\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.08.2006 klo 23:51 Väsynyt rouva kirjoitti:
Jooh... Mun mieheni lähti keskiviikkona kaverilleen ryyppäämään eikä ole tullut vieläkään kotiin (nyt on siis perjantai ilta). Eilen illalla sain hetkeksi puhelimen päähän kiinni ja ilmoitti olevansa menossa Jyväskylän ralliin. Meillä on 10 kk vanha vauva ja yhdessä ollaan oltu 8 vuotta. Rahaa ei ole tippaakaan vaan eletään pääasiassa mun vanhempainrahalla ja mun äidin palkalla. Nyt tuo vanhempainrahakin loppui ja ensi kuussa olis tiedossa pieni hoitotuki, mutta Kelan päätöstäkin saadaan odottaa niin kauan, että ensi kuussa ei ole rahaa tulossa tippaakaan. Siltikin miehellä näyttää olevan rahaa ryypätä ja ostaa jotain rallilippuja.
Ja minua vielä kutsuu nipoksi ja führeriksi... Minä vain yritän jotenkin pitää tämän mahdottoman talouden ja perheen kasassa, mutta tämä huojuva korttitalo vaan näyttää kaatuvan
Mun on pakko mennä töihin, että saataisiin maksettua kaikki laskut, mutta miksi mun mieheni ei tee mitään? En mä halua tehdä töitä sekä kotona että töissä sen takia että mieheni pääsee festareille ja ralleihin ja baareihin. MINÄ EN ENÄÄ JAKSA!!!
Kirjoitanpa väliaikatietoja mitä tapahtunut tuon jälkeen...
Mies sai puhuttelun reissustaan, mutta ei ymmärrä tehneensä mitään väärin. Hän ei kuulemma ikinä multa kieltäisi tuollaista reissua. Se on kyllä totta, mutta mihinkäs minä lähtisin yllättäen, kun pitää lapsi hoitaa. No mies sai kuitenkin puhuttelun kavereiltaankin, että oli hoitanut homman mun suhteen päin helv... Sen jälkeen mies muuttui kotikissaksi. Ainakin hetkeksi.
Nyt on miehen yritys alkanut tuottamaan jonkun verran, mutta kun nää keikat on menneet ohi, niin mahdollisesti uusia ei ole taas tulossa. Kesä näyttää aina hiljaiselta ja on varmasti sitä eli taas ollaan mun pankkitilillä. Sain duunipaikan ja aloitan siellä kohta työskentelyn. Saan tosi hyvän palkan ja sillä meidän perhe elää kokonaan ilman miehen tuloja.
Moni asia on ollut paremmin, kun mies on ollut kotikissa, mutta siltikin minä hoidan aivan kaiken. Nyt on miestä taas alkanut omat harrastukset kiinnostamaan ja niiden takia pääsee todennäköisesti viettämään keväällä ja kesällä kaikki viikonloput matkoilla, joka tarkoittaa toisin sanoen kännejä pe ja la ja sunnuntaina jos ei olla kännissä, niin vähintään on krapulassa maanantaihin saakka. Töitä pystyy tekemään siis yrityksessään tiistaista torstaihin saakka ja sillä tahdilla ei tiliä pysty tekemään.
Nyt, vaikka tilanne on suhteellisen rauhallinen, niin mua on alkanut stressata ihan #&%?$!*, että kohta se p*ska taas alkaa. Aion tänään yrittää nostaa kissan pöydälle ja kertoa, että en ole onnellinen suhteessa enkä usko, että asia korjaantuu 5 vuodessa vaan tulen vaan enemmän onnettomaksi. Ero olisi parasta tehdä nyt, kun lapsi on vielä pieni eikä ymmärrä niin paljon asioita. Pahalta kuitenkin tuntuu tuon lapsen puolesta tämä kaikki.
En mä oikeasti halua erota, mutta en mä halua 5 vuoden kuluttua todeta, että olisi pitänyt erota jo 5 vuotta sitten. Mua pelottaa mitä tässä tapahtuu, mutta nyt tällä hetkellä mulla on voimaa keskustella tästä asiasta. Silloin kun on tuollainen riitatilanne päällä, niin mulla ei ole edes voimia.
Mun paras ystävä tietää tästä ja on luvannut antaa mulle täyden tukensa. Meidän aviomiehet oli ennen tosi hyviä ystäviä keskenään, mutta tänään sekin selvisi, että ovat nykyään riidoissa. Mä en edes tiennyt siitä, mutta hyvä että tämä vyyhti alkaa selvitä monestakin suunnasta mulle.
