Voi vitsi taisin olla tahditon

  • Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti
vieras
:ashamed: Yksi 80:nen vaari oli eilen kuollut ihan yht äkkiä ilman ennakko varoituksia kesken lehden luvun. Pahoittelin tietysti ja otin osaa, mut sit sanoin et kivempi sitä on kuolla yht äkkiä kuin pitkään kitumalla sairaalassa. No tää ihminen jolla sanoin osanottoni sitten suuttu silmittömästäi. Sanoi et mä olen nyt varmaan tosi iloinen et tää vaari kuoli.. ööh en.
 
vieras
No sillä hetkellä ehkä vastapuoli ei pystynyt vain näkemään tietenkään mitään hyvää vaarin kuolemassa. Todennäköisesti kuitenkin ajattelee itsekkin aivan samoin. Pyydä kohteliaasti sanomaasi anteeksi ja ettet tarkoittanut loukata :hug:
 
-
No joo, kyllä todellakin olit.

Et sinä voi käydä arviomaan tai arvostelemaan miten on sopiva tai paras tapa lähteä ja sitä paitsi vaarin paras ja läheisten paras ei yleensä ole ihan yhteneväinen.
 
vieras
Yleensäkin on vaikeaa (ja järjetöntä) yrittää kommentoida mitään tuollaisessa tilanteessa. Paras vaan sanoa, että otan osaa suruun, eikä mitään muuta. Ymmärrän mitä tarkoitit, mutta vois silti olla hyvä pahoitella asiaa vaikka tekstarilla ja tosiaan sanoa, ettet tarkoittanut pahalla, vaan sanoit vahingossa huonosti, ja että otat osaa suruun.
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No sillä hetkellä ehkä vastapuoli ei pystynyt vain näkemään tietenkään mitään hyvää vaarin kuolemassa. Todennäköisesti kuitenkin ajattelee itsekkin aivan samoin. Pyydä kohteliaasti sanomaasi anteeksi ja ettet tarkoittanut loukata :hug:
Korjasin, kyl heti perään etten tarkoittanut sitä pahalla. On se kyl ollut kiduttavaa seurata vierestä oman mummun hiipumista kun hän on maannut alzheimer potilaana vuodeosastolla jo pari vuotta.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No sillä hetkellä ehkä vastapuoli ei pystynyt vain näkemään tietenkään mitään hyvää vaarin kuolemassa. Todennäköisesti kuitenkin ajattelee itsekkin aivan samoin. Pyydä kohteliaasti sanomaasi anteeksi ja ettet tarkoittanut loukata :hug:
Korjasin, kyl heti perään etten tarkoittanut sitä pahalla. On se kyl ollut kiduttavaa seurata vierestä oman mummun hiipumista kun hän on maannut alzheimer potilaana vuodeosastolla jo pari vuotta.
Joo näin se on, ja olen samaa mieltä, mutta silti vertailu on täysin turhaa.
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Yleensäkin on vaikeaa (ja järjetöntä) yrittää kommentoida mitään tuollaisessa tilanteessa. Paras vaan sanoa, että otan osaa suruun, eikä mitään muuta. Ymmärrän mitä tarkoitit, mutta vois silti olla hyvä pahoitella asiaa vaikka tekstarilla ja tosiaan sanoa, ettet tarkoittanut pahalla, vaan sanoit vahingossa huonosti, ja että otat osaa suruun.
On vaikea olla tekemättä tai kommentoimatta mitään muuta. Jos parin tunnin keskustelun aiheena on kuollut henkilö ja tämän kuolema sekä kuolema ylipäänsä. Varsinkin kun toinen vaatimalla vaatii purkamaan aihetta ja asiaa.
 
hei
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No sillä hetkellä ehkä vastapuoli ei pystynyt vain näkemään tietenkään mitään hyvää vaarin kuolemassa. Todennäköisesti kuitenkin ajattelee itsekkin aivan samoin. Pyydä kohteliaasti sanomaasi anteeksi ja ettet tarkoittanut loukata :hug:
Korjasin, kyl heti perään etten tarkoittanut sitä pahalla. On se kyl ollut kiduttavaa seurata vierestä oman mummun hiipumista kun hän on maannut alzheimer potilaana vuodeosastolla jo pari vuotta.
ei sinun tarvitse madellen pyytää möläytystäsi anteeksi jos olet jo ihan vilpittömästi? pyytänyt anteeksi. Mutta kuten jo edelle mainittu tuollainen toteamus ei ollut sopiva ainakaan tuoreeltaan. Tosin itse olen jos sen verran elänyt, että olen tottunut möläytyksiin, joten olisin jättänyt omaan arvoonsa.
 
vieras
Minusta ei ollut tahditonta. Minun lähisukulainen kuoli äskettäin. Ikävä on suuri. En olisi loukkaantunut sanoistasi.

Ihmiset nyt on vaan erilaisia. Ehkä suuttuja ei ollut vielä tarpeeksi käsitellyt asiaa. Ehkä hän on loppujen lopuksi samaa mieltä. Suru vaan sokaisee lähimmäiset eikä osaa muuta ajatella, kun että rakasta lähimmäistä ei ole enää, vaikka kuinka haluaisi. Ei ajatella järkevästi, vaan tunteella.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Yleensäkin on vaikeaa (ja järjetöntä) yrittää kommentoida mitään tuollaisessa tilanteessa. Paras vaan sanoa, että otan osaa suruun, eikä mitään muuta. Ymmärrän mitä tarkoitit, mutta vois silti olla hyvä pahoitella asiaa vaikka tekstarilla ja tosiaan sanoa, ettet tarkoittanut pahalla, vaan sanoit vahingossa huonosti, ja että otat osaa suruun.
On vaikea olla tekemättä tai kommentoimatta mitään muuta. Jos parin tunnin keskustelun aiheena on kuollut henkilö ja tämän kuolema sekä kuolema ylipäänsä. Varsinkin kun toinen vaatimalla vaatii purkamaan aihetta ja asiaa.
Noh. Se on taitolaji osata kuunnella. Voi kysyä toiselta lisää, mutta tosiaan tuo vertailu on turhaa. Älä nyt ota paiseita asiasta, pahoittelit jo, eikä tarkoituksesi ollut paha, mutta tällaisista voi ottaa opikseen. Turvallisinta on jättää kommentointi mahd. vähiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Yleensäkin on vaikeaa (ja järjetöntä) yrittää kommentoida mitään tuollaisessa tilanteessa. Paras vaan sanoa, että otan osaa suruun, eikä mitään muuta. Ymmärrän mitä tarkoitit, mutta vois silti olla hyvä pahoitella asiaa vaikka tekstarilla ja tosiaan sanoa, ettet tarkoittanut pahalla, vaan sanoit vahingossa huonosti, ja että otat osaa suruun.
On vaikea olla tekemättä tai kommentoimatta mitään muuta. Jos parin tunnin keskustelun aiheena on kuollut henkilö ja tämän kuolema sekä kuolema ylipäänsä. Varsinkin kun toinen vaatimalla vaatii purkamaan aihetta ja asiaa.
Minun mielestäni tämä on tahditonta. Totta kai tuttavasi haluaa puhu surustaan ja purkaa sitä ja niin täytyykin. Tärkeintä on olla läsnä ja kuunnella.

muoks. siis sinulta tahdittomasti sanottu.
 
myö
Meidän suvussa on ollut paljon kuolemantapauksia nuorella iällä: esim. äitini molemmat vanhemmat hukkuivat ja oma isäni kuoli sydäriin, kun olin pieni. Siksi mun on todella vaikea käsittää sellaista aivan suunnatonta surua siitä, että joku vanha ihminen kuolee. Hän on elänyt pitkän elämän. Yleensä on myös valmis kuolemaan. En käsitä, miksi jonkun lapsenlapsen pitäisi sitä vuosikausia itkeä.
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja Mariduk -napalmi kuula-:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Yleensäkin on vaikeaa (ja järjetöntä) yrittää kommentoida mitään tuollaisessa tilanteessa. Paras vaan sanoa, että otan osaa suruun, eikä mitään muuta. Ymmärrän mitä tarkoitit, mutta vois silti olla hyvä pahoitella asiaa vaikka tekstarilla ja tosiaan sanoa, ettet tarkoittanut pahalla, vaan sanoit vahingossa huonosti, ja että otat osaa suruun.
On vaikea olla tekemättä tai kommentoimatta mitään muuta. Jos parin tunnin keskustelun aiheena on kuollut henkilö ja tämän kuolema sekä kuolema ylipäänsä. Varsinkin kun toinen vaatimalla vaatii purkamaan aihetta ja asiaa.
Minun mielestäni tämä on tahditonta. Totta kai tuttavasi haluaa puhu surustaan ja purkaa sitä ja niin täytyykin. Tärkeintä on olla läsnä ja kuunnella.
Siis millä tavalla tuo mustattu on tahditonta minun puoleltani? Keskustelu meni tyyliin. "On se kamalaa kun Tauno kuoli niin yht äkkiä. Eikö olekkin.. no sano nyt jotain.. eikö sulla ole mielipidettä. Vastasin, totta kai se on kamalaa kun ei voi hyvästellä toista, mutta toisaalta on hyvä, että Tauno ei kärsinyt vaan pääsi nopeasti pois. Läheisille on aina vaikeaa äkillinen kuolema."
 
musta sä et sanonut mitenkään pahasti, surun keskellä vaan on hyvin haavoittuvainen, eikä oikeen osaa käsitellä asioita. tottahan tuo sanomasi oli, ei sitä voi ketään kiistää. :) mun oma mammani kuoli syöpään pitkään kitumalla ja kyllä silloin olisi mamma ollut suunnattoman tyytyväinen, kun olisi saanut lähteä ilman kipuja ja tuskaa. kaikki me täältä lähdetään tavalla tai toisella. :)
 
Ei
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Mariduk -napalmi kuula-:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Yleensäkin on vaikeaa (ja järjetöntä) yrittää kommentoida mitään tuollaisessa tilanteessa. Paras vaan sanoa, että otan osaa suruun, eikä mitään muuta. Ymmärrän mitä tarkoitit, mutta vois silti olla hyvä pahoitella asiaa vaikka tekstarilla ja tosiaan sanoa, ettet tarkoittanut pahalla, vaan sanoit vahingossa huonosti, ja että otat osaa suruun.
On vaikea olla tekemättä tai kommentoimatta mitään muuta. Jos parin tunnin keskustelun aiheena on kuollut henkilö ja tämän kuolema sekä kuolema ylipäänsä. Varsinkin kun toinen vaatimalla vaatii purkamaan aihetta ja asiaa.
Minun mielestäni tämä on tahditonta. Totta kai tuttavasi haluaa puhu surustaan ja purkaa sitä ja niin täytyykin. Tärkeintä on olla läsnä ja kuunnella.
Siis millä tavalla tuo mustattu on tahditonta minun puoleltani? Keskustelu meni tyyliin. "On se kamalaa kun Tauno kuoli niin yht äkkiä. Eikö olekkin.. no sano nyt jotain.. eikö sulla ole mielipidettä. Vastasin, totta kai se on kamalaa kun ei voi hyvästellä toista, mutta toisaalta on hyvä, että Tauno ei kärsinyt vaan pääsi nopeasti pois. Läheisille on aina vaikeaa äkillinen kuolema."
No eihän tuo tahditonta ole! Eriasia jos olisit sanonut, että oiskos vaarin pitänyt elää 150-vuotiaaksi tai kitua pois hiiirmu hitaasti, jottet vaan menetä häntä liian äkisti.

 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Mariduk -napalmi kuula-:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Yleensäkin on vaikeaa (ja järjetöntä) yrittää kommentoida mitään tuollaisessa tilanteessa. Paras vaan sanoa, että otan osaa suruun, eikä mitään muuta. Ymmärrän mitä tarkoitit, mutta vois silti olla hyvä pahoitella asiaa vaikka tekstarilla ja tosiaan sanoa, ettet tarkoittanut pahalla, vaan sanoit vahingossa huonosti, ja että otat osaa suruun.
On vaikea olla tekemättä tai kommentoimatta mitään muuta. Jos parin tunnin keskustelun aiheena on kuollut henkilö ja tämän kuolema sekä kuolema ylipäänsä. Varsinkin kun toinen vaatimalla vaatii purkamaan aihetta ja asiaa.
Minun mielestäni tämä on tahditonta. Totta kai tuttavasi haluaa puhu surustaan ja purkaa sitä ja niin täytyykin. Tärkeintä on olla läsnä ja kuunnella.
Siis millä tavalla tuo mustattu on tahditonta minun puoleltani? Keskustelu meni tyyliin. "On se kamalaa kun Tauno kuoli niin yht äkkiä. Eikö olekkin.. no sano nyt jotain.. eikö sulla ole mielipidettä. Vastasin, totta kai se on kamalaa kun ei voi hyvästellä toista, mutta toisaalta on hyvä, että Tauno ei kärsinyt vaan pääsi nopeasti pois. Läheisille on aina vaikeaa äkillinen kuolema."
No munkin mielestä oli vähän ikävästi sanottu.

Älä ole niin puolustuskannalla. Mieti itse omaa käytöstäsi ja mieti, olisiko jatkossa vastaavissa tilanteissa hyvä toimia vähän toisin. Turhaan sä nyt tätä mennyttä asiaa enää suret, olet jo pahoitellu, ja aika herkästi toinen loukkaantui, mutta onhan se ymmärrettävää, jos juuri lasten vaari on kuollut. Kannattaa ottaa kritiikki vastaan ja opikseen. kuolemantapaukset vaativat tavallsta enemmän herkkyyttä kuulijalta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Mariduk -napalmi kuula-:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Yleensäkin on vaikeaa (ja järjetöntä) yrittää kommentoida mitään tuollaisessa tilanteessa. Paras vaan sanoa, että otan osaa suruun, eikä mitään muuta. Ymmärrän mitä tarkoitit, mutta vois silti olla hyvä pahoitella asiaa vaikka tekstarilla ja tosiaan sanoa, ettet tarkoittanut pahalla, vaan sanoit vahingossa huonosti, ja että otat osaa suruun.
On vaikea olla tekemättä tai kommentoimatta mitään muuta. Jos parin tunnin keskustelun aiheena on kuollut henkilö ja tämän kuolema sekä kuolema ylipäänsä. Varsinkin kun toinen vaatimalla vaatii purkamaan aihetta ja asiaa.
Minun mielestäni tämä on tahditonta. Totta kai tuttavasi haluaa puhu surustaan ja purkaa sitä ja niin täytyykin. Tärkeintä on olla läsnä ja kuunnella.
Siis millä tavalla tuo mustattu on tahditonta minun puoleltani? Keskustelu meni tyyliin. "On se kamalaa kun Tauno kuoli niin yht äkkiä. Eikö olekkin.. no sano nyt jotain.. eikö sulla ole mielipidettä. Vastasin, totta kai se on kamalaa kun ei voi hyvästellä toista, mutta toisaalta on hyvä, että Tauno ei kärsinyt vaan pääsi nopeasti pois. Läheisille on aina vaikeaa äkillinen kuolema."
"varsinkin kun toinen vaatimalla vaatii purkamaan aihetta ja asiaa". Miksi ystävän pitäisi edes vaatia. Kun minä menetin läheiseni, niin saatoin siitä jauhamalla jauhaa. kaipasin tukea, etenkin vertais sellaista. Mutta toivottavasti ystäväni eivät ajatelleet minua rasitteena, joka vaatimalla vaatii kuuntelua ja läsnäoloa.
 
No siinä milessä tahditonta, että tossa tilanteessa pitäs vaan esittää osanotoo ilman mitään kommentointia.
Vaikka totta ; on toi munkin mielestä noin: parempi lähteä suorilta jaloilta ku virua vaipat housuissa osastolla.
Muuta en sitä osanoton yhteydessä kyllä ilmoittaisi omaisille...
 
Mie
Alkuperäinen kirjoittaja niin niin:
Ap on varmaan niitä ihmisiä jotka lohduttaa keskenmenon kokeneitakin että "onneksi se oli vasta ihan alussa"

No mutta lohduttaahan se?! Minua ainakin. Ei siinä vähätellä keskenmenoa, vaan yritetään etsiä positiivisia puolia siitä kamalan surullisesta asiasta...
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja niin niin:
Ap on varmaan niitä ihmisiä jotka lohduttaa keskenmenon kokeneitakin että "onneksi se oli vasta ihan alussa"
Ja mistä teit tällaisen päätelmän. Minusta oli vain lohdullista ajatella, että ihminen joka on elänyt pitkän elämän kuolee "saappaat jalassa" yht äkkiä, ilman pelkoa kuolemasta ja ilman kipuja. Sitähän meistä kaikki toivoo, että sais elää pitkään ja kuolla nopeasti ilman tietoa kuolemasta, nukkuessaan. Toki läheisille on armollista et henkilön kuolemasta tietää ja siihen voi varautua ja tehdä sitä surutyötä.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Mie:
Alkuperäinen kirjoittaja niin niin:
Ap on varmaan niitä ihmisiä jotka lohduttaa keskenmenon kokeneitakin että "onneksi se oli vasta ihan alussa"

No mutta lohduttaahan se?! Minua ainakin. Ei siinä vähätellä keskenmenoa, vaan yritetään etsiä positiivisia puolia siitä kamalan surullisesta asiasta...
Näin se varmaan on, mutta ihminen vaatii vähän aikaa, jotta on valmis alkamaan nähdä asian näin. Ei sitä juuri kun on surun kohdannut halua alkaa miettiä asiaa näin, vaan on saatava surra asiaa ensin rauhassa. Sitten voi alkaa omaan tahtiin nähdä näitä valoisampia näkökulmia asiaan.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Lentokala:
No siinä milessä tahditonta, että tossa tilanteessa pitäs vaan esittää osanotoo ilman mitään kommentointia.
Vaikka totta ; on toi munkin mielestä noin: parempi lähteä suorilta jaloilta ku virua vaipat housuissa osastolla.
Muuta en sitä osanoton yhteydessä kyllä ilmoittaisi omaisille...

Minusta on taas tuntunut kylmältä, jos ei sanota muuta kuin osaanottoni tai sitten se, ettei sanota mitään.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Mie:
Alkuperäinen kirjoittaja niin niin:
Ap on varmaan niitä ihmisiä jotka lohduttaa keskenmenon kokeneitakin että "onneksi se oli vasta ihan alussa"

No mutta lohduttaahan se?! Minua ainakin. Ei siinä vähätellä keskenmenoa, vaan yritetään etsiä positiivisia puolia siitä kamalan surullisesta asiasta...
Näin se varmaan on, mutta ihminen vaatii vähän aikaa, jotta on valmis alkamaan nähdä asian näin. Ei sitä juuri kun on surun kohdannut halua alkaa miettiä asiaa näin, vaan on saatava surra asiaa ensin rauhassa. Sitten voi alkaa omaan tahtiin nähdä näitä valoisampia näkökulmia asiaan.

Voit kyllä olla tosiaan oikeassa...
 

Yhteistyössä