Voiko jehovantodistaja olla ystävä ei-jehovantod. kanssa?

Tutustuin pari kk sitten lapsen harrastuksen kautta kyseiseen henkilöön ja nyt tuli ilmi, että hän on jt. Nyt mietin, saavatko he olla ihan normaalisti kavereita tai jopa ystäviä sellaisten kanssa, jotka eivät ole heidän omaa uskoaan.

Itseäni ei haittaa hänen uskonsa, kun siitä ei ole mitään koskaan puhuttu.

Kaipaisin kokemuksia vastaavista tilanteista, voiko ystävyyssuhde olla ihan "normaali" vai alkaako hän jossain vaiheessa "käännyttämään" minuakin

 

voi olla. Itselläni oli jt ystävä koululaisena, ja sitten tämä äiti alkoi pikkuhiljaa käännytystyönsä. Lapsellani on myös nyt yksi jt kaverina, eikä ole ollut ongelmia. Ainoastaan olen huomannut että he käyttäytyy ylimielisesti meihin "muihin" ja ovat vissiin parempia kuin me muut....

 

ehkä toimii jonkin aikaa että voitte olla "ystäviä", sitten alkaa hyvin pienin elein ja askelin, ikään kuin vaivihkaa, käännytystyö... varsinkin jos satut kysymään jotain heidän uskonnostaan. Jos jt huomaa pidemmän päälle ettei sinua kiinnosta tippaakaan heidän uskontonsa, hän vähentää yhteydenpitoa pienin askelin kerrallaan ja lopulta lopettaa sen kokonaan. Näin jt:t toimii, valitettavasti. :/

 

kyllä voi

 

Lapsena ja nuorena kyllä mutta aikuinen tosi jehis välttelee "maallista" seuraa ja heillä on suositus olla mahd
. vähän tekemisissä maallisten kanssa, paitsi tietty käännytystyössä.. Ja sit osaavat ja opetetaan heitä hyödyntämään ystävyyttä ja salakavalasti käännyttämään.

 

Kiitos vastauksista. Tämä uusi ystäväni (voin kai jo niinkin sanoa, kun jo lyhyen ajan jlkn meillä tuntui olevan paljon yhteistä) on todella mukavan tuntuinen. Voiko tämä olla tottakaan, että löytää noin nopeasti uuden hyvän ystävän. Hän on todella kiinnostunut asioistani ja kertoo myös paljon itsestään. Nyt kun kuulin hänen uskostaan, niin olen ryhtynyt miettimään, onko kaikki ihan normaalia ystävyyttä. Kuulisin mielelläni lisää mielipiteitä.

 

Ne on just tollasia: lämpimiä, empaattisia, välittäviä, helposti lähestyttäviä, koska ne haluaa ihmisille hyvää ja aidosti uskovat pelastavansa meidät ei-jehikset käännyttämällä meidät omaan uskoonsa. Eikä se ole huono uskonto, ihan terveellä pohjalla, noin niinkuin periaatteessa. Välittävät kovasti toisistaan ja pitävät huolta jos jollain on vaikeaa. Mutta maksuna on sitten se heidän sääntöihinsä alistuminen ja sitoutuminen.

 

Ne on just tollasia: lämpimiä, empaattisia, välittäviä, helposti lähestyttäviä, koska ne haluaa ihmisille hyvää ja aidosti uskovat pelastavansa meidät ei-jehikset käännyttämällä meidät omaan uskoonsa. Eikä se ole huono uskonto, ihan terveellä pohjalla, noin niinkuin periaatteessa. Välittävät kovasti toisistaan ja pitävät huolta jos jollain on vaikeaa. Mutta maksuna on sitten se heidän sääntöihinsä alistuminen ja sitoutuminen.

Mä pidän huonona uskontona sellasta jossa mielummin kuolaan kuin otetaan vastaan verensiirto.

 

Eiköhän. Ateistiystäväni päätyi jopa naimisiin asti jehovan kanssa, eikä "käännytyksestä" ollut puhettakaan heidän avioliiton aikana.

 

En tiedä ystävyydestä mutta entinen mieheni oli jehovan todistaja ja koko lahko oli mua vastaan, kun en kuulunut heidän uskontokuntaansa. Vuodet olivat vaikeita kun ei saatu liikkua missään julkisesti. Jos joku näki meidät vahingossa niin saarnahan siitä seurasi. Mutta ystävyys onkin ihan eri asia, en tiedä siitä.

 

Nostan vielä, jos jollakin vielä tietoa tai kokemusta.

 

Ei kokemukseni mukaan voi. Seurakunta painostaa taustalla.

 

Vielä nostan, onko tosiaan niin, että jt:lla ei voi olla ystävinä muita kuin jt:a? En viitsisi "tuhlata" aikaa häneen, jos taustalla on vain halu käännyttää minut lopulta Kuulostaakin ihan hullulta

 

Meillä on perhetutuissa paljon Jehovan todistajia. Oman kokemukseni mukaan on henkilöstä kiinni, voiko olla ystävä ei-jt:n kanssa. Uskonto ei siihen kannusta, vaan pikemminkin neuvoo pitämään välit muihin ystävällisen etäisinä jos kyse ei ole käännyttämisestä.

Mutta ei muita ystäviä suoraan kielletäkään ja toisilla tiedän olevan hyviäkin ystäviä jotka eivät ole Jehovan todistajia.
Toisille uskonto myös tuntuu merkitsevän elämässä kaikkea ja he tuovat joka välissä esiin sen että ovat Jehovan todistajia. Toiset taas eivät juuri mitenkään näytä uskontoaan ulkopuolisille. Kertovat jos sitä kysytään, mutta ei muuta. Tosissaan uskova varmasti koittaa jossakin vaiheessa kertoa sinulle uskonnostaan siinä toivossa että lähtisit mukaan (koska he vilpittömästi tahtovat pelastaa myös sinut) ja se on sitten tosiaan henkilöstä kiinni, kuka jatkaa ystävyyttä edelleen vaikka huomaisi ettei onnistu

 

Jehovat, tuo kirottu lahko.
Meillä oli aikoinaan yksi perhetuttu (kun olin lapsi) me lapset leikimme ja viihdyimme yhdessä ja kivaa oli.
Kaikki kukoisti ja oli hienosti kunnes aikansa kirotut jehovat kävi perheenäitiä käännyttämässä ja hän sitten kääntyi jehovaksi.
Hänen miehensä ei kääntynyt ja avioerohan siitä seurasi kun ei saanut ei jehovan kanssa olla.
Myös ihmettelin kun emme enää menneet tuonne kylään leikkimään ja äiti ei suostunut enää puhumaan tuosta perheestä.
Yhteydenpito katkesi vaan koetti tuo perheen äiti meitä lapsia kirjeitse käännyttää, emmehän me osanneet lukea ja arvaa suostuiko äitimme tuollasta paskaa meille lukemaan
Olihan niitä lappusia kiva leikellä

Nyt myöhemmin, lapsellani oli jehova kaveri, tuo oli kuin iilimato kiinni kun sai irti ei meinannut päästä.
Siinä oli oikea ärsyttävä tenava.
Meillä koetti kovasti käännytys työtä tuo lapsi tehdä vaan kielsin heti moisista puhumisen, emmehän mekään omasta uskonnostamme hänelle puhu ja koeta aivopestä.
Sen jälkeen loppui ystävyys meidän vääräuskoisten kanssa kun tuon tuolle tenavan äidille sanoin
Luojan lykky he muuttivatkin hetken päästä toisaalle, joten ei onneksi enää mitään riesaa
Ainut vaan että sen jälkeen vielä pitkään meillä kävi näitä heidän hihhuliuskontonsa edustajia ovemme takana ja sanoit niille nätisti se heitä yllytti tulemaan uudelleen sanoit ei niin nätisti taas yllytti kunnes oikeasti nyt viimeisen kerran karjuin niille että
-kattokaakin saatanan hihhulit ettei meille tarvi ikinä tulla tai seuraavan kerran minulla on kättä pidempää esillä
Nyt ei ole näkynyt vuoteen

 

Meillä oli jehis naapuri. Oli aivan ihana lämmin ihminen. Mutta... Eka kävi oven takana jotain porukkaa puputtamassa. No ne ei tulleet toiste. Mutta jotenkin en kovin lähelle perhettä kuitenkaan päässyt (en nyt välttist ois halunnutkaan.) Lapset oli melko etäisiä.Kauhean salamyhkäistä touhua. Olivat kuitenkin välillä ympäripäissään (joivat kahvikupeista salaa pe iltaisin pihalla). Mutta jos mä olisin kovin yksinäinen ni voisin alkaa jehistelee. Ainakin saisi kaverei

 

Minäkin veikkaan, että se on ihmisestä kiinni ja miten uskovainen on. Lapsena meillä asui naapurissa jehovan todistajia ja uskon, että heistä olisi saanut ihan hyviä ystäviäkin. He itse kertoivat, että he puolisalaa tapaavat jotain sukulaistaan, joka oli erotettu ja kävivät itse sen verran konventeissa kuin oli pakko. He tuntuivat tietyllä tapaa olevansa kriittisiä tuon uskontonsa suhteen.

Se etu noista naapureista oli, ettei käännyttäjiä tullut meillä käymään Sitä ennen noita riitti ovella useinkin.

 

huh huh,
mulla on todella hyvä ystävä joka kuuluu tähän uskontoon, hän on aika etäinen moneen tapaan mut se voi riippua paljon hänen persoonastaan. hän kuitenkin kertoo murheistaan ja ei ikinä puhu uskonnostaan jos en kysy mitään siihen liittyvää, en tiiä paljon siitä et onks hänellä paljon jt ystäviä mut ulkopuolisia ainakaan ei paljon taida olla.
hän on ihan todella mahtava tyyppi enkä oo itekkään varma jos hän on oikeesti mun ystävä ja "saako" ees olla

 

Eiköhän. Ateistiystäväni päätyi jopa naimisiin asti jehovan kanssa, eikä "käännytyksestä" ollut puhettakaan heidän avioliiton aikana.

Miten tuo on mahdollista kun eikö jehovat juuri ole niitä, jotka hylkäävät omat lapsensakin, jos nämä jättävät uskon? Vai sotkenko nyt johonkin muuhun jengiin?

 

Kaikki kaverit samassa työpaikassa, vai miten?
Ei ole pakko olla kaveri silti.

 

Kyllä voi olla ystävät, jos ihmiset itse sitä haluaa. Ei edes uskonto voi ystävyyttä kieltää.

 

Haluaisin Jehovan todistaja naisen ystäväksi Imatralla

 

Tutustuin pari kk sitten lapsen harrastuksen kautta kyseiseen henkilöön ja nyt tuli ilmi, että hän on jt. Nyt mietin, saavatko he olla ihan normaalisti kavereita tai jopa ystäviä sellaisten kanssa, jotka eivät ole heidän omaa uskoaan.

Itseäni ei haittaa hänen uskonsa, kun siitä ei ole mitään koskaan puhuttu.

Kaipaisin kokemuksia vastaavista tilanteista, voiko ystävyyssuhde olla ihan "normaali" vai alkaako hän jossain vaiheessa "käännyttämään" minuakin

Itse olen jt, ja saa olla normaalisti kavereita. kuha ei vietä mitään juhlia yhdessä, ja saattaa tutustuttaa teitä uskontoon mutta ei "käännyttämään" vasten tahtoa. Toivotta

huh huh,
mulla on todella hyvä ystävä joka kuuluu tähän uskontoon, hän on aika etäinen moneen tapaan mut se voi riippua paljon hänen persoonastaan. hän kuitenkin kertoo murheistaan ja ei ikinä puhu uskonnostaan jos en kysy mitään siihen liittyvää, en tiiä paljon siitä et onks hänellä paljon jt ystäviä mut ulkopuolisia ainakaan ei paljon taida olla.
hän on ihan todella mahtava tyyppi enkä oo itekkään varma jos hän on oikeesti mun ystävä ja "saako" ees olla

 

Itse olen jt, ja saa olla normaalisti kavereita. kuha ei vietä mitään juhlia yhdessä, ja saattaa tutustuttaa teitä uskontoon mutta ei "käännyttämään" vasten tahtoa. Toivotta