Voiko 10-vuotiaalta vaatia mitään?

Heips,

Ihan vaan kokemuksia muilta kyselisin. Eli miehelläni tyttö edellisestä liitosta, tyttö asuu äitinsä kanssa, mutta on säännöllisesti meillä joka toinen viikonloppu. Loma-aikoina useamminkin.

Meillä parivuotias poika, jolle isosisko tietysti todella tärkeä. Myös isosisko tykkää pojasta, leikkivät yhdessä ja viihtyvät hyvin keskenään.

En haluaisi niuhottaa yms... sillä meillä menee mielestäni todella hyvin. Miehen ex ei sekaannu meidän asioihin ja saamme olla melkoisen "rauhassa".

Mutta kun tyttö on meillä, niin hän on vähän niin kuin "lomalla". Eli häneltä ei vaadita mitään, esim.osallistumista perheen askareisiin, siivoamiseen yms. Olen yrittänyt muutaman kerran sanoa miehelleni, että eikö voitaisi tehdä esim.keittiövuoroja tai yhteisiä siivouspäiviä, mutta miehen mielestä lapsi on vielä liian nuori. Jos tytöltä pyytää jotakin apua (esim.pöydän kattamisessa) niin aina vastaus on "Ei". Mieheni tekee hänen puolestaan kaiken, voitelee leivän, kuorii perunat, siivoaa huoneen yms. Pääsee kuulema helpommalla, eikä halua kuluttaa niitä hetkiä kun on lapsen kanssa riitelyyn. Yleensä tyttö alkaa itkeä kun vaaditaan jotain ja saa sillä aina isänsä puolelleen.

Mieheni on ilmoittanut minulle, että minä en saa puuttua kasvatukseen, sillä tyttö on niin harvoin meillä ja täytyyhän hänen antaa olla lapsi. Ymmärrän tietysti tämänkin, mutta mielestäni 10-vuotiaalta voi jo vaatiakin jotakin. Häntä kuitenkin kiikutetaan joka harrastukseen ja hänet yritetään huomioida mahdollisimman hyvin. Eli yleensä minä katson tätä touhua suu auki puuttumatta asiaan mitenkään, vaikka mieleni tekisi.

Eli kuinkahan tässä nyt toimisi. Jotenkin tuntuu, että ei tämä pidemmän päälle näin onnistu, murrosikä lähenee yms... Ihmettelen!

 

Kyllä tuon ikäisen pitää oppia kantamaan jotain vastuuta perheen yhteisistä jutuista...Itsekkin olen tuon ikäisenä siivonnut, tiskannut ym.kotihommia tehnyt ja meillä kyllä niin omat kuin miehenkin lapset joutuvat kotihommia tekemään!
Oli meilläkin aluksi miehen puolelta paapomista etälasten suhteen, mutta kyllä se on niin että en minä rupea yksin koko huushollia pyörittämään..(Olen työelämässä siis itsekkin)
Pysy vaan lujana ja keskustele ukkosi kanssa asia selväksi.Meilläkin asiasta oli vääntöä siksikin et miehen lapset ovat tottuneet äidillään elämään kuin pellossa ja itse tykkään asua siistissä kodissa...Mutta kylläpä ne lapset oppii senkin et talossa talon tavalla! =)

 

Meillä kaksi etälasta, joka toinen vkl ja kesällä 2 viikkoa.
Nuorempi on kohta 10 v.

En tiedä mitä heiltä kotona vaaditaan, välillä tuntuu ettei mitään. Mutta meillä vaaditaan, huolimatta siitä että ovat täällä "niin harvoin".

- vuoteet pedataan joka aamu
- oma huone pidetään siistinä
- vaatteet laitetaan paikoilleen esim. kun tullaan uloa sisälle
- ruokapöytätavat
- nykyään myös: astiat tiskikoneeseen (jos koneessa on tilaa eli ei aina)

Ynnä muuta ihan normaalia, mitä ton ikäiseltä voi vaatia.

Ei tämä ole mikään loma- tai viihdekeskus, missä isi on passaajana ja palvelijana. Ikävähän isällä on, ja sen ikävän takia nämä miehet sitten muuttuu etälapsiaan kohtaan tommosiksi.
Mutta siinä tehdään karhunpalvelus itselle ja lapselle.

Meilläkin on pieni yhteinen. Jolta ikätasoisesti vaaditaan jotain.

Asetelmahan on ihan hullu, että joltain pieneltä vaadittaisiin esim. omien lelujen siivoamista mutta koulikäiseltä etälapselta ei mitään ! Kyllähnän lapsi jossain vaiheessa tämän eron tajuaa, ja pitää sitä epäoikeudenmukaisena.

Eli jos teillä on tarkoitus vaatia yhteiseltä lapseltanne että hän osaallistuu kodin töihin ja tekemisiin, ettähäntä kannustetaan tekemään itse, oppimaan ja osaamaan, tätä pitäisi vaatia myös siltä isommaltakin,.

Jos tarkoitus on paapoa ja passata se pienikin,niin sitten ei mitään hätää.

Kysypä mieheltä miten hän aikoo vastaavissa asioisa toimia pienen kohdalla. On väärin, että yksi saa erikoiskohtelun ja passausta ja paapomista ja toiselta vaaditaan osaamista ja itsenäistymistä.

Tämä 10 v lapsi käyttää asemaansa ja tilannettaan hyväksi. Lapset ja etenkin tytöt osaa sen. Miehet menee sitten ihan pehmeiksi.

Nyt on tyttö pyöräyttänyt isänsä ei suinkaan pikkusormen ympärille, vaan jo koko kämmenensä ympärille.

 

[Eli jos teillä on tarkoitus vaatia yhteiseltä lapseltanne että hän osaallistuu kodin töihin ja tekemisiin, ettähäntä kannustetaan tekemään itse, oppimaan ja osaamaan, tätä pitäisi vaatia myös siltä isommaltakin,. Jos tarkoitus on paapoa ja passata se pienikin,niin sitten ei mitään hätää. Kysypä mieheltä miten hän aikoo vastaavissa asioisa toimia pienen kohdalla. On väärin, että yksi saa erikoiskohtelun ja passausta ja paapomista ja toiselta vaaditaan osaamista ja itsenäistymistä. Tämä 10 v lapsi käyttää asemaansa ja tilannettaan hyväksi. Lapset ja etenkin tytöt osaa sen. Miehet menee sitten ihan pehmeiksi.

Olen kyllä yrittänyt ottaa asiaa puheeksi mieheni kanssa, mutta hän ei kestä kuunnella mitään "kritiikkiä" joka kohdistuu tyttöön. Itse kyllä huomaan, että neiti nauttii tilanteesta, kun isukki tekee kiltisti kaiken mitä häneltä yritetään vaatia.

Esim. hän oli hiihtolomaviikon meillä ja silloin tajusin lopullisesti, että tyttö osaa käyttää tilannetta oikein hyvin hyväkseen. Kun isä käskee tehdä jotain, niin vastaus on välittömästi ei, sen jälkeen hän katsoo reagointia eli sitä kun isä korjaa jäljet, tekee pyydetyn asian... hymyilee ja poistuu paikalta. Tätä viikon katsottuani hermostin ja pyysin mieheni keskustelemaan kanssani niin ettei tyttö kuulisi. Ihan rakentavassa mielessä siis. Yllätyin todella, kun mieheni sai todellisen raivokohtauksen, hän syytti minua pahanilman linnuksi ja diktaattoriksi, vaadin kuulema aivan liikaa. Silloin aloittaessani keskustelun sanoin esimerkiksi astioiden huuhteleminen ja laittaminen astianpesukoneeseen!

Hän huusi tytön alakertaan ja selitti, että hän saa kuulla huutoa minulta, koska tyttö ei tottele häntä... Aivan hullu tilanne siis! Ei auta vaikka kuin yritän selittää, että asiaa täytyy ajatella myös nuoremman lapsen kannalta. Ja nyt meille tulossa toinen, olen viimeisilläni raskaana.

Pojan olen opettanut tekemään kaikkia kodin askareita ja hän tekeekin niitä innostuessaan mielellään. Meillä esimerkiksi 2-vuotias sanoo "kiitos" pöydästä noustessa, mutta ei se 10-vuotias. Kun kuulema kotona äiti ei ole opettanut kiittämään, niin miten me se saadaan kiittämään (sän kommentti). On vaan niin hölmöjä tilanteita esim.kyläillessä, kun tuntuu että tällä pienemmällä on paremmat tavat kuin isosiskolla.

Eli ilmeisesti täytyy vaan ajan näyttää isällekin, että tulikohan tehtyä ihan viisaasti, sillä hänen kanssaan asiasta ei voi keskustella. Olen miettinyt, että jos puhuisin asiasta tytölle, kun isä ei ole paikalla. Onko sekään sitten järkevää. Mielestäni aikuisilla pitäisi olla yhteiset pelisäännöt näiden asioiden suhteen, mutta meillä täysin pattitilanne.

 

Niin, ehkä kannattaa puhua tytölle itselleen. Kysyä, aikooko hän passuuttaa isäänsä ihan koko lopun ikäänsä, ja miksi. Nauttiiko hän siitä, että nimenomaan isä tekee selkä vääränään asioita, jotka hän itse voisi tehdä ja osaisi tehdä. Vai onko hän ilkeä - isälleen? vai onko hän vain jotekin tyhmä, vajaaälyinen, koskapa yleensä normaalit 10 vuotiaat tekevät itse asioita, siivoavat jälkensä, yms. ja hän ei näytä osaavan eikä oppivat eikä kykenevän moisiin hommiin -tyhmä siis?
Miten hän selviää koulussa? Kysy tytöltä onko siellä opettaja tai isi tai joku palvelija passaamassa häntä.

Ja jos kotona on tai ei ole tiettyjä asioita opetettu, ei siellä isän luona kovin paljoa voi korjata. Muta kyllä kiitos on asioita, jotka kuulu kotikasvatukseen. Jos sitä ei äiti osaa opettaa, sen opettaminen kuuluu isälle.

Miehesi ilmeisesti kokee että häntä syyllistetään ja moititaan huonoksi kasvattajaksi / isäksi.

Toisaalta, niin vaikeaa kuin se onkin, voit pestä kätesi sen tytön osalta. Jos isä kerran jaksaa passata, niin senkus vaan, passatkoon, pitäkööt työviikonloppua ja palvelijan roolia tyttärelleen.
Voithan tehdä jopa niin, että ruokailette eri aikaan, ja ette mene yhdessä paikkoihin tai kylään. Isä keskittykööt tyttöönsä.

Kun meillä puhuttiin miehen tyttäristä ja heidän käytöksestään yms. minulla oli se etu, että omat lapset oli jo ko. ikävaiheen ohittaneet ja minulla oli / on tyttö. Lisäksi olen itse tyttö joten tiedän miten tyttölapset "toimii". Pojat eivät "toimi" siten.. eivätkä miehet.

 

mies oli sitä mieltä että kun hänen etäpoika on meillä niin silloin ei voi siivota tai tehdä mitään muutakaan arkista, ettei kallista aikaa pojan kanssa mee hukkaan, tai poika koe että häntä syrjitään jotenkin!!!
niin, voitte arvata mitä imieltä olin asiasta, kyllähän etälapsikin voi jakaa arkisia asioita isällään, ja jopa ottaa osaa niihin!!
mun mielestä niin harhaanjohtava kuva,kun isin luona vaan leikitään ja saa herkkuruokia, meinaan tästäkin väännetty, mies ei haluu tuottaa pahaa mielt pojalle, ja vaatimalla syömään tavallista ruokaa, kun ei viitsis tapelle vkoloppuja sillä..no joo,eihän se kivaa ole, mutta mua kyllästyttää tehdö sapuskat pojan mukaan, ja se ruokalista on tosi suppee..esim.makaroonilaatikosta mies sanoi, älä tee. etis ei syö sitä..
sitten täällä hyvin usein onkin poika, joka ei siivoo jälkiään,sotkee ja sotkee, kun eihän nyt isillä tartte siivota..oma huone kannetaan suurinpirteen olkkariin,mutta ei takaisin..kun ei haluu syödä,voi ruoat levitellä pöydälle, se on kiva leikki..
mulla vaan palaa näihin niin usein kiinni, on tämä munkin koti, ja muiden lapsien, ja näiden lapsiekin kuuluu meillä elää arkea, ja osallistua askareisiin, ja jaksavathan he ihmetellä miksi yhden ei tarvitse ikinä..niin kun se kärsii erosta jo tarpeeksi muutenkin..
ja sitten ollaan tasavertaisia kaikki!!!

 

Juu. minäkin ihmettelin silloin aikoinaan monia juttuja miehen etätytöissä. Selityksiä oli, että kun koskaan kotona ei ja kotona on ja ei ole.

OLen vahvatahtoinen ja suorasanainen. Osaan puhua miehen niin pyörryksiin ettei hänelle jää muuta vaihtoehtoa kuin mennä minun määräämään tahtiin :flower: 0saan perustella.

Välillä hermostuin ihan tosissaan. Mies on melkoinen puusilmä. On edelleenkin tosin. Nyt on vaan asiat puhuttu kohtuullisen perusteellisesti.

No, silloin aikoinaan kun mulla paloi pinna näiden etälasten kanssa, mentiin ihan siinä rajalla että lähde, eroan. Huusin, että on tämä minunkin koti ja minunkin elämä, en halua tämmöistä elämää.

Käytiin paljon ja pitkiä keskusteluja ja haettiin apuakin siitä, mikä ja millainen on meidän perhe, meidän yhdessäolomme, yms.

Meillä on tavallaan työnjakoakin.
On viikonloppuja, esim.viime vkl, jolloin otan enemmän vastuta ja esim. laitan aamupalaa ja katan ruokaa etälapsille. Aina en sitä tee.

Siitäkin keskusteltiin, että ne lapset kasvaa. Etäisän on siis vaikea pysyä lapsen kasvun ja kehityksen mukana, koska tapaa kuitenkin niin harvoin, eikä elä arjessa mukana. Miehelle piti vääntää rautalangasta, että eivät nämä hänen lapsensa ole enäämitään pikkuisia päiväkoti-ikäisiä mössyköitä, vaan isoja koululaisia ja varhaisteini-iässä. Ja luentoa siitä, miten tyttölapsen kohdalla kehitys menee ja kulkee, millä tavalla noin yleensä ottaen tyttölapset toimii, ajattelee. Kun se kehitys ja ajattelu eroaa nin paljon miesten ja poikien ajattelusta..

 

Kyllä itse autoin isäni uusperheessä tuossa iässä ja kotona myös. Ei asioista suurta numero tarvinnut tehdä, hyviin tapoihinhan ne kuuluvat. Olisiko tyttö mustasukkainen pikkusisarukselleen, saa isän "kokonaan"?

 

Kyllä munkin mielestä voi vaatia noita ihan normaaleita kotiaskareita ja käytössääntöjä. Meillä etät vielä vanhempia ja samaa taistoa käydään yhä... Tiskivuorot on, huone pitäisi pitää kunnossa ja kiitos ja ole hyvä jne... EI kyllä mitenkään itsestään selvää ja isä myös helposti antaa periksi, eikä valvo että sovitut asiat tehdään. Monesti manataan sunnuntai-iltana kun ulkojutut on pitkin pihamaita, vaikka on sovittu että tavarat laitetaan paikoilleen jne... Sama se on varmasti lähilasten kanssa, mutta heidän on vain vaikeampi päästä tilanteesta kuin koira veräjästä, koska ovat vielä seuraavanakin päivänä paikalla... Ei sitä oikein voi kaikkea jättää kahdeksi viikoksi levälleen ja muistuttaa sitten kun seuraavan kerran tulevat. Joskus kyllä tekisi mieli - josko sitten varastettu polkupyörä jo tarpeeksi harmittaisi. Mutta kun harmittaisi muakin...

Hankalampi juttu tosiaan on, jos lasten oma isä/äiti halua asiassa olla mitenkään käskijänä. Musta siinä tekee paljon vahinkoa. Ei kotitöihin osallistuminen mikään rangaistus ole! Musta se on osaltaan tukemassa siihenkin etäperheeseen kuulumista. Meillä ainakin ne perusaskareet on yhteisiä on sitten arki tai viikonloppu. Kyllä vajaa 3 vuotiaskin reippaasti kattaa pöytää ja on apuna salaatin tekemisessä.

Voimia aplle tilanteeseen. Koeta vain jotenkin keskustella miehesi kanssa ja yrittää selittää sitä tosiaan myös pienempien oppimisen kannalta.

 

Minulla on 10-vuotias poika. Hän vie pyydettäessä roskapussin ja osallistuu oman huoneensa siivoamiseen, joskin minä imuroin ja pesen lattian. Suurinpiirtein samoja askareita teki esikoistyttäreni saman ikäisenä. Nyt 13-vuotiaana hän imuroi oman huoneensa ja auttaa minua esim. keittiöaskareista jonkin verran.

 

Kyllä voi vaatia ja pitääkin jo tuon ikäiseltä. Mieheni 10- vuotias poika osaa siivota, käydä kaupassa, hoitaa meidän pienempiä lapsia ja melkein ruoatkin laittaa pyydettäessä.
On mennyt äitinsä kova kuri perille. Ja äitipuoli odottaa innolla viikonloppua että tulisi taas poika meille. Oma 11- vuotiaani on sen sijaan hänen täysi vastakohta mutta hieman on ehkä vuosien kuluessa alkanut samaistumaan häneen.
Nyt moni tietysti kauhistelee että poikarukka ei meillä muuta joudu kuin töitä tekemään.. älkää pelästykö, poika on aivan ihana lapsi ja tekee kyllä
pyytämättä ja kun laiskotuttaa niin makaa koko päivän ja se hänelle suotakoon.