Voi vitsi tuo Katkolla-ohjelma :(

"mitä heille kuuluu nyt"- jakso menossa ... Aika noni ratkennut ja Marc hirveessä soossissa juoppokämpässään sössötti diapameista yms. Susanne psyk. hoidossa, oli sentään 2kk juomatta hän.

 

Tervetuloa alkoholistin arkeen!

 

Alku jäi näkemättä, voisiko joku joka näki, kertoa, mitä sille kaljupäälle naiselle kuuluu, onko pysynyt kuivilla?

 

Sellasta sakkia että voi hyvää päivää..

 

No se Marc oli kyllä ihan varmasti menossa suoraan putkeen. Sanoko ne mitään siitä lesbosta?

 

Mitä missä se muka tulee,nytkö?

 

Mitä missä se muka tulee,nytkö?

Just loppu, uusinta tulee 19.12 klo 12.05, pistin just tallennukseen. vaik aika surulliselta kuulostaa :/

 

Olihan siinä muutama onnistunutkin ja saanut otetta elämäänsä. Marc oli kyllä surullisin tapaus

 

Juu en viitsi masentaa itseäni katselemalla moista.

 

Marcin suurin ongelma on asenteessa. Kun sen juttuja pitkin ohjelmaa kuunteli, niin koko ajan oli se fiilis, ettei tosta tule mitään. Harmi. Nuori mies, vois vielä niin paljon saada aikaan elämässään.

 

Se viininjuoja vanhempi mies oli ainut jolla mä uskoin olevan mahkuja, mutta onhan se nyt aika selvää, ettei muutaman viikon kuntoutus ketään pidemmän päälle auta

 

jäipä katsomatta vaikka aiemmat jaksot olen katsonut :/ miten näillä tyypeillä nyt menee??? marc ratkes, mites muut?

 

[QUOTE="metsä";22694404]jäipä katsomatta vaikka aiemmat jaksot olen katsonut :/ miten näillä tyypeillä nyt menee??? marc ratkes, mites muut?[/QUOTE]

Osalla meni huonommin, osalla paremmin, mutta KAIKKI olivat juoneet. Surullista!

 

[QUOTE="metsä";22694404]jäipä katsomatta vaikka aiemmat jaksot olen katsonut :/ miten näillä tyypeillä nyt menee??? marc ratkes, mites muut?[/QUOTE]

Naisilla tuntui menevän paremmin kuin miehillä (paitsi se kesken jättänyt). Olivat juoneet jonkin verran, mutta putki ei ollut jäänyt pahasti päälle.

 

Ne jotka eivät nähneet jaksoa, niin sehän on nähtävissä kokonaan yle areenan nettisivuilta.

 

Musta on surullista että tollasia alkkiksia edes koitetaan kuntouttaa, joilla ei alunperinkään tunnu olevan motivaatioita lopettaa sitä juomista. Ihan turhaa resurssien ja verovarojen haaskausta.

 

Musta on surullista että tollasia alkkiksia edes koitetaan kuntouttaa, joilla ei alunperinkään tunnu olevan motivaatioita lopettaa sitä juomista. Ihan turhaa resurssien ja verovarojen haaskausta.

Kyllä mun mielestä ainakin se kuorolaulaja-mies vaikutti hyvinkin motivoituneelta

 

[QUOTE="vieras";22718904]Kyllä mun mielestä ainakin se kuorolaulaja-mies vaikutti hyvinkin motivoituneelta[/QUOTE]

Mutta oliko se jos kuitenkin ratkesi juomaan?

 

Mutta oliko se jos kuitenkin ratkesi juomaan?

No mahdotontahan se on sanoa, mutta ei se, että retkahtaa mun mielestä tarkota sitä, ettei olisi ollut motivoitunut...

 

Mutta oliko se jos kuitenkin ratkesi juomaan?

Alkoholismi on monimutkainen sairaus. Aina ei auta vaikka oisi kuinka motivoitunut. Ei se ole sillä selvä et päättää olla juomatta. Olisikin niin helppoa.

 

Mulla pääs itku,kun se Marc avasi oven oli niin surullista katsottavaa ja kun kertoi että vanhemmat sanovat tekevänsä mitä tahansa parantumisen eteen jne. Voi sitä vanhempienkin tuskaa,kun poika tuossa tilassa ja on itse voimaton tekemään mitään.. Onneksi se äiti ei oo suostunu hakemaan sille niitä diapameja.

 

Musta on surullista että tollasia alkkiksia edes koitetaan kuntouttaa, joilla ei alunperinkään tunnu olevan motivaatioita lopettaa sitä juomista. Ihan turhaa resurssien ja verovarojen haaskausta.

Läheisten alkoholistien elämää seuranneena olen samaa mieltä, kuin joku täällä jo kommentoi. Alkoholismi on todella monimutkainen sairaus, eikä siinä ole kyse selkärangattomuudesta tai motivaatiostakaan. Jos joku tietäisi tuohon sairauteen 100% parantavan hoitomuodon, niin se olisi menestys. Ei nämä katkot ja hoitojaksot turhia ole, alkoholismi koskettaa aina isoa joukkoa ihmisiä (alkoholisti, hänen perhe, läheiset ym.) ja jos heidän elämänsä edes jonkin verran paranee hoidon ansiosta, niin eikös se ole hienoa. Oma läheiseni (yksi heistä) oli erittäin surkeassa jamassa, kunnes omatoimisesti (pienen lääkehoidon avulla) raitistui reilut 10 vuotta sitten. Hänellä on ollut/on edelleen motivaatio kohdallaan, elämä järjestyksessä jne. mutta en minä silti voi olla täysin varma siitä, ettei hän enää koskaan alkaisi juomaan eli retkahtaisi. Jos näin kävisi, niin toivon todella, että hän saisi mahdollisimman pian apua, jotta voisi jatkaa hienosti sujunutta raitista elämäänsä.

 

Alkoholismi on monimutkainen sairaus. Aina ei auta vaikka oisi kuinka motivoitunut. Ei se ole sillä selvä et päättää olla juomatta. Olisikin niin helppoa.

Sen verran mitä seurasin ohjelmaa, niin en kyllä huomannut että sitä motivaatioita ois löytynyt niiden alkoholistien joukosta.
Alkoholisteja aika lailla tuntevana voin todeta että todella harvoin heiltä löytyy mitään motivaatioon viittaavaakaan sen juomisen lopettamiseksi "ei mulla ole ongelmaa" "voin lopettaa juomisen jos vain haluan" "kyllä mä voin aina yhden kaljan ottaa"
Tietenkin sitä ratkeaa jos jo katkolla ollessaan ajattelee ettei se yksi lasillinen mitään haittaa.

 

[QUOTE="tuulis";22719043]Mulla pääs itku,kun se Marc avasi oven oli niin surullista katsottavaa ja kun kertoi että vanhemmat sanovat tekevänsä mitä tahansa parantumisen eteen jne. Voi sitä vanhempienkin tuskaa,kun poika tuossa tilassa ja on itse voimaton tekemään mitään.. Onneksi se äiti ei oo suostunu hakemaan sille niitä diapameja.[/QUOTE]

Näin vilaukselta vain sen verran, että Marc avasi oven. Muodonmuutos oli melkoinen. Näytti ikäistään huomattavasti vanhemmalta. En lasten nähden viitsinyt jäädä katsomaan enempää. Ja kalju nainen... eikö hän istunut tuopilla jo siellä rautatieaseman baarissa, heti kotimatkalla? Niin surullista.

 

Läheisten alkoholistien elämää seuranneena olen samaa mieltä, kuin joku täällä jo kommentoi. Alkoholismi on todella monimutkainen sairaus, eikä siinä ole kyse selkärangattomuudesta tai motivaatiostakaan. Jos joku tietäisi tuohon sairauteen 100% parantavan hoitomuodon, niin se olisi menestys. Ei nämä katkot ja hoitojaksot turhia ole, alkoholismi koskettaa aina isoa joukkoa ihmisiä (alkoholisti, hänen perhe, läheiset ym.) ja jos heidän elämänsä edes jonkin verran paranee hoidon ansiosta, niin eikös se ole hienoa. Oma läheiseni (yksi heistä) oli erittäin surkeassa jamassa, kunnes omatoimisesti (pienen lääkehoidon avulla) raitistui reilut 10 vuotta sitten. Hänellä on ollut/on edelleen motivaatio kohdallaan, elämä järjestyksessä jne. mutta en minä silti voi olla täysin varma siitä, ettei hän enää koskaan alkaisi juomaan eli retkahtaisi. Jos näin kävisi, niin toivon todella, että hän saisi mahdollisimman pian apua, jotta voisi jatkaa hienosti sujunutta raitista elämäänsä.

Musta ne katkot todellakin on turhia ihmisten kohdalla jotka eivät itse edes halua parantua sairaudestaan.
Lähtökohtana pitäisi olla alkoholistin oma toive siihen raitistumiseen, siis että hän todellakin haluaa parantua. Useinhan katkolle mennään kun alkaa fyysinen ja henkinen kunto huonontua ja sitten suunnitellaan jo valmiikis kuinka lähdetään juomaan koska viina maistuu niin hyvältä tai koska mieli nyt vaan tekee.
Alkoholismi koskettaa holistin lisäksi hänen lähimmäisiä ja usein juuri nämä läheiset siitä kärsinvät eniten.