voiko mies muuttua?

hei! onko kellään kokemusta väkivallasta parisuhteessa? voiko miehen puheisiin uskoa että muuttuu? ettei lyö enää? vähänaika sitten mieheni löi mua....eka reaktio että ero samantien..ilmoitinkin sen miehelle samantien kun toivuin hiukan alkujärkytyksestä...mies pyysi etten antaisi periksi....pitkä parisuhde takana..aikasemmin ei ole lyöny.....ja yhteiset lapset...tällä hetkellä olen sitä mieltä että haluan hänen muuttavan pois kodistamme. syytä lyöntiin ei oikeastaan ole...sanallista riitaa jostain tyhjänpäiväsestä, välit ollut kireinä jo jomkinaikaa ennen lyöntiä. tällähetkellä olotila sekava ja hämmentynyt....mies lähti itse pois jotta voin ajatella...sovittiin että voisi asua sen ajan vielä kanssamme kunnes saa asunnon. voiko tälläisessä tilanteessa saada asunnon nopeasti? kaupungilla jonot pitkät..pelottaa jos meneekin vuosi...mies ei voi jäädä yksin tähän asuntoon, liian iso, liian kallis vuoksra. ja takuu rahoja yksityiseen asuntoon ei ole.....! vannoo ettei lyö ikinä enää...olen puhunu asiantuntijoitten kanssa jotka kertovat että kun lyö kerran lyö toisenkin. lapsia kohtaan ei ikinä väkivaltanen...miehellä koettelemuksia ollut enemmän kuin laki sallii. ei kuitenkaan mikään selitys eikä oikeuta. nyt tällä hetkellä enemmän mietityttää voiko sen sanaan luottaa. muutenkin on kyllä pakko antaa aikaa itelleen miettiä kun osa vielä rakastaa ja osa vihaa..pelkään sitä että löyvän itteni jossain vaiheessa samasta tilanteesta kuin nyt. eli siis onko kellään kokemusta tai tietoa voiko parisuhdetta enää jatkaa millään tavalla. rikosilmoitusta en ole tehnyt, enkä aio. sossujen kanssa olen ollut tekemisissä. jokatapauksessa mies muuttaa pois. mutta voiko enää sen jälkeen "aloittaa alusta tai jatkaa suhdetta"? hämmentynyt ja väsynyt!

 

älä heitä heti pyyhettä kehään.kun teillä kerran on pitkä parisuhde takana ja tämä oli ensimmäinen ja toivottavasti myös viimeinen kerta. kokemusta on siitä että mies kerran tekee jotain tuollaista,mutta on myös jäänyt viimeiseksi.jos miehelläsi on paineita hänen kannattaa käydä muutama kerran terapiassa tai vain puhua kanssasi vaikka koko yö läpi ajatuksiaan ja tunteitaan ja sinun tietenkin kertoa omista ajatuksistasi.tiedän että tilanne on pelottava ja sitä tulee pelkäämään seuraavia riita tilanteita ja niitä jopa yrittää vältellä, mutta älä luovuta vielä. tsemppiä ja voimia sinulle. :hug:

 

Oliko kyseessä lievä väkivalta,siis läimäytys kasvoihin tönäisy yms?
Eikä aijemmin ole läpsinyt tai muuta, kannattaisi harkita omia reagtioita.Sanoit ,että miehelläsi on ollut todella vaikeat ajat ja silti te yhdessä olette ne kestäneet.
Onko nyt äkkinäinen tunne vaan ajamassa järjen ohi.Ennenkin olet voinut miehesi sanaan luottaa mikset siis nyt.Yksinäisyys ja perheensä menetys kovien kokemusten jälkeen voi olla jo liian iso rangaistus.
Jos sait oikein turpiisi,kovia nyrkin iskuja potkimista yms.Sillon on tietenkin syytä ottaa aikalisä.
Toivo´n että teette yhdessä oikeat johtopäätökset tilanteesta.

 

Fyysinen väkivalta on ehdoton EI. Itse en usko muutokseen, ja vaikka muutos olisi mahdollinen en ottaisi riskiä. En voi sietää väkivaltaa missään muodossa (ja olen tämän kyllä tehnyt aina hyvin selkeäksi parisuhteen alussa, että ainakin olen varottanut)

 

yhden kerran voi antaa anteeksi, toista ei.
eli jos lyö kerran voi muuttaa tapansa, mutta jos lyö toisen kerran on aika epätodennäköistä.

toki mikään ei oikeuta lyömään, mutta jos pitkä parisuhde takana antaisin varmaan toisen mahdollisuuden. mutta en kolmatta!

 

Ei voi... Itse uskoin että muuttuu, lopputulos.... 2 katkennutta hammasta, katkennut kylkiluu, joka puolella mustelmia sekä lisäksi kolme päivää sairaalahoidossa... Lähdin enkä ole taakseni katsonut... Huonopuoli asiassa että isä katkaisi välinsä myös lapseen toisaalta parempi minun kannalta eipä tarvitse pelätä lapsen puolesta.

 

Vaikea sanoa tarkalleen kun en teidän suhteesta ja elämästä tiedä.Mutta voin kertoa meidän suhteesta,lyhyesti ja vähäsen..Me ollaan nyt oltu 3½vuotta yhdessä.Tapasimme baarissa ja ihastuimme.Mies joi siihen aikaan aika reippaasti,kävi töissä mutta joi kuitenkin..Lensi ulos kämpästään ja 3kuukaud en seurustelun jälk.muutettiin yhteen.Viina alkoi viedä vähän muakin mukanaan.Eihän sitä selvinpäin kestäny..No se johti siihen että tapeltiin kännissä aina ihan hirveesti,oltiin niin mustiksia jne..Kerran piilouduin miestä makuuhuoneeseen.Ukko ryntäs perään..Yritin pidellä ovea,mutta tuo portsarimies on vähän isompi kuin mä..Joten lensin sängyn päätyä vasten..No siinä mieskin vähän pelästy..Toinen kerta oli joku kun hän oli aivan varma että olin pettänyt häntä..Läpsimme avokämmenellä toisiamme kilpaa jne..Ihan sairasta touhua..Viimeinen oli sitten kun lähdin siskoni luo yöksi,hän oli sitä vastaan..Tuli perässäni..Oli talvi ja liukasta..Ukkoni sai mut kiinni ja riuhtas hihasta.Lensin selälleni jäähän ja löin takaraivoni..Sairaalareissu tuli ja sain kuus tikkiä..Tää olikin sit viimenen..Ja nää kaikki tapahtui kännissä sählätessä..Se nyt ei tietenkään ole mikään puolustus mut..Emmä tiedä..Toi oli vaan niin ihmeellistä aikaa..Meidän eka vuosi..Sit mentiin kihloihin ja kaikki muuttui..Okei kyllä me vieläkin riidellään,mutta sitä tekee kaikki.Mies ei ole koskaan tuon jälkeen,millään tavalla satuttanut mua.Nyt meillä on kohta 8kk tyttökin ja elämä hymyilee..Rällästely on jäänyt.Joskus käydään vuorotellen ulkona.Mutta oli mieheni kännissä tai ei mä tiedän ettei se enää satuttas mua,saatika tyttöämme..ei ikinä!Mä annoin miehelleni vielä yhden mahdollisuuden ja se muuttui..Mä neuvoisin että säkin koittaisit..antaisit sille yhden ainoan mahdollisuuden..jos se tekee sen vielä kerrankin..Vaikka vaan hiljaakin niin se on sit siinä!Ja kerro tämä miehelles..että jos ikinä maailmassa satuttaa sua edes ihan pikkusen niin se on lopullisesti ohi..Aina kannattaa yrittää! :hug:

 

\

Vaikea sanoa tarkalleen kun en teidän suhteesta ja elämästä tiedä.Mutta voin kertoa meidän suhteesta,lyhyesti ja vähäsen..Me ollaan nyt oltu 3½vuotta yhdessä.Tapasimme baarissa ja ihastuimme.Mies joi siihen aikaan aika reippaasti,kävi töissä mutta joi kuitenkin..Lensi ulos kämpästään ja 3kuukaud en seurustelun jälk.muutettiin yhteen.Viina alkoi viedä vähän muakin mukanaan.Eihän sitä selvinpäin kestäny..No se johti siihen että tapeltiin kännissä aina ihan hirveesti,oltiin niin mustiksia jne..Kerran piilouduin miestä makuuhuoneeseen.Ukko ryntäs perään..Yritin pidellä ovea,mutta tuo portsarimies on vähän isompi kuin mä..Joten lensin sängyn päätyä vasten..No siinä mieskin vähän pelästy..Toinen kerta oli joku kun hän oli aivan varma että olin pettänyt häntä..Läpsimme avokämmenellä toisiamme kilpaa jne..Ihan sairasta touhua..Viimeinen oli sitten kun lähdin siskoni luo yöksi,hän oli sitä vastaan..Tuli perässäni..Oli talvi ja liukasta..Ukkoni sai mut kiinni ja riuhtas hihasta.Lensin selälleni jäähän ja löin takaraivoni..Sairaalareissu tuli ja sain kuus tikkiä..Tää olikin sit viimenen..Ja nää kaikki tapahtui kännissä sählätessä..Se nyt ei tietenkään ole mikään puolustus mut..Emmä tiedä..Toi oli vaan niin ihmeellistä aikaa..Meidän eka vuosi..Sit mentiin kihloihin ja kaikki muuttui..Okei kyllä me vieläkin riidellään,mutta sitä tekee kaikki.Mies ei ole koskaan tuon jälkeen,millään tavalla satuttanut mua.Nyt meillä on kohta 8kk tyttökin ja elämä hymyilee..Rällästely on jäänyt.Joskus käydään vuorotellen ulkona.Mutta oli mieheni kännissä tai ei mä tiedän ettei se enää satuttas mua,saatika tyttöämme..ei ikinä!Mä annoin miehelleni vielä yhden mahdollisuuden ja se muuttui..Mä neuvoisin että säkin koittaisit..antaisit sille yhden ainoan mahdollisuuden..jos se tekee sen vielä kerrankin..Vaikka vaan hiljaakin niin se on sit siinä!Ja kerro tämä miehelles..että jos ikinä maailmassa satuttaa sua edes ihan pikkusen niin se on lopullisesti ohi..Aina kannattaa yrittää! :hug:

Ei millään pahalla, mutta itse en luottaisi mieheesi enää pätkääkään
.Lapsenkin vielä teit..

 

Mies menee naimisiin naisen kanssa ja toivoo ettei hän muutu. Turhaan. Nainen menee taas miehen kanssa naimisiin siinä toivossa, että mies muuttuisi. Turhaan.

 

Mies menee naimisiin naisen kanssa ja toivoo ettei hän muutu. Turhaan. Nainen menee taas miehen kanssa naimisiin siinä toivossa, että mies muuttuisi. Turhaan.

 

itseasiassa tein useammankin lapsen...ehkä aika näyttää miten tää juttu tulee päättymään. nyt keskityn että saan omat tunteeni selvitettyä ja lasten. täydellisesti en voi enää luottaa...on kuitenkin kova paikka kun osuu omalle kohalle...kyllähän näistä lukee ja kuulee ja olen itte ollut aina sitä mieltä että se on kerrasta poikki...mutta kun se osu omalle kohalle ni ei se olekaan niin helppoa. ja tilanteesta tekee vaikean kun ei ole ennen tapahtunut...ja se että miehellä on tosi rankkoja aikoja takana...mutta siltikään en voi purematta niellä...nyt varsinkin kun jäljet näkyy fyysisesti ja tuntuu henkisesti. jokatapauksessa aion antaa itselleni aikaa miettiä rauhassa ja tehdä päätöksen rauhassa..helpottaa kuitenkin kun on ystäviä joitten kanssa puhua. ettei tartte yksin miettiä. mutta jokatauksessa kiitokset kaikille jotka mielipiteensä kertoivat!!!

 

\

\

Vaikea sanoa tarkalleen kun en teidän suhteesta ja elämästä tiedä.Mutta voin kertoa meidän suhteesta,lyhyesti ja vähäsen..Me ollaan nyt oltu 3½vuotta yhdessä.Tapasimme baarissa ja ihastuimme.Mies joi siihen aikaan aika reippaasti,kävi töissä mutta joi kuitenkin..Lensi ulos kämpästään ja 3kuukaud en seurustelun jälk.muutettiin yhteen.Viina alkoi viedä vähän muakin mukanaan.Eihän sitä selvinpäin kestäny..No se johti siihen että tapeltiin kännissä aina ihan hirveesti,oltiin niin mustiksia jne..Kerran piilouduin miestä makuuhuoneeseen.Ukko ryntäs perään..Yritin pidellä ovea,mutta tuo portsarimies on vähän isompi kuin mä..Joten lensin sängyn päätyä vasten..No siinä mieskin vähän pelästy..Toinen kerta oli joku kun hän oli aivan varma että olin pettänyt häntä..Läpsimme avokämmenellä toisiamme kilpaa jne..Ihan sairasta touhua..Viimeinen oli sitten kun lähdin siskoni luo yöksi,hän oli sitä vastaan..Tuli perässäni..Oli talvi ja liukasta..Ukkoni sai mut kiinni ja riuhtas hihasta.Lensin selälleni jäähän ja löin takaraivoni..Sairaalareissu tuli ja sain kuus tikkiä..Tää olikin sit viimenen..Ja nää kaikki tapahtui kännissä sählätessä..Se nyt ei tietenkään ole mikään puolustus mut..Emmä tiedä..Toi oli vaan niin ihmeellistä aikaa..Meidän eka vuosi..Sit mentiin kihloihin ja kaikki muuttui..Okei kyllä me vieläkin riidellään,mutta sitä tekee kaikki.Mies ei ole koskaan tuon jälkeen,millään tavalla satuttanut mua.Nyt meillä on kohta 8kk tyttökin ja elämä hymyilee..Rällästely on jäänyt.Joskus käydään vuorotellen ulkona.Mutta oli mieheni kännissä tai ei mä tiedän ettei se enää satuttas mua,saatika tyttöämme..ei ikinä!Mä annoin miehelleni vielä yhden mahdollisuuden ja se muuttui..Mä neuvoisin että säkin koittaisit..antaisit sille yhden ainoan mahdollisuuden..jos se tekee sen vielä kerrankin..Vaikka vaan hiljaakin niin se on sit siinä!Ja kerro tämä miehelles..että jos ikinä maailmassa satuttaa sua edes ihan pikkusen niin se on lopullisesti ohi..Aina kannattaa yrittää! :hug:

Ei millään pahalla, mutta itse en luottaisi mieheesi enää pätkääkään
.Lapsenkin vielä teit..

Toki kaikki saa olla asioista omaa mieltään..munkin asioista..Yks kaverikin sanoi tuolloin suorat sanat..Ja sanoi myös silloin kun raskaaksi tulin..Se sattui..Mut mä kuitenkin itse tunnen mieheni parhaiten..Ja MÄ luotan siihen nyt täysillä!Me rakastetaan toisiamme ja se kaikki p.aska on takana päin..Ja itseasiassa voisin väittää että mun lapsella on paras isä mitä kuvitella saattaa..

 

Voi mies muuttua toki, mutta ei aina. Jos mies kerran lyö ja hänelle annetaan uusi mahdollisuus on aika valitettavasti todennäköistä, että seuraavaan lyöntiin kynnys on matalampi. Jos tarpeeksi fiksu niin ottaa opikseen ja muistaa ärsyyntyneenäkin mitä on vaakalaudalla. Kannattaa varmaan punnita miehesi ihmisenä, onko hän sellainen että pitää oppia kantapäänkautta vai oppiiko joskus ilman toistoa.

Jos tuntuu siltä, että pystyt jatkamaan suhdetta tulevaisuudessa ilman että tämä kaivertaa takaraivoa niin tee miehellesi selväksi pelisäännöt seuraavasta kerrasta, että ero on sitten edessä etkä aijo siitä luistaa.

Hyvä mieskin voi joskus kimpaantua ja hädissään turvautua väkivaltaan, mutta hyvä mies myös oppii virheistään. Itse en ole koskaan lyönyt naista mutta joskus miettinyt että osittain onnella olen siltä säästynyt. Tarkoitan sitä että sen kummemmin syyllistämättä naisia olette te joskus avokämmeninenne ja henkisen piikittelyn kanssa todella ahdistava yhdistelmä joka saa miehen pelkäämään ja hätäilemään.

Molempien pitää miettiä tarkkaan miten toimii ja voiko jatkaa elämää piikittelemättä tapahtuneella ja antamalla anteeksi. Itse tunnet miehesi parhaiten eikä kukaan muu ole tätä sinun puolesta kyvykäs päättämään.

Voimia :flower: