Voiko rakastaa kahta ihmistä...?

Mä en kestä itseäni! Voiko rakastaa kahta miestä ja molempia älyttömän paljon? Ilmeisimmin voi.. olen onnellisesti naimisissa samoin kuin on se ”vieras” mies, meillä oli jonkin asteinen suhde joitakin vuosia sitten josta jäimme kiinni silloin aikanaan ja siitä asti olen yrittänyt unohtaa, huonoin tuloksin.
(Vieraan miehen vaimo ei siis tiedä suhteesta, omani tietää)

Tää ei vaikuta arkeen kotona enää, olen saanut anteeksi ja elämä jatkunut. Omat tunteet velloo laidasta laitaan ja nyt tää taas sai jostain sysäyksen ahdistava tunne kun toiedostaa että ehkä sitten vasta ”ensi elämässä”

Ja ei, emme edes harrastaneet seksiä silloin aikanaan... tunteet läsnä
Vaan äärimmäisen voimakkaasti...

 

ja siis oma mieheni tietää ei vaimo...

 

olenko siis ainoa joka on ihan solmussa itsensä kanssa :S ? kokemuksia??

 

Ehkä se pointti nyt ei ole se, miltä susta tuntuu, vaan että miksi susta tuntuu tältä. Sanoit että tää tunne sai nyt jostain taas sysäyksen, mutta et näytä tietävän että mistä. Sulla on joku tarve nyt tuntea näin. Keskity sen tarpeen tunnistamiseen ja mieti miten muuten voit täyttää sitä tarvetta sun elämässä.

 

kuule lopeta moinen haihatelu ja elä ukkos kanssa onnellisena

 

Ehkä se pointti nyt ei ole se, miltä susta tuntuu, vaan että miksi susta tuntuu tältä. Sanoit että tää tunne sai nyt jostain taas sysäyksen, mutta et näytä tietävän että mistä. Sulla on joku tarve nyt tuntea näin. Keskity sen tarpeen tunnistamiseen ja mieti miten muuten voit täyttää sitä tarvetta sun elämässä.

Kiitos´!

jollain se pitäis kaivaa mielenpohjalta! tän kaiken aiheutti se, hän ajoi mun takaa prätkällä ja kaasutti kohdalla niin että tiesin kuka kyseessä... samalla hetkellä sydän nyrähti ja pienimuotoinen viestittely alkoi.. :S

 

Kiitos´!

jollain se pitäis kaivaa mielenpohjalta! tän kaiken aiheutti se, hän ajoi mun takaa prätkällä ja kaasutti kohdalla niin että tiesin kuka kyseessä... samalla hetkellä sydän nyrähti ja pienimuotoinen viestittely alkoi.. :S

Toivottavasti et ole nyt hakemassa jonkinlaista oikeutusta siihen, että alat viritellä kesäromanssia miehesi selän takana. Pienimuotoinen viestittely johtaa ihan siihen mihin sinäkin tiedät sen johtavan, se kannattaa lopettaa. Mies varmasti ymmärtää, jos sanot ettet halua enää haavoittaa ja pettää puolisoasi, joka kuitenkin on tehnyt kovasti töitä että liittonne on voinut jatkua edellisen episodin jälkeen.
Sitten hakit ihan muita mielenkiinnon kohteita.
Sitä tunnetta tuntee, jota ruokkii. Ruokit nyt tunnetta tätä toista ihmistä kohtaan. Käytä se energia johonkin muuhun. Tunne ei oikeuta tekoihin, joilla on vahingollisia seurauksia.

 

kuule lopeta moinen haihatelu ja elä ukkos kanssa onnellisena

lopoettaisin mielellän ja olen siihen pyrkinyt mutta sitten taas sydäntä riipii ja iskee karmee fiilis.. fiilis on jotain sanoinkuvaamatonta, ahdistaa, paleltaa, sydän hakkaa.. tuntuu siltä että ois oksentaa

 

Toivottavasti et ole nyt hakemassa jonkinlaista oikeutusta siihen, että alat viritellä kesäromanssia miehesi selän takana. Pienimuotoinen viestittely johtaa ihan siihen mihin sinäkin tiedät sen johtavan, se kannattaa lopettaa. Mies varmasti ymmärtää, jos sanot ettet halua enää haavoittaa ja pettää puolisoasi, joka kuitenkin on tehnyt kovasti töitä että liittonne on voinut jatkua edellisen episodin jälkeen.
Sitten hakit ihan muita mielenkiinnon kohteita.
Sitä tunnetta tuntee, jota ruokkii. Ruokit nyt tunnetta tätä toista ihmistä kohtaan. Käytä se energia johonkin muuhun. Tunne ei oikeuta tekoihin, joilla on vahingollisia seurauksia.

tämä "toinenhan" se tässä haluaisi kanssa ns. lopettaa tämän... itsekin toki, koska tietää ettei tällä ole hyviä seuraksia millään muotoa. Omat tunteet vaan on jotenkin aivan järkyttävän vahvoja, enkä keksi/käsitä mistä se johtuu luopumisen tuska masentaa ja ahdistaa.. normaalisti en ole taipuvainen moisiin fiiliksiin, en ainakaan tunnista sellaista itsessäni... kamala tilanne, ainakin tuntuu just nyt siltä...

 

tämä "toinenhan" se tässä haluaisi kanssa ns. lopettaa tämän... itsekin toki, koska tietää ettei tällä ole hyviä seuraksia millään muotoa. Omat tunteet vaan on jotenkin aivan järkyttävän vahvoja, enkä keksi/käsitä mistä se johtuu luopumisen tuska masentaa ja ahdistaa.. normaalisti en ole taipuvainen moisiin fiiliksiin, en ainakaan tunnista sellaista itsessäni... kamala tilanne, ainakin tuntuu just nyt siltä...

Tämä vetovoima johtuu pääosin siitä, ettet ole harrastanut kyseisen miehen kanssa seksiä ja se on jäänyt kysymysmerkiksi. Toisekseen, sinä et ole varmaan kertaakaan miettinyt millaista arki olisi tämän toisen miehen kanssa ja millainen hän oikeasti on. Jos keskittyisit enemmän ajattelemaan "arkisia" asioita tästä toisesta miehestä ja liihottelisit vähemmän siellä sfääreissä ja hehkuttaisit niitä suuria tunteita ja älytöntä vetovoimaa, niin lakkaisit ruokkimasta tarvettasi olla toisen miehen kanssa.

 

tämä "toinenhan" se tässä haluaisi kanssa ns. lopettaa tämän... itsekin toki, koska tietää ettei tällä ole hyviä seuraksia millään muotoa. Omat tunteet vaan on jotenkin aivan järkyttävän vahvoja, enkä keksi/käsitä mistä se johtuu luopumisen tuska masentaa ja ahdistaa.. normaalisti en ole taipuvainen moisiin fiiliksiin, en ainakaan tunnista sellaista itsessäni... kamala tilanne, ainakin tuntuu just nyt siltä...

Niinhän se vähän on, että elämän rajallisuus ja omien valintojen lopullisuuden tuntu saa haluamaan kokemuksia, joissa tuntee elävänsä, tuntevansa ja rakastavansa vahvemmin.
Mut mitä jos sun tunteiden takana onkin elämättömän elämän tuomaa painetta ja turhaumaa, halua tuntea että sulla on vielä mahdollisuus kokea jotain ainutlaatuista elämässä. Ei siihen tarvita suhdetta toiseen vaan suhdetta itseen ja omiin tarpeisiin. Parisuhde ei estä uusien asioiden aloittamista omassa elämässä ja isojakin irtiottoja. Onhan sulla varmasti muitakin unelmia kuin ne jotka on jo toteutuneet.

 

Tämä vetovoima johtuu pääosin siitä, ettet ole harrastanut kyseisen miehen kanssa seksiä ja se on jäänyt kysymysmerkiksi. Toisekseen, sinä et ole varmaan kertaakaan miettinyt millaista arki olisi tämän toisen miehen kanssa ja millainen hän oikeasti on. Jos keskittyisit enemmän ajattelemaan "arkisia" asioita tästä toisesta miehestä ja liihottelisit vähemmän siellä sfääreissä ja hehkuttaisit niitä suuria tunteita ja älytöntä vetovoimaa, niin lakkaisit ruokkimasta tarvettasi olla toisen miehen kanssa.

tän jotenkin ymmärrän.. se ajatus siitä, että kuinka se seksi toimisi ja olisiko se niin upeeta ja mahtavaa... ja nyt kun sitä ei koskaan saa tietää tuntuu jotenkin pettymykseltä, vaikka ei saïsi.. :/

 

Niinhän se vähän on, että elämän rajallisuus ja omien valintojen lopullisuuden tuntu saa haluamaan kokemuksia, joissa tuntee elävänsä, tuntevansa ja rakastavansa vahvemmin.
Mut mitä jos sun tunteiden takana onkin elämättömän elämän tuomaa painetta ja turhaumaa, halua tuntea että sulla on vielä mahdollisuus kokea jotain ainutlaatuista elämässä. Ei siihen tarvita suhdetta toiseen vaan suhdetta itseen ja omiin tarpeisiin. Parisuhde ei estä uusien asioiden aloittamista omassa elämässä ja isojakin irtiottoja. Onhan sulla varmasti muitakin unelmia kuin ne jotka on jo toteutuneet.

pitää alkaa pohtimaan itsessäni mitä voisin keksiä tilalle... ihmiselon aikarajallisuus tässä varmaan osittain tosiaan ahdistaakin ja se tieto että kaikkea mitä haluaisi ei tule koskaan saamaan, enkä puhu nyt mistään lottovoitoista vaan ihmissuhteista yms...

 

tän jotenkin ymmärrän.. se ajatus siitä, että kuinka se seksi toimisi ja olisiko se niin upeeta ja mahtavaa... ja nyt kun sitä ei koskaan saa tietää tuntuu jotenkin pettymykseltä, vaikka ei saïsi.. :/

Mitä jos se seksi olisikin ihan kamalaa ja sinä olet tuhrannut sen ajattelemiseen vuosia... se olisi kenties vain hikinen ja likainen sisään ulos veto pienellä hikisellä kierolla munalla.
Minä nimittäin olen harrastanut seksiä sellaisen ihmisen kanssa, joka oli aivan mahtava ja jotenkin niin samalla sivulla kanssani... kun päästiin petipuuhiin, niin voin kertoa, että oli karvas pettynyt. Vieläkin kuvottaa parinkymmenen vuoden jälkeen...

 

pitää alkaa pohtimaan itsessäni mitä voisin keksiä tilalle... ihmiselon aikarajallisuus tässä varmaan osittain tosiaan ahdistaakin ja se tieto että kaikkea mitä haluaisi ei tule koskaan saamaan, enkä puhu nyt mistään lottovoitoista vaan ihmissuhteista yms...

Ongelma on se, että sinä olet luonut itsellesi fantasian siitä mitä tulet saamaan. Se ei tulisi olemaan sitä. Sinä olet rakastunut johonkin epätodelliseen, jonka olet luonut omassa päässäsi... kun ymmärrät sen, niin tämä kaikki alkaa helpottaa.

 

Mitä jos se seksi olisikin ihan kamalaa ja sinä olet tuhrannut sen ajattelemiseen vuosia... se olisi kenties vain hikinen ja likainen sisään ulos veto pienellä hikisellä kierolla munalla.
Minä nimittäin olen harrastanut seksiä sellaisen ihmisen kanssa, joka oli aivan mahtava ja jotenkin niin samalla sivulla kanssani... kun päästiin petipuuhiin, niin voin kertoa, että oli karvas pettynyt. Vieläkin kuvottaa parinkymmenen vuoden jälkeen...

toisaalta toivoisikin että se olisi kamalaa niin vois sanoa että tulipahan testattua ja moro.. apua mikä ajatus mutta sen jälkeen ei tarvisi enää miettiä asiaa :/

 

kuule lopeta moinen haihatelu ja elä ukkos kanssa onnellisena

:O

 

http://polyamoria.fi
Itsekin tuskailin jonkun aikaa sitten siitä voiko kahta rakastaa. Kyllä voi
Pitkä ja raskas henkinen prosessi oli löytää ja käsitellä itsestään tämä identiteetti.
Ja kyllä parisuhteessakin oli paljon puhumista. Mutta meillä auttoi se että olimme jo alusta asti olleet avoimessa parisuhteessa ja sopineet että toisen on annettava olla oma itsensä.

 

Mitä jos se seksi olisikin ihan kamalaa ja sinä olet tuhrannut sen ajattelemiseen vuosia... se olisi kenties vain hikinen ja likainen sisään ulos veto pienellä hikisellä kierolla munalla.
Minä nimittäin olen harrastanut seksiä sellaisen ihmisen kanssa, joka oli aivan mahtava ja jotenkin niin samalla sivulla kanssani... kun päästiin petipuuhiin, niin voin kertoa, että oli karvas pettynyt. Vieläkin kuvottaa parinkymmenen vuoden jälkeen...

Mulle kävi samoin!

Kaksikymppisenä ihastuin tyyppiin joka silloin oli puolivarattu ja sit löysin mieheni ja aloin suhteen ja ihastus "unohtui" palatakseen noin kerran vuodessa, aina kun törmättiin, mieleen. Viidentoista vuoden jälkeen kun jälleen olin sinkku, bongasin muinaisen ihastuksen facebookista ja kas kun sekin sattui olemaan vapaa ja sit treffattiin. Ja voi plörinä. Eikä pettymys ollut vain seksi vaan se miten koko tyyppi oli jotenkin vetelä ja niljakas ja kaikkea muuta kuin miehekäs.

Aapeelle siis vinkkinä että anna ihastuksen olla. Voit sä sen antaa kutkutella ajatuksena taustalla mutta älä vaivaa sillä liikaa päätäsi.
Unohtaminen lienee mahdotonta mutta nauti siitä mitä sulla nyt on.

 

Mulle kävi samoin!

Kaksikymppisenä ihastuin tyyppiin joka silloin oli puolivarattu ja sit löysin mieheni ja aloin suhteen ja ihastus "unohtui" palatakseen noin kerran vuodessa, aina kun törmättiin, mieleen. Viidentoista vuoden jälkeen kun jälleen olin sinkku, bongasin muinaisen ihastuksen facebookista ja kas kun sekin sattui olemaan vapaa ja sit treffattiin. Ja voi plörinä. Eikä pettymys ollut vain seksi vaan se miten koko tyyppi oli jotenkin vetelä ja niljakas ja kaikkea muuta kuin miehekäs.

Aapeelle siis vinkkinä että anna ihastuksen olla. Voit sä sen antaa kutkutella ajatuksena taustalla mutta älä vaivaa sillä liikaa päätäsi.
Unohtaminen lienee mahdotonta mutta nauti siitä mitä sulla nyt on.

tähän pyrin juu.. tuntuu vaan jotenkin niin tuskaiselta kun "hän" on totaalisen tavoittamattomissa.. ja se ei ole edes ajatuksena mahdollinen, että "sitten kun erotaan" en mä halua erota mun miehestä

Tuleekohan tätäkin asiaa surkuteltua sitten kiikkustuolissa

 

Olen ollut samassa tilanteessa. Ongelma on just se, että se saavuttamattomuus vaikuttaa mieleen juuri kuvailemallasi tavalla. Kun et voi olla toisen kanssa, se tekee kipeää. Sun pitää ajatella mitä oikeasti haluat? Ellet halua päättää vakituista suhdetta, ei sulla ole vaihtoehtoa. Se rikkoo sut pidemmän päälle jos jatkat tunnesidettä toiseen. Tiedän, se sattuu lopettaa se, mutta myös helpottaa. Ei turhaan sanota että yhteen sydämeen ei mahdu kahta ämmää. Vaikka se nyt on sun kohdalla toisinpäin.

 

Mitä jos se seksi olisikin ihan kamalaa ja sinä olet tuhrannut sen ajattelemiseen vuosia... se olisi kenties vain hikinen ja likainen sisään ulos veto pienellä hikisellä kierolla munalla.
Minä nimittäin olen harrastanut seksiä sellaisen ihmisen kanssa, joka oli aivan mahtava ja jotenkin niin samalla sivulla kanssani... kun päästiin petipuuhiin, niin voin kertoa, että oli karvas pettynyt. Vieläkin kuvottaa parinkymmenen vuoden jälkeen...

Siis hän oli karvas pettynyt?

 

Siis hän oli karvas pettynyt?

Karvas pettymys