Voi vitsi taisin olla tahditon

"varsinkin kun toinen vaatimalla vaatii purkamaan aihetta ja asiaa". Miksi ystävän pitäisi edes vaatia. Kun minä menetin läheiseni, niin saatoin siitä jauhamalla jauhaa. kaipasin tukea, etenkin vertais sellaista. Mutta toivottavasti ystäväni eivät ajatelleet minua rasitteena, joka vaatimalla vaatii kuuntelua ja läsnäoloa.

Toki olin ihan vapaaehtoisesti paikalla ja minusta on hyvä, että asioista puhutaan ja totta kai niistä pitää puhua. Olisin vain halunnut olla siinä perinteisessä roolissa eli kuuntelijana ja tukijana. Minusta asiasta olisi voitu keskustella siten, että mun olisi tarvinnut vain nyökkäillä ja kuunnella ilman, että minun täytyisi esittää omia mielipiteitäni asiasta. Eli tuo lause jota lainasit tarkoitti "vaati minua esittämään mielipiteitä ja keskutelemaan aiheesta kuten kriitikko".

 

Kannattaa etsiä niitä hyviä puolia elämästä, ei kuolemasta. Tietenkin, jos pitkään sairastanut, niin voi miettiä, että enää ei tarvitse kärsiä. Mutta jos terve ihminen kuolee yllättäen iäkkäänä, niin miettii sitä, että onneksi sai olla terve ja nähdä/kokea paljon jne.

Mutta itsekkään en tuosta apn kommentista olisi loukkaantunut, mutta ihmiset suree niin eri tavoin ja silloin on haavoittuvimmillaan.

 

Kannattaa etsiä niitä hyviä puolia elämästä, ei kuolemasta. Tietenkin, jos pitkään sairastanut, niin voi miettiä, että enää ei tarvitse kärsiä. Mutta jos terve ihminen kuolee yllättäen iäkkäänä, niin miettii sitä, että onneksi sai olla terve ja nähdä/kokea paljon jne.

Mutta itsekkään en tuosta apn kommentista olisi loukkaantunut, mutta ihmiset suree niin eri tavoin ja silloin on haavoittuvimmillaan.

Näin juuri.

 

Ap on varmaan niitä ihmisiä jotka lohduttaa keskenmenon kokeneitakin että "onneksi se oli vasta ihan alussa"

Ja mistä teit tällaisen päätelmän. Minusta oli vain lohdullista ajatella, että ihminen joka on elänyt pitkän elämän kuolee "saappaat jalassa" yht äkkiä, ilman pelkoa kuolemasta ja ilman kipuja. Sitähän meistä kaikki toivoo, että sais elää pitkään ja kuolla nopeasti ilman tietoa kuolemasta, nukkuessaan. Toki läheisille on armollista et henkilön kuolemasta tietää ja siihen voi varautua ja tehdä sitä surutyötä.

mutta 80-vuotias ei ole mikään ikäloppu.. Meidän suvussa on tavallista elää yli 90-vuotiaaksi ja joo, minua ei yhtään lohduttaisi sanasi jos minulle erittäin rakas isoäitini kuolisi (joka on 89v). Ei kuolemaa voi arvottaa, kuten ei elämääkään. Kommenttisi oli täysin turha ja todellakin tahditon.

 

Ymmärrätte varmaan, että niiden parin tunnin aikana jolloin asiasta keskuteltiin tuo yksi lause oli vain pieni osa kokonaisuutta. Todellakin keskustelimme ihan kaikesta, ihmisen elämästä, siitä ihmisestä, viime aikojen tapahtumista ja lopulta vielä kuolemasta. Keskustelimme myös hautajaisista ja elämästä kuoleman jälkeen, siitä mitä puolisolle mahdollisesti tapahtuu jne.

 

Ymmärrätte varmaan, että niiden parin tunnin aikana jolloin asiasta keskuteltiin tuo yksi lause oli vain pieni osa kokonaisuutta. Todellakin keskustelimme ihan kaikesta, ihmisen elämästä, siitä ihmisestä, viime aikojen tapahtumista ja lopulta vielä kuolemasta. Keskustelimme myös hautajaisista ja elämästä kuoleman jälkeen, siitä mitä puolisolle mahdollisesti tapahtuu jne.

No niin no mitäs sit jankkaat asiasta kun koet olevasi niin oikeassa, tollo.

 

mutta 80-vuotias ei ole mikään ikäloppu.. Meidän suvussa on tavallista elää yli 90-vuotiaaksi ja joo, minua ei yhtään lohduttaisi sanasi jos minulle erittäin rakas isoäitini kuolisi (joka on 89v). Ei kuolemaa voi arvottaa, kuten ei elämääkään. Kommenttisi oli täysin turha ja todellakin tahditon.

Mä en missään vaiheessa sanonut, että kyseinen henkilö on ikäloppu ja pitäisi sen takia kuolla. Minusta 80-vuotias on kuitenkin jo elänyt varsin pitkän elämän ja jokainen joka saavuttaa kyseisen iän voi sanoa kokeneensa elämässä jo paljon.

 

Tehty mikä tehty. Tahditonta varmaan joo. Ehkä vastapuoli vielä ymmärtää. Jos asia oli hyvin tuore, vasta kuullut asiasta, ei ehkä pysty ajatella heti tolta kantilta. Lisäksi tää saattaa olla kulttuurisionnaistakin. Jossain karjalan suunnalla ollaan helpommin hirtehisiä ja ymmärretään myös ton suuntaista juttua kun taas toisella puolen maata ollaan hyvinkin vakavia.

Niin ja itse mä olen omasta isoäidistäni sanonut juuri noin kuin ap! Samaa mieltä olen edelleen.

 

No niin no mitäs sit jankkaat asiasta kun koet olevasi niin oikeassa, tollo.

Olen vain vastannut ketjun viesteihin. Palstaa ei varmaankaan kutsuttaisi keskutelupalstaksi jos kukaan ei vastaisi ja keskustelisi sen aiheista. En mä missään vaiheessa ole mielestäni kirjoittanut olevani oikeassa. Johan ensimmäisessä viestissä kirjoitin olleeni tahditon ja ensimmäisellä sivulla jo kirjoitin pyytäneeni sitä asianomaiselta anteeksi. Ketjun loput viestit ovat keskittyneet sitten minun ruotimiseeni. Siihen, että olen tahditon ja tollo.

 

Minusta ei ollut tahditonta, mutta meidän suvussa on jotenkin muutenkin ns. luonnollinen suhtautuminen kuolemaan. Meille kaikille erittäin rakas isoäitini, oikea suvun matriarkka sai aivoinfarktin kesken terveen, hyvinvoivan elämänsä ja on siitäasti ollut täysin invalidi, dementikko ja eriluonteinen kuin ennen. Äitini jolle on myös erittäin läheinen on hoitanut häntä hyvin paljon, on heillä useita päiviä viikossa jne. Mutta myös äitini on sitä mieltä että isoäidilleni ja kaikille meille muille olisi ollut parempi jos olisi kuollut heti, yhtä-äkkiä. Ja, olen myös sitä mieltä kuten joku aiemmin kirjoitti, vanhojen ihmisten kuuluukin kuolla ja sairastaa, se on luonnollista ja siihen pitää osata varautua. 80-vuotiaan kuolema ei koskaan ole "yhtä-äkkinen".

 

Minusta ei ollut tahditonta, mutta meidän suvussa on jotenkin muutenkin ns. luonnollinen suhtautuminen kuolemaan. Meille kaikille erittäin rakas isoäitini, oikea suvun matriarkka sai aivoinfarktin kesken terveen, hyvinvoivan elämänsä ja on siitäasti ollut täysin invalidi, dementikko ja eriluonteinen kuin ennen. Äitini jolle on myös erittäin läheinen on hoitanut häntä hyvin paljon, on heillä useita päiviä viikossa jne. Mutta myös äitini on sitä mieltä että isoäidilleni ja kaikille meille muille olisi ollut parempi jos olisi kuollut heti, yhtä-äkkiä. Ja, olen myös sitä mieltä kuten joku aiemmin kirjoitti, vanhojen ihmisten kuuluukin kuolla ja sairastaa, se on luonnollista ja siihen pitää osata varautua. 80-vuotiaan kuolema ei koskaan ole "yhtä-äkkinen".

Tätä mietin itsekkin, että tosiaan se on varmasti hyvin sukukohtaista miten kuolemaan suhtaudutaan. Itse olen koko elämäni tottunut siihen, että kun vanhukset kuolevat ajatellaan, että nyt hän pääsi lepoon. Tai, että kun joku vanhus kuolee äkisti ns. rauhallisesti ajatellaan et nyt hän kuoli "saappaat jalassa" ilman pelkoa ja tuskaa, jolloin kuolema ei olekkaan niin musta ja synkkä kuin mitä se olisi jos toinen kuolisi hitaasti ja kituen ja vielä nuorena jolloin ns. elämä jää elämättä.

Mä muistan ite miten "Taisto" aina puhui, et saispa kuolla "saappaat jalassa". Ja mä todellakin toivon, et tulevaisuudessa en enää koskaan joudu kriitikon virkkaan koska sellainen ei sovi kuoleman käsittelyyn. Kriittikko voi tuoda syvyyttä taiteen tulkintaan, mutta ei kuolemaan.

 

Minusta ei ollut tahditonta, mutta meidän suvussa on jotenkin muutenkin ns. luonnollinen suhtautuminen kuolemaan. Meille kaikille erittäin rakas isoäitini, oikea suvun matriarkka sai aivoinfarktin kesken terveen, hyvinvoivan elämänsä ja on siitäasti ollut täysin invalidi, dementikko ja eriluonteinen kuin ennen. Äitini jolle on myös erittäin läheinen on hoitanut häntä hyvin paljon, on heillä useita päiviä viikossa jne. Mutta myös äitini on sitä mieltä että isoäidilleni ja kaikille meille muille olisi ollut parempi jos olisi kuollut heti, yhtä-äkkiä. Ja, olen myös sitä mieltä kuten joku aiemmin kirjoitti, vanhojen ihmisten kuuluukin kuolla ja sairastaa, se on luonnollista ja siihen pitää osata varautua. 80-vuotiaan kuolema ei koskaan ole "yhtä-äkkinen".

Tätä mietin itsekkin, että tosiaan se on varmasti hyvin sukukohtaista miten kuolemaan suhtaudutaan. Itse olen koko elämäni tottunut siihen, että kun vanhukset kuolevat ajatellaan, että nyt hän pääsi lepoon. Tai, että kun joku vanhus kuolee äkisti ns. rauhallisesti ajatellaan et nyt hän kuoli "saappaat jalassa" ilman pelkoa ja tuskaa, jolloin kuolema ei olekkaan niin musta ja synkkä kuin mitä se olisi jos toinen kuolisi hitaasti ja kituen ja vielä nuorena jolloin ns. elämä jää elämättä.

Mä muistan ite miten "Taisto" aina puhui, et saispa kuolla "saappaat jalassa". Ja mä todellakin toivon, et tulevaisuudessa en enää koskaan joudu kriitikon virkkaan koska sellainen ei sovi kuoleman käsittelyyn. Kriittikko voi tuoda syvyyttä taiteen tulkintaan, mutta ei kuolemaan.

Ihan totta, tuskinpa kukaan toivoo että kuolisi hitaasti ihan vain siksi ettei se tulisi yllätyksenä kenellekään. Meille rakas isotäti kuoli lopulta seitsemänteen sydänkohtaukseensa nopeasti. Tietysti häntä surtiin jne, mutta enpä kuullut kenenkää toivovan että "olisipa kuollut syöpään että oltais ehditty hyvästellä" tms. Itsekästä on olla olematta kiitollinen nopeasta ja kivuttomasta poismenosta ja ajatella vain omia tunteitaan.

 

mä en ole ajatellut minkälaisen kuoleman ansaitsen. Otan sen vastaan niinkuin se tulee. Minusta on vain typerää laukoa tuollaisia ääneen, ihan yhtä lailla emme kaiketi arvoita elämääkään (mikä on elämisen arvoista ja mikä ei) se on niin henkilökohtainen asia.
Sarjassamme raha, politiikka jne. Ei kannata laukoa noista aiheista mielipiteitä. Tulenarkaa.