on jotain annettavaa elämääni.. Ja että hän hyväksyy lapseni osaksi minua.

Oli todella ihanaa lukea, että joku ymmärtää tunteitani. VAikka olisi kuinka hyvä parisuhde tahansa, ei se silti estä tunteita syttymästä myös toiseen suuntaan. Se ei olisi inhimillistä. Kaikki ei kertakaikkiaan ole järjellä selitettävissä. SE varmasti on yksi elämän rikkauksia.
 

Yhteistyössä