viivästynyt puhe?

Hei!

Onko jollakin kokemusta viivästyneestä puheenkehityksestä? Meillä on 1 v 10 kk poika, joka puhuu vain muutamia sanoja, ja niitäkin vain pyydettäessä ja jos siltä tuntuu. Välillä tulee yllättäen jokin uusi sana, mutta kun sitä sitten myöhemmin kysellään, poika pistää suun suppuun tai sanoo vain "tätä".

Neuvolasta kyllä sanottiin, että tilanne ei ole vielä kovin huolestuttava. Olinkin jo vähän rauhoittunut, kunnes poika sai maanantaina kouristuskohtauksen, joka oli mahdollisesti epileptinen. Asiaa lähdetään tutkimaan ja samalla kyllä arvioidaan myös sitä puheen kehityksen viivästymistä.

Minä olen vain ihan paniikissa. Aloin miettiä, että voisiko pojalla olla jokin pahempikin neurologinen ongelma. Tai älyllinen kehitysvamma. Tai jotain muuta sellaista, jota minä vain typeryyksissäni en ole huomannut.

No, kuten sanottu, tätä asiaa kyllä lähdetään tutkimaan. Olisin vain kovin kiitollinen, jos joku kertoisi vähän kokemuksiaan viivästyneestä puheen kehityksestä. Ei olisi niin yksinäinen olo näiden juttujen kanssa...

 

Meillä on 2v.11kk. pojalla sama ongelma. Ollaan käyty vasta kerran puheterapiassa. Sanoja on tullut jo vuoden iästä lähtien, ongelmana on ollut lauseiden muodostaminen. Nyt on sevästi edistytty ja pieniä lauseita jo tulee muutama. Toivon ettei puhe viivästymä vaikuta muuhun oppimiseen. Mutta yritän hyväksyä lapseni sellaisenaan kuin se on ja yritän olla vertaamatta muihin, jo puhuviin lapsiin.

 

Ei välttämättä ole vielä mitään huolestuttavaa, lapset kehittyvät todella eri tahtiin. Meiltä löytyy parikin esimerkkiä. Tuossa vaiheessa ei puhetta ollut juuri lainkaan. Toinen oppi puhumaan kummasti 2½ vuotiaaksi mennessä, ei ollut puhettakaan, että olisi tarvinnut mennä puhekontrolliin. Mutta sitten löytyy toinen, joka ei vielä lähes 4 vuotiaanakaan puhu juuri mitään, viittomat ovat käytössä ja saa puheterapiaa, diagnoosina viivästynyt puheenkehittyminen.

 

Kysyisin niminerkiltä "vieras", puhuuko sinun lähes 4-vuotiaasi lainkaan?
Tuttavani lapsi on 3-vuotias (täytti viikko sitten). Hänellä on muutaman sanan lisäksi käytössä vain sanoista ensimmäiset tavut, tai sitten hän sanoo sanoja tavuittain.

Vanhemmat eivät puhu mitään täatä heikosta puhetaidosta. Minua ulkopuolisena (sukulaisena) asia huolestuttaa ja ihmetyttää suuresti. Tietenkään en aio heidän asioihinsa puuttua.

Minkä ikäisena neuvolassa nykyään puututaan puheen kehitykseen ja ohjataan puheterapiaan?

 

meidän 5v3kk poika ei puhu sanaakaan,ei edes tavuja.. osittain downin syndrooma sitä selittää vaikka muut saman ikäiset jo jonkun verran puhuvat..

 

\

Kysyisin niminerkiltä "vieras", puhuuko sinun lähes 4-vuotiaasi lainkaan?

Hyvin vähän, lyhyitä sanoja lähinnä ja viimeaikoina on tullu mukaan paljon juuri uusia alkutavuja. Aikaisemmin kaikki puhe oli lähinnä vain tiettyjä tavuja tavallaan omana puheena. Verbaalista dyspraksiaa on väläytelty tarkempana diagnoosina.

2½ vuotta on kai sellainen raja, että pitäisi puhua ainakin muutaman sanan lauseita. Mitä aikaisemmin ongelmien kanssa pääsee 'hoitoon', sitä parempi. Täällä esimerkiksi tuo puheterapia on täystyöllistetty ja hoitoonpääsyä joutuu odottelemaan. Ilman omaa aktiivisuutta saa jonossa olla kauan. Aktiivisenakin aikaa vierähtää kummasti ennenkuin mitään konkreettista alkaa tapahtumaan.

Vielä kommenttina noihin tuttaviisi, kaikki eivät niin kovin sitä lapsensa erilaisuutta tuo esiin, vaikkakin sen itse tiedostaisivat ja etsivät siihen apua. Itse olen katsonut parhaaksi mainita, ettei lapsi juuri puhu, kun olemme tilanteessa, missä kuitenkin se lapsen puhumattomuus kuitenkin tulee ilmi. Häneltä on turha esim. tivata hänen omaa nimeään, kun sen sanominen ei vielä onnistu, vaikka ymmärtämispuoli toimii hyvin.

 

Meille taas on sanottu, että erityisesti pojan kohdalla ja jos muuta viivästymää ei ole (esim. ymmärtämisen ongelmia tai motorisia ongelmia) niitä sanojakin voidaan odottaa sinne 2 1/2 ikävuoteen asti. Mutta ehkä tästä on eri tulkintoja eri paikoissa?

 

\

Meille taas on sanottu, että erityisesti pojan kohdalla ja jos muuta viivästymää ei ole (esim. ymmärtämisen ongelmia tai motorisia ongelmia) niitä sanojakin voidaan odottaa sinne 2 1/2 ikävuoteen asti. Mutta ehkä tästä on eri tulkintoja eri paikoissa?

Minulla on epäilykset, että säästösyistä tuota aikaa on hilattu nykyään eteenpäin. Mitä on tullut juteltua näiden puhealan ammattilaisten kanssa, niin heidän mielestään mahdollisimman aikainen kuntouttaminen on tärkeää. Ihan siitä syystä, että lapsi saa avaimet kommunikointiin, oli se sitten tukiviittomien tai puheen kautta. Jonkinlaisesta viivästymästähän tuossa vaiheessa on kuitenkin kyse. Olisihan se helppoa, jos voisi ennustaa, että kyllä tämä lapsi oppii sittenkin puhumaan ilman mitään apuja, mutta jos kyseessä onkin se, joka ei opikaan. Itsekin odottelin puheentulemista turhankin kauan.

Aikaa vierähtää ensin jonossa, että pääsee alkukartoitukseen ja alustavan diagnoosin saamiseen, sitten taas vierähtää aikaa, että jostain löytyy aikaa ylityöllistetylle puheterapeutille jne. Minun neuvoni on, että jos siellä omalla paikkakunnalla on valtaisat jonot puheterapiaan, niin kannattaa sinne jonoon hommata omakin lapsensa, jos jonkinlaista viivästymää on. Jos lapsi oppiikin puhumaan jonottamisen aikana, voi aina ilmoitella, ettei tarvitsekaan enää sitä vastaanottoaikaa ja varmasti löytyy uusi ottaja sillekin ajalle.

 

Meidän tapauksessamme ei kyllä ole kyse säästöistä eikä jonoista, päinvastoin. Neuvolan täti sanoi, kun kysyin, että ilman muuta päästään puheterapiaan arvioon heti kaksivuotisneuvolan yhteydessä, jos halutaan. Ja tosiaan kun kävimme sairaalassa niiden kouristusten takia ja kerroin päivystävälle neurologille puheen viivästymisestä, saatiin sitäkin kautta kirjallinen lupaus puheterapiasta tarvittaessa ja lisäksi saadaan neurologin arvio siitä, onko puheterapia tarpeen.

Tiedän jo oman työni puolesta, että kunnissa ja sairaanhoitopiireissä ovat rahat tiukoilla ja aikoja voi olla vaikea saada. Silti meillä ei siis ongelmia ole ollut. Esimerkiksi kun lapsi oli pieni ja käänsi päätään enemmän toiseen suuntaan kuin toiseen, saatiin heti lähete fysioterapiaan Se oli kyllä mielestäni lievää liiottelua, mutta osoitti, että ei se aina niin vaikeata ole.

Ja se kahden ja puolen vuoden raja ei muuten tullut pelkästään terveyskeskuksesta vaan myös ihan yksityiseltä taholta.

 

Meillä poika ei puhunut 2-vuotiaana yhtään sanaa ja sai heti lähetteen puheterapiaan. Nyt ollaan käyty tutkimukset ym. läpi ja diagnoosina viivästynyt ja poikkeava kielenkehitys. Poika on nyt 3,5 vuotta, sanoo sanoja jo noin 50 mutta ei vielä yhtään kaksisanaisia lauseita. Puheterapia kerran viikossa ja tukiviittomat käytössä.

 

meillä poika 2v..sanoja muutamia,,muuten omaa höpötystä..
mietin pitäiskö vai ei puheterapiaan..
kaikkí kirjaimet kuulostaa olevan..

hävettää vaan lapsen puolesta kun kukaan ulkopuolinen ei ymmärrä...

 

Pyydä lähete puheterapiaan mitä nopeammin sitä parempi. On lapsen etu saada kuntoutusta puheenkehitykseen. Pienille lapsille on alussa mahdollisuus tukiviittomiin ja tarvittaessa pcs kuviin. Viittomat ja kuvat tukevat puheenkehitystä. Lapsi tulee ymmärretyksi eikä turhaudu jos hänen puhetta ei ymmärretä. Viittomat kannattaa opetella koko perheeen.