Viidesluokkalaisen hirveä koe/koulustressi :( Mikä avuksi?

Meidän viidesluokkalainen tyttö ottaa nykyään ihan hirveät paineet koulusta, oppimisesta ja kokeista.

Nyt tuli Wilmaan tieto, että ens viikolla on enkun kokeet ja neiti tuossa jo itkua tuhersi. Yritin sanoa, että ota rennosti vaan, mutta ei kuulemma voi. Pitää lukea, lukea ja lukea ja täytyy osata kaikki ihmeelliset jutut. Elämä on kamalaa ja koko elämä on typerää koulua ja lukemista jne.

Matikka on se juttu, missä oppitunnitkin on niin kamalia, että päivä on pilalla ihan vaan siksi että on matikkaa. Kuulemma salaa välillä itkeskelee ennen matikan tuntia.

On lannistuneen, itkuisen ja ahdistuneen oloinen usein kun pitäisi lukea kokeisiin. Monesti ei lue, vaan märehtii mielessään että pitäisi. Olen sanonut, että tee niin, että katsot kellosta että luet jonkun tietyn ajan päivittäin vaikkapa ja muuten ajattelet sitten muita asioita. Ei kuulemma pysty ajattelemaan muita asioita kuin kokeita, kouluja ja sitä mitä kaikkea pitäis oppia.

Koulussa keskiarvo on 8:n pintaan, joten ei ole "pinko", mutta myöskin osaa ihan ok:sti.

Matikan tunnilla väittää, ettei ymmärrä mitään ja että on ihan kamalaa, mutta sitten kuitenkin kokeista tulee 7-8 pintaan ja kertotaulupistareista tullut aina 10.

Yritettiin myös miettiä, että tyttö välillä palkitsisi itseään kivoilla jutuilla ja yhdessä tehtäisiin mukavia juttuja. Esim. uimahallikäynti ison kokeen jälkeen tai että kaveri voi tulla yökylään kun on koe ohi. Ja että kun on ensin lukenut kokeisiin vähäsen, voi sen jälkeen tehdä jotain mukavaa, kuten käydä netissä GoSuperModelissa tms.

Tyttö ottaa niin kovat paineet, että olen oikeasti huolissani. Opettajan kanssa syksyn keskustelissa jo asiasta jutteli, mutta hän otti aika kevyesti sen silloin. Tytöt tuppaa olemaan niin tunnollisia ja onhan teidän xxxxxxxxx vähän herkkä jne.

Neuvoja, kiitos!!!!

Etenkin kokeiden lähestyessä tuntuu, että mun illat menee tyttöä hieroessa, lohdutellessa, jutellessa jne.

 

up

 

Vaikuttaako tää teidän mielestä ihan normaalin rajoissa olevalta??

 

Meillä on kolmasluokkalaisen kanssa samantyylisiä ongelmia. Stressaa kun tietää et kokeet tulossa mut silti jää se lukeminen viimeisen iltamyöhään vaikka kuin patistaa lukemaan. Sitte itkun kanssa opetellaan. Englannin sanakokeet on yhtä painajaista. Vaatii todella paljon töitä että oppii ne 10 sanaa. ja kun kokeet on joka viikko. Numerosta näkee suoraan olenko minä ehtiny auttaa kokeeseen lukemisessa vai en.

Ei siis osaa ite alottaa sitä lukemista. Hokee vaan et en osaa ja en opi. Vaikka on kehuttu ym ja oon sanonu et osaa kyllä kun vaan viittiii lukea ajatuksen kanssa.

 

Kannattaa tytölle vaan korostaa säännöllisen läksyjen teon tärkeyttä ja tunnilla aktiivista kuuntelua ja osallistumista. Kokeisiin ei silloin tarvitse sen kummemmin päntätä vaan vain kerrata hieman.

Yritä vain tuoda sitä aikuiselta löytyvää realistista näkemystä ja auta laittamaan yksittäiset kokeet oikeisiin mittasuhteisiin. Ei todellakaan ole väliä varsinkaan tuossa iässä jos yksi koe menee penkin alle.

Jos tytöllä ei ole mitään oppimisvaikeuksia niin kokeet ei kyllä 5-luokalla voi edes mennä penkin alle jos on tehnyt säännöllisesti läksynsä.

Yrittääkö tyttö ehkä saada huomiota tällä käytöksellään? Kokeile antaa tytölle huomiota ja aikaa muulloinkin kun silloin kun hän tuhertaa koeluvun kanssa.

Onko tytöllä muuten elämä tasapainossa? Onko kavereita ja harrastuksia?

 

empä tiedä, muistan että itsellä oli samanlaista vikaa, varsinkin yläasteella.
voisko toimia jos sopisitte vaikka että lukee nyt tunnin, sen jälkeen sinä vaikka kyselet koealueesta ja sen perusteella päätätte että tarviiko lukea enempää. sillee tulis ehkä luettua eikä märehdittyä, ja kun kyselet niin lapsi huomaa itsekin osaavansa ja voitte todeta että voi lakata huolehtimasta.
ei minusta tuon ikäisen tarvi itsenäisesti osata noita juttuja, eikä tarvitse itse osata ymmätää paljonko pitää lukea tms. tuet läsnäolemalla ja yhdessä opettelemalla sen verran ku tarvii.

 

Josko tyttö lukisi ajoissa kokeisiin ja sinä tekisit sitten pienet kokeet, siitä näkisi mahdolliset "heikkoudet" ja toisaalta tyttö kokisi, että osaa hän ja voisi harjoitella ennen koetta vielä noita "heikkouksia".

 

[QUOTE="vieras";25471003]Meillä on kolmasluokkalaisen kanssa samantyylisiä ongelmia. Stressaa kun tietää et kokeet tulossa mut silti jää se lukeminen viimeisen iltamyöhään vaikka kuin patistaa lukemaan. Sitte itkun kanssa opetellaan. Englannin sanakokeet on yhtä painajaista. Vaatii todella paljon töitä että oppii ne 10 sanaa. ja kun kokeet on joka viikko. Numerosta näkee suoraan olenko minä ehtiny auttaa kokeeseen lukemisessa vai en.

Ei siis osaa ite alottaa sitä lukemista. Hokee vaan et en osaa ja en opi. Vaikka on kehuttu ym ja oon sanonu et osaa kyllä kun vaan viittiii lukea ajatuksen kanssa.[/QUOTE]

Kannattaa miettiä ensiksi millä tavalla niitä sanoja opitaan. Sanalistasta pänttäys ei ole se tehokkain tapa. Ehkä ne saa siten päntättyä juuri seuraavan päivän sanakokeeseen, mutta sitten ne jo unihtuvat. Ja se sanat pitäisi kuitenkin muistaa myöhemminkin jos aikoo kielitaitoa kartuttaa.

Hyviä tapoja on esim. omien lauseiden keksiminen sanoista. Sana on paljon helpompi palauttaa myöhemmin mieleen jos se liittyy johonkin lauseeseen, tarinaan tai lauluun.

Sanojen viereen voi piirtää kuvia, tämä auttaa myös mieleenpalautusta.

Sanoja voi myös kirjoitella eri väreillä ja erikokoisille kirjaimilla.

Yleensäkin sanojen kirjoittaminen on paljon tehokkaampi tapa kuin niiden lukeminen.

Useimmat 3.luokkalaiset tarvitsevat kodin tukea englannin opiskeluun. Vanhemmat voivat kysellä sanoja suullisesti tai kirjallisesti ja miettiä tosiaan erilaisia tapoja sanojen muistamiseen.

Netistä löytyy myös todella paljon (ja helposti) erilaisia tehtäviä minkä avulla sanastoa voi oppia. Useimpiin alakoulun oppikirjoihin kuuluu nettitehtäviä- kysykääs opettajalta jos ei ole ollut niistä puhetta.

 

Kannattaa miettiä ensiksi millä tavalla niitä sanoja opitaan. Sanalistasta pänttäys ei ole se tehokkain tapa. Ehkä ne saa siten päntättyä juuri seuraavan päivän sanakokeeseen, mutta sitten ne jo unihtuvat. Ja se sanat pitäisi kuitenkin muistaa myöhemminkin jos aikoo kielitaitoa kartuttaa.

Hyviä tapoja on esim. omien lauseiden keksiminen sanoista. Sana on paljon helpompi palauttaa myöhemmin mieleen jos se liittyy johonkin lauseeseen, tarinaan tai lauluun.

Sanojen viereen voi piirtää kuvia, tämä auttaa myös mieleenpalautusta.

Sanoja voi myös kirjoitella eri väreillä ja erikokoisille kirjaimilla.

Yleensäkin sanojen kirjoittaminen on paljon tehokkaampi tapa kuin niiden lukeminen.

Useimmat 3.luokkalaiset tarvitsevat kodin tukea englannin opiskeluun. Vanhemmat voivat kysellä sanoja suullisesti tai kirjallisesti ja miettiä tosiaan erilaisia tapoja sanojen muistamiseen.

Netistä löytyy myös todella paljon (ja helposti) erilaisia tehtäviä minkä avulla sanastoa voi oppia. Useimpiin alakoulun oppikirjoihin kuuluu nettitehtäviä- kysykääs opettajalta jos ei ole ollut niistä puhetta.

Kiitos! Otetaan ainakin nuo värit ja piirtämiset käyttöön! Netissä harjoittelee välillä mutta ei jää samanlain mieleen kuin "pänttäämällä" .
Teen joka kerta tietokoneella sanakokeet ja tulostetaan yleensä n 10 kpl että saa harjoitella. On vaan tilanteita ettei mun aika vaan riitä istua lukemassa sanakokeisiin.
T. kolmasluokkalaisen äiti

 

Vaikuttaa siltä, että olet asettanut lapsellesi korkean riman? Esim. Vaatinut kelpo arvosanoja tai muuten käymään koulua ns. keskivertoa ahkerammin? Koska näin ainakin lukiessa kirjoitustasi tulee ensimmäisenä mieleen, että koulusta olisi tullut paineen alla jopa ahdistavaa, koska tiukat vaatimustasot käskee ylittämään lapsesi jaksamiskyvyn ja näin ollen tulee "burn-out". Koita vaikka käänteis-teoriaa lapsesi kohdalla. Älä muistuta / pakota, ehkä lapsesikin näin ollen itse innostuu kun ei ole toinen kokoajan innostamassa.

 

[QUOTE="vieras";25471131]Kiitos! Otetaan ainakin nuo värit ja piirtämiset käyttöön! Netissä harjoittelee välillä mutta ei jää samanlain mieleen kuin "pänttäämällä" .
Teen joka kerta tietokoneella sanakokeet ja tulostetaan yleensä n 10 kpl että saa harjoitella. On vaan tilanteita ettei mun aika vaan riitä istua lukemassa sanakokeisiin.
T. kolmasluokkalaisen äiti[/QUOTE]

Niin, ei ole todellakaan tarkoitus, että vanhemmat istuisivat illat pitkät lukemassa enkun sanakokeisiin vaan esim. ottaa joku rauhallinen ilta kun on aikaa ja miettiä ja kokeilla lapsen kanssa mikä tapa olisi paras, hauskin ja motivoivin sanojen lukemiseen. Sitten lapsi voi yhdessä harjoitetulla tavalla opiskella itsekseen ja äidille/isälle jää vain tuo sanojen kysely.

3.luokkalainen osaa muuten itsekin tehdä noita sanakokeita itselleen- ihan turhaa palvelua on tuo äidiltä. Paitsi jos äiti tykkää niitä tehdä. Lapsi voi myös vain yksinkertaisesti peittää viholla sanalistan engl.kieliset sanat ja kirjottaa ne paperille ja tarkistaa itse.

Eli alussa pitää vanhempien vähän panostaa, mutta opiskelutaitojen karttuessa annetaan lapselle lisää vastuuta tekemisestään.

Monelle lapselle on enkun oppiminen takkuista 3.luokalla, mutta jos jaksaa panostaa niin 4.luokalla onkin jo sitten helpompaa kun tulee kertausta eikä pelkästään jatkuvasti uutta asiaa.

Niin ja niitä sanoja kannattaa tosiaankin kysellä myös suullisesti, että lapsi osaa ääntää myös sanat. Ääntämistä ei kontrolloida kokeilla, mutta jos opettelee vain sanojen kirjoitusasun niin ei opi puhumaan eikä ymmärtämään kuulemaansa.

 

Olisko sillä tytöllä vähän keskittymisongelmaa? Mulla ainakin just keskittymiskyvyttömyydestä tulee tuo olo, että en ymmärrä mitään. Ja tuo myös tarkkaavaisuushäiriöiselle ihmiselle tyypillistä, että pitäis pitäis pitäis mutta ei pysty.

 

Mä olin tuollainen ala-asteella. Läksyt ja lukemiset jäi viime tinkaan ja sitten itkua tuhersin kunnes vanhemmat rohkaisivat ja auttoivatkin läksyissä. Mulla oli myös kovia paineita pärjätä, olin kyllä ala-asteella aika hikari. Muistan itkeneeni lohduttomasti kun kerran sain 8- kokeesta....
Vanhempani eivät mitenkään tietoisesti varmaankaan paineita kasanneet, mutta silti muistan muutaman kerran, kun sain kymppi miinuksen, että isäni olisi vinoillut tyyliin mistäs se miinus oikein tuli. Tunnollisena ilmeisesti sitten loin siitäkin paineita.
Yläasteella nämä paineet unohtuivat aika tehokkaasti... Mutta koulumenestykseni oli kyllä ihan kohtuullisen hyvää lukion loppuun saakka, joskin edelleenkin koen pientä ahdistusta epäonnistumisista.

Mulla kieltenopiskelussa auttoi paljon sanojen kysely ja tenttaus, ja opinkin kielet melko helposti. kesälomillakin isä pyysi listaamaan tyyliin eläimiä ja esineitä, ja se oli musta ihan kivaakin. Matikka aiheutti mullakin aina päänvaivaa.

 

jotenkin mun ensitunne on, että tuommoinen muksu tarttis saada puoleksi vuodeksi kokeettomaan tilaan. Että opiskellaan, mutta mitään ei tartte osoittaa. Kun menettää itseluottamuksensa noin pitkälle, että itkuksi ja hermoiluksi menee, niin ei myöskään opi.

Kun oppiminen vaatisi sen, että saa unohtaa itsensä koska asia itsessään alkaa kiinnostaa. Nyt käy päinvastoin.

 

Täällä krjoittaa kasiluokkainen, joka on ollut aina koulunkäynnin kanssa ongelmissa. Minullakin juuri englanti ja matikka tuottavat sellaisen epätoivoisen fiiliksen. Varsinkin kun englanninkoe ilmoitetaan tulee edelleen ihan epätoivoinen fiilis. Olen jotenkin jäänyt jälkeen koko kielen opiskelussa jo ala-asteella. Minulla on edelleen epäonnistumisen pelko ja keskiarvo kuitenkin 8.8... Onnistun aina saamaan kokeista varsinkin tietyistä aineista seiskaa ja kasia, mutta tunnilla kuitenkin osaan ihan ok. En sitten tiedä, että mitä tämän vähentämiseksi voisi tehdä. Itse en stessaa kovinkaan paljon ennen kokeita vaan sitten kun olen kokeen tehnyt ja tuntuu etten osannut mitään. Itse koetilannekin on sellainen, että usein pitää pari minuttia hengittää syvään, ettei tulisi vain tuhrattua väärin niitäkin asioita jotka osaan... Sanoppa voimahalit sille sun pikkutytölle!

 

Voisitteko yhdessä lukea niihin kokeisiin? Mulla oli/on paha lukihäiriö, mutta ällissä tai muistissa ei mitään vikaa. Äiti aina auttoi mua lukemaan kokeisiin ja sain tosi hyviä numeroita ala-asteella. Yläasteella meniki sit homma ihan pyllyleen.. Mut joo jos äitini ei olisi silloin auttanut mua lapsena nii en varmana osais ees lukea nyt.

Enkku oli mulle kans tosi vaikee. Äiti liimaili aina vessan kaapin oveen jotain muisti lappuja jossa oli enkun sanoja hän myös luki mulle koe alueita ja kyseli sitten kysymyksiä. Hän myös opetti, että kun luen jonkun isomman koealueen, kannattaa aina kirjoittaa ylös muistiinpanoja samalla. Sit voi lopuksi pänttää vain muistiin panoja ja lukemista ei olekkaan niin paljoa